The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Lauralle voimia.:hug: Kova paikka.
Kun tietää, että toiselta loppuu kivut, antaa pienentä
helpotusta.
 
  • Tykkää
Reactions: (Laura)
Lauralle
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

:hug:
 
  • Tykkää
Reactions: (Laura)
mää luulen että isä tajus vasta ollessaan kuolemaisillaan ettei hän ole edes kunnolla yrittäny
Niinkin voi käydä.
En tiedä miten itse uskot, mutta minä luulen että se oli samalla anteeksipyyntö.
Virheitä ollaan kaikki täynnä... oletko ajatellut ettei hän vain tiennyt miten olla isä.
Vanhemmuus on rooli, johon ei aina osaa "astua" tai johon ei aina halua.

Joskus voi huomata liian myöhään pilanneensa kaiken.


Mutta olethan sinä erilainen, katkaissut perinteen ja uskaltanut olla jotakin muuta?
Toivottavasti olet:heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Mun isi on aina ollut ihana, rakas, paras isi ja pikkutytön sankari. Ei oo ollut moitteen sanaa, pappa on myös ollut ihana.

Aikuisiän kynnyksellä selvinnyt papan ryypänneen 50 vuotta (ei onneksi koskaan lasten tai lastenlasten nähden) ja olevan alkoholisti, on ruusuinen kuva papasta vähän murentunut. Ja alkoholistin kumppanuus yhdistää mua ja mummia, ja meistä on tullut tosi läheisiä sen myötä. Tuntuu pahalta ajatella mitä kaikkea pahaa pappa on tehnyt. On tullut vähän sellainen childhood ruined olo.
Isästä on kans tullu kova tissuttelemaan sen jälkeen ko me lapset ollaan kasvettu aikuisiksi, ja saattaa viikonloppuiltaisin ryypätä ittensä sammuksiin sohvalle, jos herättää niin sanoo ettei väsytä ja hakee lisää viinaa. Tää vähentää isinkin sankaruutta vähän, vaikka ei se varmaan häiritse ketään muuta ko mua kun ei konttaa eikä sekoile tms.

Mutta hyvä että nää asiat on selvinnyt vasta aikuisena, eikä oo lapsena tarvinnut murehtia ja tietää näitä asioita. Koskee silti vähän.
 
Lauralle iso :hug: raskas mutta oikea päätös koiran kannalta, ettei tarvia sitten kärsiä. :hug:
Halauksia :hug: muillekkin,jotka tarviaa.
 
  • Tykkää
Reactions: (Laura)
ei ne isätkään aina ny niin huippuja oo, esim. omani oli jokseenkin hankala persoona

viimenen asia minkä muistan isän mulle sanoneen on se että "en oo ollu kovin hyvä isä"

en pystyny sanomaan siihen mitään
En tiedä olisinko itsekään osannut sanoa mitään.

Vaikka mä en koskaan noita sanoja kuullut, niin tykkään (ehkä jopa helpottava)
ajatella että teki kuitenkin parhaansa, niillä eväillä mitkä ite oli saanut.
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30416065:
Niinkin voi käydä.
En tiedä miten itse uskot, mutta minä luulen että se oli samalla anteeksipyyntö.
Virheitä ollaan kaikki täynnä... oletko ajatellut ettei hän vain tiennyt miten olla isä.
Vanhemmuus on rooli, johon ei aina osaa "astua" tai johon ei aina halua.

Joskus voi huomata liian myöhään pilanneensa kaiken.


Mutta olethan sinä erilainen, katkaissut perinteen ja uskaltanut olla jotakin muuta?
Toivottavasti olet:heart:
:flower:
 
Miun ukit oli ihan perseestä. Toisen tiesin jo sen eläessä, toisesta sain kuulla vasta kuolemansa jälkeen. Ei tosin ollu millään lailla läheinen eläessäänkään.
mulla oli 50/50

isän isältä meni hermot pillaan sodassa mutta äitin isä tunnettiin kotona ja kylillä mukavana miehenä

ite en hirveen hyvin tuntenu mutta kaikki tuntuu puhuvan siitä vaan hyvää
 
Suhde omiin vanhempiin on kyllä mulla parantunut vuosien ja kymmenien saatossa. Kai sitä vaan tajuaa niitä paremmin kun itellä kertyy elämänkokemusta. Tajuanhan mää kaikkea muutaki paremmin nykyään niin miksen sitten porukoitani.

Oon tajunnu, ettei mun äiti ookkaan ilkee eukko ja ettei mun isä ookkaan ihan se sankari miltä se lapsena tuntu. Nyt tykkään molemmmista enemmän ku ennen, tai ehkä jotenki realistisemmin ku ennen. Joskus toivon, että tää valaistuminen ois tapahtunu nopeemmin, mutta parempi myöhään ku ei milloinkaan.

Pitää koittaa kierrättää tää viisaus sisarusten lapsiin, kun itestä ei tullu vanhempaa :)
 
Yritän olla armollinen vanhemmilleni, vielä on edessä se päivä kun itseltäni kysellään tekemieni virheitteni perään.
Tässä hetkessä, juuri nyt, usko tekeväni perhaani, uskon tekeväni kaikkeni ollakseni ihana ja rakastava äiti.
Haluan lapsieni parasta ja rakastan yli kaiken.

Sydämeni särkyy sinä päivänä jos he sanovat minulle, etten yrittänyt tarpeeksi.
 
Meitä oli viisi lasta ja isä täysipäiväinen alkoholisti. Se oli silti aika lempeä mies noin muuten. Vanhempien erottua meille muutti alkoholisti jota juostiin öisin kellariin karkuun. Päädyttiin siskojen kanssa kiertämään sijaiskoteja ja se jossa olin pisimpään oli paikka jossa isäntää kannettiin saunalta ja pellolta ja milloin mistäkin sisään nukkumaan kun se sammui aina sinne. Ukki oli täysi juoppo ja se monesti löi tai puristi tisseistä ohi mennessään, hän asui naapurissa joten läpsyä sai usein. Niin, minä päätin että minun puoliso ei juo! Melkein tämä toteutui. Kuvernaattori vetäsee kerran vuodessa kupit nurin. Vähän se riepoo, mutta hiljaa oon ollut. On se kuitenkin niin vähän.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä