The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
no mä olen tällänen...minkäs sille voi et kaikki jutut mitkä mennyt mönkään niin sit heti ajattelee et menee tääkin.ja en mä nyt ole naimisiin jo pukkaamassa mutta onhan tää kun en mä nyt niin usein treffaile niin jännittää et mitä sitä illan päätteeks tapahtuu...
:hug:....jännittäminen kuuluu kuvioihin, joten nöy hätä :kiss:..Nyt vain menet ja pidät hauskaa, joko tämän treffityypin kanssa tai - jos ei älyä ilmaantua - niin sitten jonkun toisen....Joka tapauksessa - pidä hauskaa :)!
 
kahvikirahvi
On taas niin laiska ja saamaton olo. Mikä tähän auttais? Kahviakaan en uskalla keittää koska sitten ei riitä aamusumppeihin puruja, eikä nyt enää jaksais kauppaankaan raahautua. On se hankalaa tää elämä.
 
IhQ
Mies kävi keskustelemassa kiusaaja-apinan äidin kanssa. Olihan tuo sanonu että asiasta keskustellaan heillä mutta kattoo nyt vaikuttaako mitenkään mihinkään. Mies sanoi kans että koulussakin tietävät ja että meijänkin pihalla asiaa seuraillaan.
On kuulemma ollu lähiaikoina vaikeeta kotonakin, poika on ollu agressiivisempi kai ku aiemmin. Mut opettaisivat ees sen verran ettei tarvi muihin lapsiin kiukkuaan purkaa. Varsinkaan puukon kans..
 
Mutta millähän ihmeellä sitä voi sitte tietää, että kannattaako useemmin tapailla, jollei kokeile? Kyllähän se nyt ois tärkeetä että se juttu toimit ja synkkais, mitä turhaa tuhlata aikaa sellasiin, joiden kanssa ei luista... :rolleyes:

nii juu ja iltaa :wave:
 
Kuolinvuode tunnustuksia on aika turha miettiä. Jokainen meistä on yksilö ja toisen tekemättömyydet ei välttämättä heilauta pätkääkään itseään sitten vanhempana.

Ja sekin on paskapuhetta ettei omantunnon omaava ihminen koskaan elämässään olisi katunut tekemisiään, ihan varmasti on. Harva on oikeasti niin kylmä kusipää, että ei osaa katua asioita millä on esimerkiksi turhaan loukannut jotain toista.

Eikä kaikkea tarvitse kokea, että voi sanoa oliko se hyvä tai huono idea.

Jokaisen kannattaa vaan pyrkiä tekemään joskus niitä rohkeitakin ratkaisuja.

Semmoinen jatkuva riskin ottaminenkaan ei ole todellakaan viisas tapa elää.

Mutta se, että tapaako jonkun on minusta ihan erillinen asia tästä. Siinä ei pitäisi vaikuttaa minkään muun kuin, että haluaako vai ei.

Semmoinen ylianalysoiminen on aivan perseestä, sitä voi tehdä päänsä sisällä, mutta jos sen antaa ottaa yliotteen niin se enemmänkin pilaa elämää kuin "pelastaa" mihin ilmeisesti suurin osa perustaa oikeutuksen ko. asiaan.

Harvoin menee vikaan kun antaa intuition tehdä ne ratkaisut, siis itseäsi kohtaan et tee silloin väärin.

Siitähän tää elämä onkin hauska, kun et voi tietää mitä nurkan takana on. Sitä yllätystä ei voi koskaan poistaa vaikka analysoisi miten paljon asioita.
 
kahvikirahvi
Kuolinvuode tunnustuksia on aika turha miettiä. Jokainen meistä on yksilö ja toisen tekemättömyydet ei välttämättä heilauta pätkääkään itseään sitten vanhempana.

Ja sekin on paskapuhetta ettei omantunnon omaava ihminen koskaan elämässään olisi katunut tekemisiään, ihan varmasti on. Harva on oikeasti niin kylmä kusipää, että ei osaa katua asioita millä on esimerkiksi turhaan loukannut jotain toista.

Eikä kaikkea tarvitse kokea, että voi sanoa oliko se hyvä tai huono idea.

Jokaisen kannattaa vaan pyrkiä tekemään joskus niitä rohkeitakin ratkaisuja.

Semmoinen jatkuva riskin ottaminenkaan ei ole todellakaan viisas tapa elää.

Mutta se, että tapaako jonkun on minusta ihan erillinen asia tästä. Siinä ei pitäisi vaikuttaa minkään muun kuin, että haluaako vai ei.

Semmoinen ylianalysoiminen on aivan perseestä, sitä voi tehdä päänsä sisällä, mutta jos sen antaa ottaa yliotteen niin se enemmänkin pilaa elämää kuin "pelastaa" mihin ilmeisesti suurin osa perustaa oikeutuksen ko. asiaan.

Harvoin menee vikaan kun antaa intuition tehdä ne ratkaisut, siis itseäsi kohtaan et tee silloin väärin.

Siitähän tää elämä onkin hauska, kun et voi tietää mitä nurkan takana on. Sitä yllätystä ei voi koskaan poistaa vaikka analysoisi miten paljon asioita.
Mun mielestä on oleellisempaa kuinka kauan siihen katumukseen jää rypemään ja pääseekö etenemään siihen vaiheeseen että voi todeta että "paska juttu mut tulipahan tehtyä, vaan enpä tee toiste."
 
annanko esimerkin? no ei se mitään, annan silti:

henkilö a) on lennellyt kukasta kukkaan ja viis veisannut mistään uskollisuuslupauksista mutta b) on ollut itse siveyden sipuli ja pannut vain omaa siippansa

kuolinvuoteella a) julistaa että ei kadu pettämisiä ja on ylpeä sadoista lovista revolrerinsa perässä

myöskään b) ei kadu sitä että on jättänyt tielleen osuneet tyrkyt oman onnensa nojaan ja on ylpeä vuosikymmenten mittaisesta uskollisuudesta


kumpi oli oikeassa ja kumpi väärässä?
 
Mun mielestä on oleellisempaa kuinka kauan siihen katumukseen jää rypemään ja pääseekö etenemään siihen vaiheeseen että voi todeta että "paska juttu mut tulipahan tehtyä, vaan enpä tee toiste."
No väittäisin, että ihan missä vaiheessa elämää tahansa jos on hyvä ihminen osaa olla pahoillaan asiasta missä kohteli toista väärin. Oli se mikä tahansa se asia kun on tarpeeksi vakava. Ei se tarkoita että siihen on jäänyt rypemään siltikään.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä