Ei ole sun vastuulla patistella, ei tosiaankaan. Mutta jos isä ei itse tajua miten paljon mielipahaa aiheuttaa lapselleen epäluotettavalla käytöksellään (siis jos siitä on kyse?) ja miten paljon se vaikuttaa lapsen päivärutiineihin (ja sivussa sun jaksamiseen), näkisin kyllä aihetta keskusteluun. Ihan siis kunnon istunto, jossa laaditaan säännöt joista pidetään kiinni - kaikkien parhaaksi. Jos siihen ei aikuinen ihminen (isä) kykene, liekö sitten edes kovinkaan hyvä esimerkki lapselle?
Järkyttävää miten jotkun ihmiset vaan voi muuttua tosta noin, näitä on nähty kaveripiirissä - samaksi henkilöksi ei tunnistaisi käytöksen perusteella, vain naama pysyy entisellään. Jaksuja niin sulle kuin puolikkaallekin.