Tiedän aiheuttavani kolmannen maailmansodan mutta ihan sama. Joten te jotka viette lapsenne hoitoon

Täällä meillä ei edes saa lasta hoitoon silloin kun äiti on kotona..esim.äitiyslomalla, enkä usko että 2x viikossa vie kenenkään kokopäiväisen paikkaa!

Jatkan vielä..enkä kyllä oikeasti ymmärrä miksi se vanhempi lapsi pitää viedä hoitoon jos ite on kotona ellei jokin kehityksellinen asia vaadi. Sulkea pois päivän kotitouhuista. Onko kukaan ajatellut miltä lapsesta tuntuu, uusi vauva tulee kotiin ja mut viedään hoitoon edes auttaa aika varmasti mustasukkaisuutta.

Onko kukaan ajatellut, miltä siitä lapsesta tuntuu kun uusi vauva tulee taloon, ja lapsi sen lisäksi että joutuu jakamaan äidin ja isän huomion uuden sisaren kanssa, joutuu luopumaan myöskin vanhasta kivasta päiväkodistaan ja siellä kavereista? Ihan vaan ajatuksena. :wave:

 

Jos tällaista subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi tullutkaan, ei koko ongelmaa olisikaan. Ihmettelen, miten suurin osa äideistä ennen selviytyi täysipäisenä ja miten suurin osa tuttavapiirin äideistäkin selviytyy lastensa kanssa.
Jos ei olisi subjektiivista päivähoito-oikeutta iso osa lapsista käyttäisi muita saatavilla olevia palveluja kuten avoimia päiväkoteja ja kerhoja ja pihoilla ja puistoissa olisi vilskettä, joten sosiaalisia kontakteja tai virikkeitä varten ei tarvitsisi mennä päiväkotiin.
Päivähoito-oikeus tulisi ilman muuta säilyttää lastensuojelullisena ja kuntouttavana mahdollisuutena. Rinnalle tulisi silti kehittää jotain vanhemmuutta tukevaa toimintaa. Suuri osahan myöntää, ettei selviytyisi ilman päivähoitopaikkaa koska ei pysty selviytymään kahden lapsen hoidosta, kotitöistä tai virikkeistä.

 

Täällä meillä ei edes saa lasta hoitoon silloin kun äiti on kotona..esim.äitiyslomalla, enkä usko että 2x viikossa vie kenenkään kokopäiväisen paikkaa!

Jatkan vielä..enkä kyllä oikeasti ymmärrä miksi se vanhempi lapsi pitää viedä hoitoon jos ite on kotona ellei jokin kehityksellinen asia vaadi. Sulkea pois päivän kotitouhuista. Onko kukaan ajatellut miltä lapsesta tuntuu, uusi vauva tulee kotiin ja mut viedään hoitoon edes auttaa aika varmasti mustasukkaisuutta.

Onko kukaan ajatellut, miltä siitä lapsesta tuntuu kun uusi vauva tulee taloon, ja lapsi sen lisäksi että joutuu jakamaan äidin ja isän huomion uuden sisaren kanssa, joutuu luopumaan myöskin vanhasta kivasta päiväkodistaan ja siellä kavereista? Ihan vaan ajatuksena.

Kyllä lapsen ensisijainen hoitaja on kuitenkin se vanhempi/vanhemmat!!!!:wave:

 

Täysin samaa mieltä AP: n kanssa.

 

Kummasti täällä näyttää vaan se paljon parjattu päivähoito kelpaavan, ja äidit ihan pokerilla kertoo miten "lapsella ei oo koton kavereita niin kuin paljon kivampi sen on olla hoidossa!!"(nyt en tarkoita sosiaalisin perustein hoidossa olevia lapsia, siis äiti masentunut, alkoholisoitunut..)
Ette taida tajuta miten tyhmästi perustelette!??

