U
Urgh
Vieras
Olenko oikeassa?
Olen ollut naimisissa jo useamman vuoden ja lapsiakin on. Mies on hyvä, ei juo, on koti-ihminen, osallistuu kotihommiin, ym.
Mutta, ISO MUTTA, olen huomannut että olen tainnut mieheni takia menettää oman itsetuntoni. O: Ei hän suoraan itsetuntoani latista mutta pienet teot vaikuttaa.
Esimerkiksi; lapsi kaatuu eteisessä ja lyö päänsä. Mies on olohuoneessa, minä keittiössä. Molemmista näköetäisyys eteiseen ja sama matka. Ensimmäinen reaktio miehellä on että mitä MINÄ tein kun en katsonut lapsen perään ja miksi MINÄ en syöksynyt nappaamaan lasta kiinni.
Tai; olen suihkussa. Pesen itseäni ja nautin suihkusaippuan kanssa "läträämisestä". Mies kommentoi; pakkoko tuota saippuaa on noin paljon käyttää. Ei ihme että se on aina lopussa.
Tai teen uutta ruokaa jota mies kehuu. Seuraavana päivänä hän haluaa samaa ruokaa MUTTA tietää itse paremman keinon miten ruoka kokataan niin ettei ihan niin monta astiaa sotkeennu ruoanlaitossa kuin minulla.
Tai kun olen kokkaamassa, mies AINA löytyy neuvottavaa, miten voisin kuoria perunat nopeammin tai aukaisisin tonnikalatölkin helpommin tai maustaisin ruoan paremmin tai tai tai tai.
Mies haluaa että koti on nätti ja siisti. Jos sitten ostan jotain sisustukseen liittyvää, on ensimmäinen kysymys paljonko maksoi. Sitten lisää ettei tuollaisia turhia juttuja tarvita.
Huomaan että olen jotenkin lannistunut. Mitä ikinä elämässä tapahtuu, poden todella huonoa omaatuntoa vaikkei syy olisi millään tavalla minussa. Olen miettinyt että olen ruma ja lösähtänyt kun eivät edes miehet kiinnitä huomiota kaupungilla kulkiessani kuten ennen. Noh, ei kai kun en uskalla edes pientä flirttiä harrastaa kun alan potemaan huonoa omaatuntoa vaikkei mieheni flirtistä tietäisikään.
Väkivaltainen hän ei ole mutta omasta mielestään JOKA ASIASSA oikeassa tai ainakin paremmin osaa kuin minä. Tai fiksummin jos ei paremmin. Jos nyt vaikka lapsi kaatuu tuolin kanssa tai kattila tippuu kaapista jos kaappi on liian täynnä, yleisin kommentti on "Minä melkein arvasin että noin käy." Kaiken lisäksi hän siis on ennustajakin *sarkasmia* joka on aika jännä että vaikka joka kerta hän "melkein arvasi" jos jotain sattuu niin silti hän ei osaa olla paikalla oikeaan aikaan estämässä tapahtunutta vaan minun olisi osattava olla ennustajaeukko myös.
Silti rakastan. Hankalaa, eikö?
Kiitos, helpotti.
Olen ollut naimisissa jo useamman vuoden ja lapsiakin on. Mies on hyvä, ei juo, on koti-ihminen, osallistuu kotihommiin, ym.
Mutta, ISO MUTTA, olen huomannut että olen tainnut mieheni takia menettää oman itsetuntoni. O: Ei hän suoraan itsetuntoani latista mutta pienet teot vaikuttaa.
Esimerkiksi; lapsi kaatuu eteisessä ja lyö päänsä. Mies on olohuoneessa, minä keittiössä. Molemmista näköetäisyys eteiseen ja sama matka. Ensimmäinen reaktio miehellä on että mitä MINÄ tein kun en katsonut lapsen perään ja miksi MINÄ en syöksynyt nappaamaan lasta kiinni.
Tai; olen suihkussa. Pesen itseäni ja nautin suihkusaippuan kanssa "läträämisestä". Mies kommentoi; pakkoko tuota saippuaa on noin paljon käyttää. Ei ihme että se on aina lopussa.
Tai teen uutta ruokaa jota mies kehuu. Seuraavana päivänä hän haluaa samaa ruokaa MUTTA tietää itse paremman keinon miten ruoka kokataan niin ettei ihan niin monta astiaa sotkeennu ruoanlaitossa kuin minulla.
Tai kun olen kokkaamassa, mies AINA löytyy neuvottavaa, miten voisin kuoria perunat nopeammin tai aukaisisin tonnikalatölkin helpommin tai maustaisin ruoan paremmin tai tai tai tai.
Mies haluaa että koti on nätti ja siisti. Jos sitten ostan jotain sisustukseen liittyvää, on ensimmäinen kysymys paljonko maksoi. Sitten lisää ettei tuollaisia turhia juttuja tarvita.
Huomaan että olen jotenkin lannistunut. Mitä ikinä elämässä tapahtuu, poden todella huonoa omaatuntoa vaikkei syy olisi millään tavalla minussa. Olen miettinyt että olen ruma ja lösähtänyt kun eivät edes miehet kiinnitä huomiota kaupungilla kulkiessani kuten ennen. Noh, ei kai kun en uskalla edes pientä flirttiä harrastaa kun alan potemaan huonoa omaatuntoa vaikkei mieheni flirtistä tietäisikään.
Väkivaltainen hän ei ole mutta omasta mielestään JOKA ASIASSA oikeassa tai ainakin paremmin osaa kuin minä. Tai fiksummin jos ei paremmin. Jos nyt vaikka lapsi kaatuu tuolin kanssa tai kattila tippuu kaapista jos kaappi on liian täynnä, yleisin kommentti on "Minä melkein arvasin että noin käy." Kaiken lisäksi hän siis on ennustajakin *sarkasmia* joka on aika jännä että vaikka joka kerta hän "melkein arvasi" jos jotain sattuu niin silti hän ei osaa olla paikalla oikeaan aikaan estämässä tapahtunutta vaan minun olisi osattava olla ennustajaeukko myös.
Silti rakastan. Hankalaa, eikö?
Kiitos, helpotti.