Sulla on niin loistava kerrontatyyli että mieluusti kuulee uudestaan jos oletkin sattunut kertomaan
Erään kerran asumuserossa ollessamme, oltiin sovittu että herra pitää vuoden tipattoman edellytyksenä yhteiselle taivaleelle. Kolme kuukautta meni ihan kivasti viinatta ja elämä tuntu mukavalta, oltiin jo sovittu saman katon alle takaisin asettumisesta. Ämpärin vuokrasopimuskin loppuisi parin viikon päästä, ja huonekaluja lukuunottamatta äijä oli jo kotiutunut mun tykö ihan hienosti.
Sitten löysin vajaan laatikollisen kaljaa eteisen kaapista. Omasta kaapistani.
Nakkasin laatikon olkkarin lattialle ja kysyin, että mikähän vittu tämä on. "En mä tiedä mistä ne on tullut, en oo koskaan nähnytkään noita, ootko varma ettei ne oo sun omia kaljoja, ai eikö, no sitten ne on varmaan ollut siellä tosi kauan."
No, edellisenä päivänä en niitä vielä nähnyt kun lapsen tarhareppua otin samaisesta komerosta..
Minä olin reipas tyttö ja otin jätesäkin kauniisiin kätösiini, keräsin sinne herran puhtaat vaatteet kaapista, likaiset pyykkikorista, ja märät pyykkinarulta. Nakkasin säkin ulos, ja aloin keräämään muita kamppeita (ämpäri juoksenteli tässä välissä mun perässä ja koitti lässyttää jotain paskaa). Seuraavaksi siirryin kaljalaatikon kanssa takapihalle, ja tyhjensin tölkit yksitellen maahan. Viimeisen tölkin kuitenkin kumosin sinne jätesäkkiin, ja tässä välissä ämpäri riensi estämään ja koitti ottaa tölkin pois. Mä päästin irti kaikesta, ja juoksin sisälle läväyttäen oven perässäni lukkoon. Nakkelin pleikkaripelit, autonavaimet ja kengät ikkunasta perässä.
Seuraavaksi laitoin kännykän äänettömälle ja aloin tekemään lapselle iltapuuroa. Syötiin kaikessa rauhassa, ja tämän jälkeen huikkasin tuuletusikkunasta että ovikelloa on turha soittaa enää, ko vien vauvan nukkumaan. Muistin tietenkin teipata keittiön ikkunaan lapun jossa luki "suksi vittuun," kuvan kera. Kaikki ohikävelevät naapuritkin näki sen.
Ipanan nukahdettua, istuin mukavasti olohuoneen sohvalle, raotin tuuletusikkunaa ja käskin painua vittuun mun pihastani (sen kotiavaimet oli tietenkin mulla). Oli sopivan vilpoinen alkusyksyinen ilta, jätkä paleli t-paidassa ja shortseissa sukitta ja kengittä pihalla. (Tässä välissä se valitteli vähän kylmäänsä, mutta mä huikkasin iloisesti että siinähän sulla on säkillinen vaatetta, seku vain puet pällesi)
Melkein tunnin verran se koitti jauhaa paskaa ja valehdella, kunnes myönsi että on ryypännyt salaa koko kesän. Sit lensi uusi, viikko sitten ostettu ps3:n peli (70e maksanut) ikkunasta ulos, ja sanoin että saa tulla hakemaan kotiavaimensa sisältä sitten kun se on katkassu sen levyn. Ilmoitin että mun katon alle ei oo enää mitään asiaa, ja jos ei hakeudu hoitoon alkoholiongelmansa kanssa, niin ei näe enää kuuna päivänä mua eikä poikaansa.
Mulla on vieläkin sen levyn palaset tallessa, oon miettiny sen kehystämistä. Kirjoittaisin siihen että "mulle ei vittuilla."