Ja kuinka paljon nämäkin mammat täällä on parjanneet pk-henkilökuntaa ja varsinkin perhepäivähoitajia, niin SILTI heiän mussujen on parempi olla näitten monstereitten kanssa!

NeitiNasu-sun likka on siis ensvuonna aloittamassa eskarin..?
Juu eihän se tiettykään olis voinut olla tätä viimeistä vuotta ennen opinahjon alkua äiteen ja veljen kanssa kotona kun pakkohan se on olla KAVEREITA!!!
Voi morjens, enpä ole ennen tampiompia perusteluja kuullut.
Ja ihan pokerinaamalla ja polleena omasta kuningasajatuksestaan täällä meuhkataan. *LOL*

 

Tämä sota on jo sodittu! Ei ollut ph-paikkoja tarpeeksi 1970-80 luvuillakaan, vaikkei virikehoitoa oltu vielä keksittykään!

Juuri noin. Taisipa silloin olla jopa vaikeampaa se hoitopaikan saaminen kuin tänä päivänä, mitä on juttuja kuullut.

Näinpä. meillä on äiti kertonu et sai mut kunnalliseen hoitoon vasta joskus 3-4 vuotiaana ja oon 70-luvun lopulla syntyny. Sama juttu mun veljen kanssa 80-luvulla. Että silleen...

Ja ainaki meillä jos ei oo tarpeeks päivähoitopaikkoja ni niitä tehdään uusia sitten vaikka vanhaan omakotitaloon tai kerrostaloasuntoon. Meidän tyttö on hoidossa nimenomaan tollasessa kerrostaloasunnossa olevassa paikassa. Se on päiväkodin ryhmä joka on vaan eri paikassa kun varsinainen päiväkoti, tilan puutteen vuoks. Tyttö alotti siinä hoidossa sen paikan ensimmäisenä toimintapäivänä. Ja on ihan loistava paikka! Ei todellakaan mitään valittamista.

 

Se opiskelijaäiti voi tehdä opiskelujaan siellä kotona, esim kirjoittaa päättötyötä.. Se ei paljon onnistu, jos lapsi pyörii jaloissa..

Terveisin: Itsekin näin tehnyt

 

Ja kuinka paljon nämäkin mammat täällä on parjanneet pk-henkilökuntaa ja varsinkin perhepäivähoitajia, niin SILTI heiän mussujen on parempi olla näitten monstereitten kanssa!

Mä en ole koskaan parjannut meidän lasten päiväkotien henkilökuntaa täällä tai muuallakaan :saint:.
Muutamaa pph:ta en voi sietää, mutta eivät mun lapset heillä hoidossa olekaan...
Mun lapsilla on erittäin hyvä olla myöskin kotona. Siksi he saavatkin viettää kotona ylivoimaisesti suurimman osan ajastaan.

 

Täällä meillä ei edes saa lasta hoitoon silloin kun äiti on kotona..esim.äitiyslomalla, enkä usko että 2x viikossa vie kenenkään kokopäiväisen paikkaa!

Jatkan vielä..enkä kyllä oikeasti ymmärrä miksi se vanhempi lapsi pitää viedä hoitoon jos ite on kotona ellei jokin kehityksellinen asia vaadi. Sulkea pois päivän kotitouhuista. Onko kukaan ajatellut miltä lapsesta tuntuu, uusi vauva tulee kotiin ja mut viedään hoitoon edes auttaa aika varmasti mustasukkaisuutta.

Onko kukaan ajatellut, miltä siitä lapsesta tuntuu kun uusi vauva tulee taloon, ja lapsi sen lisäksi että joutuu jakamaan äidin ja isän huomion uuden sisaren kanssa, joutuu luopumaan myöskin vanhasta kivasta päiväkodistaan ja siellä kavereista? Ihan vaan ajatuksena. :wave:

Ootko ajatellu miltä siitä lapsesta tuntuu kun vauva saa jäädä äidin / isän kanssa omaan kotiin ja hänet viedään vieraaseen paikkaan eroon perheestään?
Täällä moni sanoo että ei raski isovanhemmille antaa hoitoon mutta vieraille päiväkodin tädeille sitten raskii?

