Tiedättekö, nyt mä hoksasin että päivä sujuu huomattavasti helpommin kun itse pidän pääni kylmänä!!!

Olen kärsinyt jonkin asteisesta masennuksesta kuopuksen syntymästä lähtien (eli 1v3kk) ja pitkä kylmä talvi vain pahensi asiaa... Eniten paha oloni on purkautunut 2,5v esikoiseen jonka uhmaa ja kiukuttelua en ole sietänyt olleenkaan. Turhan usein olen korottanut ääntäni pienelle ja turhan usein neiti on istunut jäähypenkillä asiasta josta olisi voitu puhumalla selvitä.

Tämä kevät on jotenkin sellainen asia joka on nyt avannut silmäni. Olen ihan tietoisesti käynyt lasten kanssa enemmän ulkona (silloinkin kun en millään jaksaisi). Tänään käytiin aamupäivällä kaupassa ja sitä ennen eläinkaupassa ihmettelemässä lintuja. Kyllä tyttö tykkäsi. Välillä uhma nosti päätään mutta kuin ihmeen kaupalla, pidin pääni kylmänä ja puhuin tytölle vain kylmän rauhallisesti. Ja sen tuntui hiton hyvältä! Puhumattakaan että se toimi paremmin kuin äänen korottaminen tai uhkailu!

Ja ihan kaiken huipuksi, sain molemmat lapset päikkäreille kun jaksoin nähdä sen vaivan että istuin puoli tuntia lastenhuoneessa ja katsoin ettei sängystä lähdetä hiippailemaan. Esikoista en ole yleensä saanut päikkäreille ollenkaan, mutta näinhän se meni. Ja oli sen arvoista, koska nyt sain itselleni tunnin kahvittelu aikaa! Siivota ehtii sitten kun mies kotiutuu.

Ehkä minä tästä selviän ja jaksan taas olla hyvä äiti. Tuntuu etten ole sitä ollut pitkään aikaan...

 

:flower:

 

Hienoa että tuntuu paremmalta! Itselläni vähän samanlaisia tuntemuksia (täällä 2v2kk ja vauva).

 

Eikö ookkin ihanaa Mulla tuppas tulemaan vähän samanlaista pakkasten aikaan kun ei päästy ulos (pienempi nyt 7kk) ja oli vaan synkkää ja kylmää.

 

:hug:

 

Hienoa että tuntuu paremmalta! Itselläni vähän samanlaisia tuntemuksia (täällä 2v2kk ja vauva).

Suosittelen puhumaan asiasta neuvolassa. Itse vaikenin ja masennus ja alakulo vaan jatkuivat ja pahenivat. Suunnittelen meneväni terkan puheille nyt, vaikka huomaan että olo alkaa paranemaan. En tahdo joutua enää ikinä takaisin siihen olotilaan joka vielä kuukausi sitten vallitsi!

 

Eikö ookkin ihanaa Mulla tuppas tulemaan vähän samanlaista pakkasten aikaan kun ei päästy ulos (pienempi nyt 7kk) ja oli vaan synkkää ja kylmää.

Juu, tuo talvi oli kyllä pahin ikinä! Onneksi se alkaa vihdoin olemaan ohi!

 

Hyvä hyvä Mulla kans ollut rankka vuosi 9,5 ja 1v kanssa. Kupus ja esikoinen ovat ihan mahdottomia. rahahuolet ja väsymys,niin eipä siihen enää muuta tarvita. Eniten ehkä rassaa 9 ja 5v jatkuva tappelu.
Siis hajoo totaalisesti pää siihen! Sit vielä kupus on JOKA PAIKASSA KOKO AJAN,eikä yhtään leiki.
Tai jollei nuohoa paikkoja,roikkuu mun perässä.Kukaan muu ei siivoa täällä kuin minä.
Lapset tottuneet siihen,että minä sit kuitenkin siivoan loppupeleissä heidänkin huoneensa.
Olosuhteiden vuoksi siis olen muuttunut hirveäksi ihmiseksi sekä äidiksi.
Ehkä se tästä...joskus...
Hyvää kevättä sulle

 

Hyvä hyvä Mulla kans ollut rankka vuosi 9,5 ja 1v kanssa. Kupus ja esikoinen ovat ihan mahdottomia. rahahuolet ja väsymys,niin eipä siihen enää muuta tarvita. Eniten ehkä rassaa 9 ja 5v jatkuva tappelu.
Siis hajoo totaalisesti pää siihen! Sit vielä kupus on JOKA PAIKASSA KOKO AJAN,eikä yhtään leiki.
Tai jollei nuohoa paikkoja,roikkuu mun perässä.Kukaan muu ei siivoa täällä kuin minä.
Lapset tottuneet siihen,että minä sit kuitenkin siivoan loppupeleissä heidänkin huoneensa.
Olosuhteiden vuoksi siis olen muuttunut hirveäksi ihmiseksi sekä äidiksi.
Ehkä se tästä...joskus...
Hyvää kevättä sulle

Mulla oli myös sellainen olo, että olin muuttunut ihan hirveäksi ihmiseksi. Parisuhdekin siitä kärsi, koska miehen kotiutuessa olin yleensä niin väsynyt ja täynnä koko sirkusta että tiuskin vain sillekin. Ja sitten tuntui tietysti itsestä vielä pahemmalta. Toivottavasti kevät antaa hieman uutta voimaa sinullekin!