Tiedätkö mikä haluat isona olla?

Mulla on tässä jonkinlainen kolmenkympin kriisi pukkaillut päälle viimeisen vuoden ja olen mm. hyvinkin vakavasti pohtinut sitä mitä haluan loppuelämäni tehdä työkseni. Tämänhetkinen duuni ei kiinnosta ei niin yhtään ja tuntuu ettei tällä koulutuksella tule ikinä saamaan sellaista työtä että sitä jaksaisi pidempään.

Tai eihän sitä mitään lopullisiä päätöksiä koskaan tarvitse tehdä, mutta työuraa olisi sen verran vielä jäljellä, että jotain sellaista haluaa löytää mikä todella kiinnostaa, ja mieluiten on vielä siinä määrin monipuolista että työnkuvan vaihtaminen samalla koulutuksella olisi mahdollista jos yksi alkaa kyllästyttää.

No, joka tapauksessa, alkaa valjeta mikä kiinnostaa, mutta edessä olisi ihan hitonmoinen urakka ensinnäkään päästä sisään, saati opiskella valmiiksi saakka. Mutta siinä olisi kokonaisuus jolla pitäisi riittää monipuolisesti mielenkiintoisia töitä loppuelämäksi..

Mites muut. Oletko alalla joka on sinulle se oikea vai houkuttaako muutos? Uskallatko lähteä perheellisenä(?) opiskelemaan vielä pidemmän kaavan kautta, tukisiko puoliso tällaista päätöstä?

 

No nyt tiedän. Kesällä pitäis valmistua. Opiskelin toisen ammatin näin aikuisena, ensimmäinen oli ihan ok mut huonosti työllistävä. Täytyy vain toivoa et sit löytys töitäki täl uudel ural

 

Jonkinsortin tutkija haluaisin olla..

 

Mikäs sie oot nykyisin ammatiltas/mitä teet työksesi ja mikä haluaisit olla/mitä tehdä?

Mie oon melkein 30v. eikä oo sitä ekaakaan ammattia eikä mitään työkokemustakaan, kun oon vissiin niin päättämätön ja toisaalta kai saamatonkin etten oikein pysty mihinkään.
Mies on sitä mieltä, että tottakai jos/kun sen alani löydän ja haluan opiskelemaan niin onnistuu. Itse tosin olen enemmän sitä mieltä, ettei koulunpenkit ole minua varten, ainakaan kokopäiväopiskelua ajatellen, oppisopimusta oon miettinyt. Siihenkin vaihtoehtoon pitäis vaan tutustua ensin paremmin..

Tsemppiä ap:lle ja muille asian kanssa kamppaileville!

 

Kuten avatarinikin viittaa, tahdon isona kurtisaaniksi. :xmas:

Jos se suunnitelma murenee, niin vampyyrikin kelpais.

 

On minulla joku aavistus...

 

Olen yhden amk-tutkinnon suorittanut ja teen ohjaushommia tällä hetkellä lasten kanssa. Ei mun juttu ollenkaan, olen huomannut. Johtuu varmaan suuresti siitä että olin lapseton ja sellaiseksi kuvittelin jääväni sillä hetkellä kun ala alkoi kiinnostaa. Nyt tuntuu siltä ettei tämä koulutus tosiaan tarjoa mitään sellaista missä saisi tehdä jotain tarpeeksi mielenkiintoista..

Sellaista hyvinkin monimuotoista koulutusratkaisua olen tässä nyt pohtinut, mikä vaatisi maisterin tutkinnon plus vähän päälle. Uskon kyllä että musta siihenkin olisi jos tarpeeksi motivoidun, tuntuu että tämä voisi olla sellainen ratkaisu josta saisi itselle niin paljon, plus mahdollisuudet tehdä todella monipuolisesti töitä jatkossa että se "olisi sen arvoista"

Mies on onneksi nykyään ihan täysillä tuollaisten takana. Kysyi vaan ensimmäisenä että mihis kaupunkiin muutetaan Hän olis tässä itsekin vähän lyhyemmän kaavan opiskeluja lähdössä suorittamaan, sen jälkeen voisi olla taas mun vuoro.. Että jos sitä nelikymppisenä olisi sellainen tutkinto taskussa ettei tarttis enää lisäkouluttautua ihan kovin laajalti

 

En yhtään.