 

Täällä meillä ei edes saa lasta hoitoon silloin kun äiti on kotona..esim.äitiyslomalla, enkä usko että 2x viikossa vie kenenkään kokopäiväisen paikkaa!

Jatkan vielä..enkä kyllä oikeasti ymmärrä miksi se vanhempi lapsi pitää viedä hoitoon jos ite on kotona ellei jokin kehityksellinen asia vaadi. Sulkea pois päivän kotitouhuista. Onko kukaan ajatellut miltä lapsesta tuntuu, uusi vauva tulee kotiin ja mut viedään hoitoon edes auttaa aika varmasti mustasukkaisuutta.

Onko kukaan ajatellut, miltä siitä lapsesta tuntuu kun uusi vauva tulee taloon, ja lapsi sen lisäksi että joutuu jakamaan äidin ja isän huomion uuden sisaren kanssa, joutuu luopumaan myöskin vanhasta kivasta päiväkodistaan ja siellä kavereista? Ihan vaan ajatuksena. :wave:

Ootko ajatellu miltä siitä lapsesta tuntuu kun vauva saa jäädä äidin / isän kanssa omaan kotiin ja hänet viedään vieraaseen paikkaan eroon perheestään?
Täällä moni sanoo että ei raski isovanhemmille antaa hoitoon mutta vieraille päiväkodin tädeille sitten raskii?

Hehee. Mun esikoinen suorastaan vaati päästä päiväkotiin, kun muutkin pääsi. Ja hän sai olla kotihoidossa ekat 10 kk pikkuveljen syntymän jälkeen, senkin jälkeen niitä kotipäiviä on ollut 4-5 per viikko...
Mä kyllä raaskin antaa lapset hoitoon isovanhemmille, silloin kerran vuodessa tai harvemmin kun meillä on tarvetta ja niille sattuu sopimaan.

 

Joka on todella vilkas on 2pv viikossa hoidossa ihan siksi,että mulla ei vaan mielikuvitus riitä koko ajan sille keksiä jotain,huom,siis yli vilkas lapsi,mulla on itellä ilta työ,ja en ollenkaa oo pahoillani siitä että neiti on siellä hoidossa parina päivänä viikossa! Molemmilla on hyvä näin. ja piste!!

 

Kuules kun Suomessa on sellainen laki etta jokainen saa hoitopaikan kahden viikon kuluessa siita kun on saanut toita tai opiskelupaikan! Eli miksi siis et saa...?

Laki on. Mutta jos paikkoja ei ole, niitä ei ole.
Vaikka laki mitä sanoisi. :|

Ja se, että hoitopaikan saa ei sitten takaa sitä, että saisi sen itselleen kohtuullisten kulkuyhteyksien päästä.
Tai että edes saisi lapsensa samaan päiväkotiin.

Kyllä paikka tai hoitaja löytyy aina, kerran laki niin velvoittaa. Mutta se, mistä se paikka löytyy, ei välttämättä ole toivesijalla numero 1.

Laki velvoittaa, kyllä! Mutta aina ei asiat niin mene. Itse jouduin jättämään tosi hyvän koulutuspaikan väliin koska vapaita hoitopaikkoja ei ollut! Ei missään päin kaupunkia, uutta ryhmää oltiin perustamassa mutta se olisi alkanut vasta puolen vuoden päästä! Ja koulutus oli sellainen että se oli ainut kerta kun se alkoi(rahoitettu) ja se olisi pitänyt aloittaa heti! Kävin kaikki ystävät ja sukulaiset läpi, itkin joka päivä päivähoito-osaston päällikölle mutta ei, ei mitään paikkoja! ja edelleen tässä kyseisessä kaupungissa saa hoitopaikkoja jonottaa ainakin sen puoli vuotta vaikka alkaisi työt/opiskelut!

