Tiedättekö tapauksia joissa ihminen on aavistanut kuolemansa?

Varmaan jokainen on kuullut joskus jutun, että joku on aavistanut kuolemansa, sanonut esim. lomalle lähtiessään, että jos jotain sattuu niin "täti" pitää sinusta huolen. Tai että ennen töihin lähtöä tavoistaan poiketen vaimo sanoo miehelleen rakastan sinua, vaikkei normaalisti tunteile aamusella. Kertokaahan lisää tarinoita jos olette semmoisia kuulleet.

 

Mun mummo soiti mulle toivottaen hyvää syntymäpäivää vain parisen viikkoa ennen kuolemaansa. Hän ei ollut noita onnitteluja soittanut mulle sen jälkeen kun olin teinityttö.

 

Meidän isän mummo kuulemma meni laakereilleen lepäämään ja sanoi että väsyttää niin ettei tästä taida enää noustakaan. Sihen kuoli.

 

Mun tätini sanoi äidille talvella, kun olivat ostamassa toppahousuja tai lapasia, ettei tarvitse niitä kun ei kuitenkaan elä kevääseen. Aika pian nukkuikin pois.

 

Mun vaari oli kirjoittanut mummoni kalenteriin pari päivää kuolinpäivänsä jälkeiseen sarakkeeseen: "älä järjestä joulua". Vaari kuoli viikon ennen jouluaattoa.

 

Mie olen aavistanut toisten ihmisten kuolemia. Mutta vain lapsena.

 

Mun täti sanoi äidilleni kevättalvella että tästähän sä saat hyvän kauppakassin kohta itelles. (olivat siis tädin autolla liikenteessä) Tätini sitten kuoli pääsiäisenä.
Ukkini sanoi jouluna, että ens joulu se sit vietetäänkin mullan alla.. Tapaninpäivänä ukki kuoli.
Musta on kammottava ajatus että kuoleman voisi itse aavistaa

 

Mut sitten on niitä mummuja pappoja jotka tekee kuolemaa jo 10 vuotta ennenkuin heittää sen kupin nurkkaan,että jos osuu puheet kohilleen niin aika hyvä heh

 

Mut sitten on niitä mummuja pappoja jotka tekee kuolemaa jo 10 vuotta ennenkuin heittää sen kupin nurkkaan,että jos osuu puheet kohilleen niin aika hyvä heh

Niin, kuten mun vanhemmat ovat tehneet jo varmaan 15 vuotta. Ärsyttävää ylipäätään sellainen omasta kuolemasta jauhaminen.

 

mun pikkuveli 9v kuoli reilu 2vkoa ennen joulua.

Hän vaatimalla vaati ja pakotti et hänen kaverilleen ostettu joululahja pitää postittaa, vaikka hän oli joululomalla menossa hänen luokseen.

Viikkoa ennen kuolemaansa oli kirjottanut punasella tussilla autotallin seinään " risto on paras hyvä isä 4.12.96" ja tuo me löydettiin kuoleman jälkeen.

Hän oli erittäin huono aamuihminen joka täytyi suurinpiirtein raahata väkipakolla ylös sängystä niin sinä viimeisenä aamuna lähti tuntia liian aikaisin kouluun ja sille tielle jäi.

 

Mummoni on aavistanut kuolevansa pian jo reilut 50 vuotta. Sitä odotellessa, ikää on 96 vuotta.

 

Pappa. Oliki kyllä jo heikossa kunnossa sairaalassa, oli sitte edellisenä päivänä kutsunu kaikki lapsensa vielä käymään (asuivat osa kaukanakin).

 

Minun isoäiti kirjoitti hautajaispuheensa (siis sen jonka pappi lukee siunaustilaisuudessa) illalla ja yöllä kuoli. Pappi luki tekstin ja lopuksi totesi että taisi olla koskettava ja osuva kun oli vainajan omaa tekstiä... Vieläkin ihan uskomaton juttu!

 

Oma pappa.

Aamulla oli herätessään todennut, että "ei tätä onneksi enää kauaa kestä". Sairasti keuhkosyöpää ja kärsi sydänoireista.

Sai yöllä puoli yhdeltä sydänkohtauksen, ja kuoli puoli kolmelta aamuyöllä. Eli ei sitä enää kauaa kestänyt..

 

Mut sitten on niitä mummuja pappoja jotka tekee kuolemaa jo 10 vuotta ennenkuin heittää sen kupin nurkkaan,että jos osuu puheet kohilleen niin aika hyvä heh

Mun mummilla oli aina viimeinen joulu / pääsiäinen / kevät / talvi. Kun oli serkun ristiäisissä, oli ne viimeiset juhlat, ehti nähdä saman serkun rippijuhlatkin ja muistakseni jopa lakkiaiset.. Kyllähän joku veikkaus lopulta ( n.15-20 vuoden kuluessa) osuu kohdilleen, kun aina veikkaa. Joku voi oikeastikin aavistaa, mutta mummini eli aina "viimeistä päivää".