Olen nyt alalla, joka näyttää kiinnostavan minua niin paljon, että hommat roikkuvat koko ajan. Olen toki puheissani olevinani kiinnostunut, mutta taidan valehdella siinä muiden ohella itselleni.

Ehkä joskus löydän itseni keskeltä tyytyväisyyttä, mutta nyt siitä ei ole tietoakaan.

Mutta ei kai se niin vakavaa ole, sanovathan ne, että se matka on tärkeä, ei päämäärä.

Pitää siis osata nauttia etsimisestäkin...

 

Saa nähdä. Opiskelen kiinnostavaa alaa ja työskentelen samalla alalla, josta tykkään kovasti. Sitä en tiedä, tulenko olemaan samalla alalla loppuikäni - todennäköisesti en, kun olen nyt vasta parikymppinen. Toisaalta työkokemuksestani olisi varmasti hyötyä monilla "rinnakkaisilla" aloilla (media, markkinointi, myynti, viestintä...), ja koulutukseni (kaupallinen) sopii myös moneen työhön.

Mutta eihän sitä tiedä vaikka joskus vielä ryhtyisin opettajaksi Katsotaan, kyllä elämä kuljettaa!

 

anna palaa Chala, älykäs ihminen. Älä suututa ittees tekemällä loputtomiin hommaa, jossa et saa käytettyä kapasiteettiasi tarpeeksi.

 

anna palaa Chala, älykäs ihminen. Älä suututa ittees tekemällä loputtomiin hommaa, jossa et saa käytettyä kapasiteettiasi tarpeeksi.

Hmm.. Kiitos

 

Tiedän mitä haluan, mutten tiedä kuinka sen saavuttaisin Tai ainakaan homma ei kovin nopeasti saavutettavissa.. haaveena työskennellä itsenäisesti (yrittäjänä) eläinten parissa..

 

Keksin omani juuri, haluan olla säilytysjärjestelmä suunnittelija. Se, miten kouluttaudun tuohon ja missä maassa ylipäätään tulen opiskelemaan, on vielä auki...

 

Tiedän mitä haluan, mutten tiedä kuinka sen saavuttaisin Tai ainakaan homma ei kovin nopeasti saavutettavissa.. haaveena työskennellä itsenäisesti (yrittäjänä) eläinten parissa..

Mulla pyöri myös ajatuksissa tuo yrittäjyys, mutta tässä erittäinkin läheltä parin yrittäjän taistelua seuratessani jotenkin alkoi pelottaa

Mutta hei, ihmisellä on aikaa koko elämä

 

No niin äkkiä nyt vain Chala hakemaan! Itse aloitin yliopisto-opinnot tammikuussa ja se, miksi haluan tulla isona alkaa hahmottua. Tosin se varmaan tässä opintojenkin aikana tulee vielä muuttumaan moneen kertaan, mutta oikealla alalla nyt ilmeisesti ollaan.

 

Mulla on tässä jonkinlainen kolmenkympin kriisi pukkaillut päälle viimeisen vuoden ja olen mm. hyvinkin vakavasti pohtinut sitä mitä haluan loppuelämäni tehdä työkseni. Tämänhetkinen duuni ei kiinnosta ei niin yhtään ja tuntuu ettei tällä koulutuksella tule ikinä saamaan sellaista työtä että sitä jaksaisi pidempään.

Tai eihän sitä mitään lopullisiä päätöksiä koskaan tarvitse tehdä, mutta työuraa olisi sen verran vielä jäljellä, että jotain sellaista haluaa löytää mikä todella kiinnostaa, ja mieluiten on vielä siinä määrin monipuolista että työnkuvan vaihtaminen samalla koulutuksella olisi mahdollista jos yksi alkaa kyllästyttää.

No, joka tapauksessa, alkaa valjeta mikä kiinnostaa, mutta edessä olisi ihan hitonmoinen urakka ensinnäkään päästä sisään, saati opiskella valmiiksi saakka. Mutta siinä olisi kokonaisuus jolla pitäisi riittää monipuolisesti mielenkiintoisia töitä loppuelämäksi..