 

Jos tällaista subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi tullutkaan, ei koko ongelmaa olisikaan. Ihmettelen, miten suurin osa äideistä ennen selviytyi täysipäisenä ja miten suurin osa tuttavapiirin äideistäkin selviytyy lastensa kanssa.
Jos ei olisi subjektiivista päivähoito-oikeutta iso osa lapsista käyttäisi muita saatavilla olevia palveluja kuten avoimia päiväkoteja ja kerhoja ja pihoilla ja puistoissa olisi vilskettä, joten sosiaalisia kontakteja tai virikkeitä varten ei tarvitsisi mennä päiväkotiin.
Päivähoito-oikeus tulisi ilman muuta säilyttää lastensuojelullisena ja kuntouttavana mahdollisuutena. Rinnalle tulisi silti kehittää jotain vanhemmuutta tukevaa toimintaa. Suuri osahan myöntää, ettei selviytyisi ilman päivähoitopaikkaa koska ei pysty selviytymään kahden lapsen hoidosta, kotitöistä tai virikkeistä.

entä sitten? Olen kuullut myös pph:n sanovan, että on helpompaa, kun kaikki ovat pieniä. On vaikeampaa, kun on vauvoja ja isoja 4-5-vuotiaita leikki-ikäisiä. Ei yksi ihminen repeä yksinkertaisesti joka paikkaan.

 

eikö ole hullua, miten vaikea on nykyään ystävystyä?

Sekä aikuisten että lasten?

Oikeasti, noissa leikkipuistoissa ja avoimissa pitäisi asua tai käydä ihan työkseen, jotta lapsi saisi niistä kavereita. Aika harvan voimat kuitenkaan riittävät siihen, että ei ehdi koskaan tehdä kunnolla kotitöitä, tai laittaa kunnolla ruokaa, jos puoliksi asuu jossakin avoimessa tai leikkipuistossa. Vähitellen uupuu ja sekoaa, kun aina on likaista ja ei koskaan ehdi tehdä mitään niin hyvin kuten haluaisi.

Äiditkin ovat vain ihmisiä.

Noihin perhekerhoihin ja leikkipuistoihin ja avoimiin on tosi vaikea mennä, ystäviä on vaikea saada, kadehditana, jos näyttää että jollakin on ehkä helpompaa tai on erilainen.

Tottakai on vain helpompi viedä lapsi hoitoon. KUin kulkea ihan kokopäivätyökseen joka paikassa lasten kanssa.

Mutta toinen vaihtoehto sitten olla vain itsekseen ja opettaa lapset leikkimään keskenään? Eihän ennenkään kuljeteltu mihinkään. Koulussa ehtii saada kavereita. Ja ihan normaaleja ihmisiä mekin olemme, joita ei kuljeteltu.

 

Oma kuopuksemme on päivähoidossa ,kun itse teen vuorotyötä. Siiiloinkuin minulla on vapaapäivä, pidän myös tytön poissa tarhasta. Muina päivinä sitten kotona ollessa siivoan,pesenpyykkiä, teen illaksi ruoan ja lähden töihin. Joskus kerkeen itsekkin hakea tytön tarhasta,mutta mies sen useemmin tekee.
En mä nää siinä mitään pahaa, jos joskus nukun päikkärit , 3 unitunnin jälkeen vaikka lapsi on tarhassa.

 

eikö ole hullua, miten vaikea on nykyään ystävystyä?

Sekä aikuisten että lasten?

Oikeasti, noissa leikkipuistoissa ja avoimissa pitäisi asua tai käydä ihan työkseen, jotta lapsi saisi niistä kavereita. Aika harvan voimat kuitenkaan riittävät siihen, että ei ehdi koskaan tehdä kunnolla kotitöitä, tai laittaa kunnolla ruokaa, jos puoliksi asuu jossakin avoimessa tai leikkipuistossa. Vähitellen uupuu ja sekoaa, kun aina on likaista ja ei koskaan ehdi tehdä mitään niin hyvin kuten haluaisi.

