tiedätkö oletko itse ollut vahinkovauva,vai päätöksen tulos???

Toivottu taisin olla äidin puolelta mutta kyllä sen huomaa isästä että en ollut hänelle yhtä toivottu kuin isosiskoni.

 

mä oon ootettu iltatähti.

 

en ole vahinko, vaikka äitini nuorena minut saikin.
melkei kaksi vuotta olivat naimisissa ennekuin synnyin, siloin v 72 se oli jo pitkä aika

 

Harkittu, kaivattu ja odotettu

 

Minä olen ainakin ihan aito vahinko.

Muoks. Ja sen haluan vielä kanssanne jakaa, että äitini kirjoitti johonkin lehteen, kun kuukautiset jäi pois ja kyseli lääkäripalstalta onko hänellä mahdollisesti syöpä!?! Että tältä tasolta on lähtö

 

toivottu esikoinen

 

ihan tiauksesta tullut =) äitini oli kysellyt kuukautta aiemmin mun isomummulta että olisiko ihanaa olla isomummu..seuraavassa kuussa ilmoitin tulostani.

 

Vahinko... äiti oli 36 kun sai minut...

 

Olen kai suunniteltu ja erittäin toivottu. Isäni kun oli nähnyt serkkutyttöni vauvana, oli sanonut äitilleni "haluan ihan samanlaisen!"..
Synnyin sitten tasan 2 vuoden päästä 1pv ennen serkun synttäreitä. ollaan serkun kanssa ihan samasta puusta veistettyjä ja läheisiä. Juhlitaan synttäreitäkin yhdessä.
Että siis isä sai sitten ihan samanlaisen, kuten toivokin. :xmas:
Olipa sekava sepustus.

Ylpeä olen siitä, että vanhemmat ei olleet naimisissa kun synnyin. :flower:

 

Toivottu ja harkittu =) äidillä oli useita keskenmenoja ennen minua joten vuosia vierähti ennenku minä synnyin B)

 

en oo vahinko,kukaan meistä ei oo.tiedän jopa missä oon saanu alkuni

 

mä olen ollu "vahinko". äitillä oli ikää 36vuotta, toinen munasarja poistettu kokonaan ja toinen oli täynnä kystiä, ei pitänyt raskauden olla mahdollista :xmas:

 

minä olen vahinko vauva, äitini ei ikinä pitänyt saada lapsia

vahinko. Paha vahinko. Äitini tiesi jo odottaessaan, että mies on pas.ka. Mutta ei kehdannut alkaa yksinhuoltajaksi. Vaikka myöhemmin tajusi, että muuta vaihtoehtoa ei ollut. Harmittelin koko lapsuuden, että ei sitten aikaisemmin jättänyt, vaan piti iso katras lapsia ensin tehdä pas.kan kanssa.

 

Tarkkaan harkittu ja tehty 6.12.1978... Eipä nuo sitten vissiin usein mitään tehneet, kun äiti noin tarkasti osas päivän sanoa!

 

En minä itse asiassa tiedä. Olen ajatellut, että olen ollut toivottu lapsi, mutta sen tiedän, että isälleni sukupuoleni oli pettymys.

 

Äiti on alusta asti kertonut, kuin me kolme vaan ilmaannuttiin. Joku sohva oli erityisen otollinen tällaisiin seuraamuksiin. Taisi joku tuttavapariskuntakin lisääntyä "nukuttuaan" siinä. Ollaan kuitenkin äidin mielestä parasta tässä maailmassa.

 

Vauvasta oli kuulemma jo puhuttu, mutta kierukka oli yhä käytössä, kun sain alkuni.

Kaksi vuotta minun jälkeeni tuli ihan toivotusti toinen lapsi perheeseen.

 

Vahinko. Isä oli ehdottanut äidille aborttia, johon äiti ei suostunut. Tämä kerrottiin mulle vasta kun kerroin omasta (odotetusta) raskaudestani. Onnellinen lapsuus mulla on silti ollut ja vanhemmat edelleen onnellisesti yhdessä.

 

Vahinko. Äiti oli just menny yksiin kasvatti-iskäni kanssa. Pian kävi kuitenkin ilmi että äiti on raskaana, ja mitä ilmeisimmin eksälleen. Asia varmistu mun synnyttyäni, kun veriryhmät ei pitänet iskän kanssa paikkaansa. Iskä halus olla mun iskä siitä huolimatta :heart:

 

Kertapanosta syntynyt vahinko. Äiti meinas viel ekaks tehä abortin, mut isäni sai sen puhuttua toisiin ajatuksiin.

 

vahinko..niin monesti siitä olen kuullut isäni suusta ja suvunkin :|

 

Juhannusvahinko...

 

Toivottu ja odotettu. Ja vieläpä tyttö. Kaikinpuolin tervetullut siis.

 

Vahinko, isä vaati aborttia pitkään kun kuuli että äiti on raskaana. Äiti ei suostunut. Tai no sanotaanko fifty-fifty, isältä ei toivottu, äidiltä toivottu

 

Vahinko mikä vahinko