Mites muut. Oletko alalla joka on sinulle se oikea vai houkuttaako muutos? Uskallatko lähteä perheellisenä(?) opiskelemaan vielä pidemmän kaavan kautta, tukisiko puoliso tällaista päätöstä?

Ala poliitikoksi. Eihän tuolla henna virkkusellakaan ole kummosta koulutusta.

 

No niin äkkiä nyt vain Chala hakemaan! Itse aloitin yliopisto-opinnot tammikuussa ja se, miksi haluan tulla isona alkaa hahmottua. Tosin se varmaan tässä opintojenkin aikana tulee vielä muuttumaan moneen kertaan, mutta oikealla alalla nyt ilmeisesti ollaan.

Täytyy tässä vähän pohjustaa.. Ajattelin käydä kirjoittamassa reaalissa pari ainetta ja se vaatisi vähän lukemista Hyvä puoli miehen opiskelusuunnitelmissa on se, että se antaa automaattisesti mulle aikaa valmistautua kunnolla. Haluan hakea kerralla niin että myös pääsen, tai jos en pääse, tiedän että olen todellakin tehnyt kaikkeni ja voin sitten suunnata huomioni toisaalle (plan B on valmisteilla rinnalla ).

Itse olen tuota alaa miettinyt myös niin, että jos tiettyä juttua haluan pääaineena lähteä lukemaan, mutta huomaan matkalla että tämä pidemmän tähtäimen suunnitelma ei enää olekaan kiinnostavin, on siitä helppo vaihtaa toiseen ja tuskin menisi missään määrin hukkaan sekään opiskelu.

 

Vapaa

 

Ala poliitikoksi. Eihän tuolla henna virkkusellakaan ole kummosta koulutusta.

Sosiaalipolitiikka alana kiinnostaa (joskus meinasin hakeakin), mutta hieman eri näkökulmasta kuin poliitikon hommissa. Haluan alalle jossa voi oikeasti vaikuttaa johonkin

 

Vapaa

Tämä oli mun viimeisin tavoite, se on siinä määrin saavutettu kuin halusinkin Toivotan sinulle samaa onnea jatkossa

 

En tiedä.

 

Oletko alalla joka on sinulle se oikea vai houkuttaako muutos?
-Olen alalla, jota rakastan. Valtava muutos ei sinänsä houkuta, mutta kehittyminen ja muutos ns. alan sisällä kyllä.
En silti välttämättä näe tätä loppuelämäni työnä.
Tämä on yksinkertaisesti fyysisesti niin kuluttavaa, että harvalla paikat kestää lähellekään eläkeikää.

Uskallatko lähteä perheellisenä(?) opiskelemaan vielä pidemmän kaavan kautta, tukisiko puoliso tällaista päätöstä?
-Työn ohessa olen opiskellut nyt 1,5v., vanha koulu loppuu viikon päästä ja uuden aloitin tänä viikonloppuna.
Pelkästään opiskelijaksi en enää (tai vielä, tai ihan lähivuosina) uskaltaisi tai haluaisi heittäytyä, vaikka puoliso varmasti päätöstä tukisikin.

Muoks. ja siis heppatyttö-yrittäjä olen työkseni.

 

Oon 35, enkä vieläkään tie mikä musta tulee isona. Viihdyn alallani, hommia riittää, mutta joku vaan hankaa vastaan siltikin. Haluaisin olla jotain muuta, mutta mitä, se on vielä aika määrittelemätön haave... Jonkin sortin maailmanparantaja mun sisällä asuu ja haluaisin työn, jossa voi vaikuttaa asioihin eri tavalla kuin nykyisessä.

 

Biologi. Ja jos se ei inspaa, nii haen lääkikseen.

 

Minulle on työtapaturman jälkeen alkanut viritä ajatus että saattaisin tehdä elämässäni jotain muutakin. Saattaahan olla etten entiseen työhön voi palata. Toki oli jo aikaisemmin ajatuksessa hakeutua vähän muihin hommiin.