Mä oon niin tällanen yltiösosiaalinen tapaus, että seuran saaminen ei oo ikinä ongelma, mutta mun nirsous tuottaa kyllä välillä vähän päänvaivaa
Toi kloppijuttukin on kyl vähän sellanen sun tällanen tapaus, ettei siitä parane huudella misään kylillä ja pääasiassa meillä on kuitenkin ihan vaan se kaveruussuhde.
Kyllä mäkin mietin ja jossittelen monesti asioita, mut eipä ne siitä miksikään muutu kuitenkaan, niin mitä sitä sitte turhaan. Koitan vaan pitää pään pystyssä ja tässä hetkessä, vaikkei se aina olekaan niin helppoa.
Mut tällä hetkellä mua ainakin ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä, että pitäis (siis ei pidä mut jos pitäis) alkaa seurustella jonkun kanssa, tai tapailla tiiviimmin, en vaan kykenis tässä mun hektisessä elämässäni tällä hetkellä siihen ollenkaan. Siks onkin ihan parasta, että noita kavereita ja varsinkin miespuolisia on jonkin verran, niin eipä sitä miehistä seuraa sitte tuu kaipailtuakaan.
Nyt saunaan