Kyllähän se sinun alkuperäinen ajatuksesi aika todennäköiseltä kuulostaa. Ei tuollaista kontrollointia, maaimaan kaatumista pieniin juttuihin (telkkarin paikan vaihtaminen), kyvyyttömyyttä ajattella että toinen ihminen voisi olla erilainen kuin itse jne ole normaalisti. Ja ehdottomasti kovasti kuulostaa narsismilta. Hyvinä aikoina maailman paras, huonoina kausina maailman hirvein.
Miehesi ei osaa mitään, mutta itsekään et muista mitään (kumpi niitä ei nyt sitten oikeasti muistanutkaan). Ja usein ei se huutaminen ole pahin... Vaan se mitä seuraa siitä, jos toinen tekee niin kuin itse haluaa... tuleeko siitä mököttämistä, kiukuttelua, huono kausi? Loppuuko se vasta, kun saat oman tahtosi läpi - tai siis toinen luopuu sellaisesta käyttäytymisestä, joka sinua ärsyttää? (tämä on henkistä väkivalta)
Seksillä kiristäminen on seksuaalista väkivaltaa.
Rahojen kontrollointi on taloudellista väkivaltaa.
Ja vaikka olet vuosia (?) ollut jossain hoitokontakteissa, niin ymmärsin että et ole näistä ongelmista vielä puhunut. Ja tuntuu, että muiden diagnoosiesi taakse vähän pakenet. News flash: narsismiin ei ole lääkehoitoa, ja siitä parantuminen on piiiitkä ja usein jopa vähätuloksinen prosessi. Narsisteilla masennuskaudet on yleisiä (kun ei se kontrolli jostain syystä pelitä ja korttitalo uhkaa kaatua). Myös erilaiset neuroosit kuuluu narsismiin (kun yrittää sitä sisäistä ahdistusta pitää kurissa).
En hetkeäkään epäile, ettetkö olisi loistava pph. Ulkopuolisille narsistit osaavat pitää facadia yllä. Mutta sille lähisuhteessa olevalle (joka on usein myöskin narsistin lähde, eli se jonka avulla maailma pysyy jotenkin kasassa) näytetään toinen puoli itsestä - ja sen on vain se nieltävä.
Jos aidosti tällaista epäilet ja olet valmis sitä kohtaamaan (mikä on hyvä ja rohkaiseva merkki) niin käypä lukemassa Narsistien uhrien tuki ry:n kotisivuilta tietoa narsismista. Ja kirjat "miksi aina sinä" ja "narsismi, vamma vai voimavara" on hyviä lähteitä asialliselle tiedolle siitä.
Ja narsismia (myös sitä haitallista) on montaa sorttia, monen syvyistä ja monessa muodosssa. Itse kyllä tunnistan lähi-ihmiseni tuosta - ja myös itseni sinun miehessäsi. Ja kaikille niille jotka miettii, että miksi helvetissä mies (tai minä) ei ole vielä lähtenyt: se läheisen luonnehäiriö kadottaa omia rajoja, on vaikea hahmottaa missä mennään ilman ulkopuolista apua. Lisäksi se valtavan loistavien kausien ja todella, todella paskojen kausien vaihtelu, aiheuttaa sellaisen tunnemaailman vuoristoradan että suhteen todellisuuden hahmottaminen hämärtyy.
Ja onhan se kumppani kuitenkin maailmanluokan manipuloija.
Voimia sinulle ja rohkeutta tarttua härkää sarvista. Kyllä jotkut siihen muutokseen pystyy. Itsensä epäily on hyvä alku. Puhu tästä omalle hoitokontaktillesi.
.