 

Minä aavistan myös että tulen kuolemaan.

 

Mun enoni oli 24v, kun mainitsi kahvipöydässä, ettei sitä tiedä, kuka meistä ekana lähtee. Seuraavalla viikolla hän kuoli rattijuopon ajaman auton kolarissa. Tämä tapahtui 1980-luvulla, äitini kertoi.

 

Työskentelen paljon vanhusten parissa ja hyvin paljon tulee näitä eteen, että he alitajuisesti tekevät tai sanovat jotain, minkä sitten jälkeenpäin voi yhdistää, että taisi mummu / pappa aavistaa kuolemansa... Ja itsekin asun kämpässä, jonka myynyt henkilö laittoi yht' äkkiä kaikki omistamansa kiinteistöt myyntiin ja kun sai myytyä, ei mennyt kun vajaa kuukauden päivät niin henkilö kuoli. Sitä en sitten tiedä, oliko hänellä jo tiedossa esim. sairauden takia, että tulee kuolemaan pian, kun en henkilöä tuntenut muuten, mutta kuitenkin kuolema tuli juuri "sopivasti" sen jälkeen, kun sai kaikki kaupat hoidettua ja niihin liittyvät paperit allekirjoitettua.

 

[video=youtube;bcJ7PxULOQY]http://www.youtube.com/watch?v=bcJ7PxULOQY[/video]

 

kun kerroin viime marraskuussa mummulleni että hän saa minulta joululahjaksi tyttäreni tekemän joululevyn niin hän sanoi että älä odota jouluun vaan tuo se jo nyt että hän ehtii kuunnella sitä paljon. Reilu viikkoa ennen joulua mummu kuoli. :'(

 

Mun mummo oli sairaalassa jonku tovin ennen kuolemaansa ja yhtenä aamuna hän katsoi ikkunasta ulos ja sanoi et nyt on viimeinen päivä... ja illalla hän kuoli.

 

mun pikkuveli 9v kuoli reilu 2vkoa ennen joulua.

Hän vaatimalla vaati ja pakotti et hänen kaverilleen ostettu joululahja pitää postittaa, vaikka hän oli joululomalla menossa hänen luokseen.

Viikkoa ennen kuolemaansa oli kirjottanut punasella tussilla autotallin seinään " risto on paras hyvä isä 4.12.96" ja tuo me löydettiin kuoleman jälkeen.

Hän oli erittäin huono aamuihminen joka täytyi suurinpiirtein raahata väkipakolla ylös sängystä niin sinä viimeisenä aamuna lähti tuntia liian aikaisin kouluun ja sille tielle jäi.

Surullista . Mihin veljesi kuoli, jos saa kyyä?

 

Itse (haluan uskoa) uskon, että se on sattumaa vain. Oma mummini alkoi sairaalassa ollessaan tehdä lähtöä kotiin. Oli jo ilta ja äitini sanoi, ettei enää voi lähteä ja että hän on niin sairas että hänen täytyy olla täällä. Mummi intti vastaan, sanoi soittavansa taksin. Äiti sanoi, että soitetaan taksi huomenna ja käydään siellä kotona. Mutta mummi tahtoi kotiin, ja pian puheesta selvisi että hän puhui lapsuudenkodistaan, siitä, mikä purettiin uuden talon tieltä jo kolmekymmentä vuotta sitten. "Minä vaikka kävelen" hän sanoi.

Ja sinä yönä mummi nukkui pois, pääsi kotiin :heart:

 

Katsoin dokumentit- ei olisi pitänyt- kerralla Moskovan teatterikaappauksesta ja perään Beslanin koulu nro 1:n kaappauksesta. Molemmissa mainittiin että vangit tiesivät kuka tulee kuolemaan koska heidän katseensa muuttui "tyhjäksi" aivan kuin he olisivat olleet poissa jo. En tiedä onko tämä venäläisestä uskomuksesta johtuvaa, siellähän laajasti uskotaan ettei kohtaloaan voi muuttaa...toisaalta kuvaukset näistä ihmisistä jotka siis eivät tulisi selviämään olivat todella häkellyttävän samankaltaisia.

 

Joo, minä itse. Vahva tunne ja aavistus, että tulen kuolemaan seuraavan 50:n vuoden aikana. Varmahan sitä ei voi olla.