Äiditkin ovat vain ihmisiä.

Noihin perhekerhoihin ja leikkipuistoihin ja avoimiin on tosi vaikea mennä, ystäviä on vaikea saada, kadehditana, jos näyttää että jollakin on ehkä helpompaa tai on erilainen.

Tottakai on vain helpompi viedä lapsi hoitoon. KUin kulkea ihan kokopäivätyökseen joka paikassa lasten kanssa.

Mutta toinen vaihtoehto sitten olla vain itsekseen ja opettaa lapset leikkimään keskenään? Eihän ennenkään kuljeteltu mihinkään. Koulussa ehtii saada kavereita. Ja ihan normaaleja ihmisiä mekin olemme, joita ei kuljeteltu.

Jos täällä edes olisi perhekerhoja, avoimia päiväkoteja ja leikkipuistoja jotka on avoimia kaikille ja joissa olisi joskus edes joku. Muttei ole. Päiväkoti onneksi on!

Ja omasta lapsuudestani muistan, miten hirveän hankalaa niillä kahdella luokkamme kotihoidetulla oli. Eka kouluvuosi oli pelkkää itkua.

 

mie tappelin aikanaan kun tytöt oli 1,5v ja 2,5v hoitopaikasta kun ei mistään tahtonut löytyä ja minullakaan ei ollut autoa käytössä joten en pystynyt mistä tahansa ottamaan paikkaa. lopulta sain sen. no sit kun lapset olivat 2,5v ja 3,5v olisin tarvinut siirtoa lähhimpään paikkaan koska muutin kouluni lähelle, muutaman kuukauden kuskasin lapsia n.10km päähän eikä ollut autoa, linkulla vein ja jouduin olemaan siis välillä koulusta viimeset tunnit pois jotta kerkesin kahdella eri bussilla hakemaan ne ennen kun tarha menee kiinni. no lopulta sain paikan mut sekään ei ollut vieressä vaan n. 3km päässä ja pph paikka. sitten lopulta kun lapset olivat 4v ja 3v sain ne lähitarhaan. ja nyt siis elän uudessa parisuhteessa ja jos mulla ei olisi ollut niin ihanaa uutta miestä jo silloinkin kuvioissa kun roudasin lapsia pitkin kaupunkia niin koulut olisi varmasti jäänyt kesken. nyt siis olemme asuneet jo pari vuotta saman katon alla ja tällähetkellä olen äitiyslomalla. kuskataan isompia lapsia tarhaan n. 2km ja aijon olla niin ITSEKÄS

 

Onhan se tuiki helpompaa kaikille, että lapsi saa PÄIVISIN kokea liikuntaleikkikoulut, musiikkileikkikoulut, askartelukerhot, kokkikerhot yms. mukavat jutut. Eipä tarvitse ILLALLA retuuttaa mihinkään harrastuksiin vaan voi viettää iskän ja äiskän ja pikkusisaren kanssa rauhallista ja sylintäyteistä koti-iltaa.

 

mie tappelin aikanaan kun tytöt oli 1,5v ja 2,5v hoitopaikasta kun ei mistään tahtonut löytyä ja minullakaan ei ollut autoa käytössä joten en pystynyt mistä tahansa ottamaan paikkaa. lopulta sain sen. no sit kun lapset olivat 2,5v ja 3,5v olisin tarvinut siirtoa lähhimpään paikkaan koska muutin kouluni lähelle, muutaman kuukauden kuskasin lapsia n.10km päähän eikä ollut autoa, linkulla vein ja jouduin olemaan siis välillä koulusta viimeset tunnit pois jotta kerkesin kahdella eri bussilla hakemaan ne ennen kun tarha menee kiinni. no lopulta sain paikan mut sekään ei ollut vieressä vaan n. 3km päässä ja pph paikka. sitten lopulta kun lapset olivat 4v ja 3v sain ne lähitarhaan. ja nyt siis elän uudessa parisuhteessa ja jos mulla ei olisi ollut niin ihanaa uutta miestä jo silloinkin kuvioissa kun roudasin lapsia pitkin kaupunkia niin koulut olisi varmasti jäänyt kesken. nyt siis olemme asuneet jo pari vuotta saman katon alla ja tällähetkellä olen äitiyslomalla. kuskataan isompia lapsia tarhaan n. 2km ja aijon olla niin ITSEKÄS

SIIS JATKAN KIRJOITUSTANI...

ELI SIIS AIJON OLLA ITSEKÄS ja pitää lapseni hoidossa vaikka se kuinka on niin väärin ja olen vielä kotona vauvan kanssa! oon niin paljon tapelle, kuskannu lapsia ilaman autoa ym. hommaa tehnyt että hoitopaikkaa siis en aijo itrtisanoa että joku toinen saisi meidän paikan, ainakaan niin kauaa ku laki sanoo näin! minulla on oikeus ja en aijo enään ruveta kuskaileenlapsiani pitkin kaupunkia kun en kuiteskaan saa läheltä paikkaa sitten vuoden päästä kun sitä tarvisin kolmelle lapselle. ei kannata olla niin kade tosille, jokainen teke eniinku tahtoo.

 

Se opiskelijaäiti voi tehdä opiskelujaan siellä kotona, esim kirjoittaa päättötyötä.. Se ei paljon onnistu, jos lapsi pyörii jaloissa..

Terveisin: Itsekin näin tehnyt

jos sie minua tarkotit niin olisin opiskellu kotoa koko äitiyslomani mutta koulu ei suostunut että olisin edes esseitä tehnyt ennakkoon. ja opinnot sen verran alussa että päättötyön aikaan esikko lienee jo eskarissa..

 

ASiat tärkeysjärjestykseen... Ei ole rahaa maksaa hoitajille kunnon palkkaa, mutta paljonkos siinä säästettäisiin jos lastenpäivähoitoa tarjottaisiin vain opiskelijoiden ja työssäkäyvien lapsille? En vähättele kotiäitien lasten hoidontarvetta, mutta kun muualla tuntuu olevan tiukkaa jo ihan perusasioissa, niin miten tämmöiseen sitten on rahaa?

 

Ei täällä suurkaupungissa kärsi antaa pois hoitopaikkaa. Se on satavarma, että joutuis sitten aikanaan jonnekkin tosi kauas tarhaan ja kuluu aikaa työpäivinä kuskata mutkan taakse lapsia.

 

Onhan se tuiki helpompaa kaikille, että lapsi saa PÄIVISIN kokea liikuntaleikkikoulut, musiikkileikkikoulut, askartelukerhot, kokkikerhot yms. mukavat jutut. Eipä tarvitse ILLALLA retuuttaa mihinkään harrastuksiin vaan voi viettää iskän ja äiskän ja pikkusisaren kanssa rauhallista ja sylintäyteistä koti-iltaa.

Niinpä. Ja ne kaikki vieläpä saman katon alla. Ei tarvitse posottaa ensin autolla toiselle puolelle kaupunkia jumppaamaan, sieltä taas kaupungin toiselle laidalle muskariin, jne.
Ja illat saa olla ihan rauhassa kotona.

 

voi näitä selityksiä ja niin pienistä puhuvat. surulliseksi tulee, kuin miettii, kuinka moni näin ajattelee. eikö kaikki 1-4 vuotiaat ole vilkkaita, kukin tavallaan. kyllä äidin tai isän pitäisi jaksaa. melkein tulee itku näitä puolustuksia lukiessa.

 

olen itse ollut tarhassa töissä, ja kuullut miten henkilökunta puhuu näistä virikelapsista ja etenkin heidän vanhemmistaan. ei ole kovin kaunista kuultavaa.arvostus ei ole kovin korkealla laiskoilla äideillä.