Ei tää meidänkään talo oo mikään betonibunkkeri
Vaan oikein viihtyisä ja moderni kerrostalo isoilla parvekkeilla. Tuntuu vaan ettei ookaan mua varten
Hällöy :wave: - ja :hug:....selasin muutaman sivun takoperin, sä kärsit maisemanvaihdosshokista. Ootko sä päässyt mitenkä tutustumaan naapureihin, lähitalojen väkeen - höpisemään kauppajonossa, moikkailemaan rappukäytävässä? Asuuko teillä tuttuja siinä likellä vai onko ihan ummikko paikka kummallekin?
Mä oon asunu kakaravaara- aikani kerrostalossa kaupungin välittömässä läheisyydessä ja onhan siinä kyllä ihan oma kulttuurinsa kyllä. Miljoonan kirjavan kukertavat naapurit ja paperi ohuet seinät, jotta pierastakin pitää sisään päin :snotty:
...Ja kun omilleni singahdin niin ehdin siinä olla rivitalossa ja sitten - yllätys - taas kerrostalossa. Silloin mulle sattui hienot naapurit yhtä kovaäänistä pariskuntaa lukuunottamatta
...mutta silloin myös mua rupes myös se betonibunkkerimaisuus suuresti ahdistamaan ja semmonen ihmisen "kohtaamisen sokeus" eli jengiä vaihtui kuin sukkia tiuhatiheään ja kiire nosti liiaksi päätään kunnes mun Magic Finger Group ryntäsi hätiin...
...ja yhden rivarissa asumiskeikan jälkeen pitelen nyt pystyssä tätä torppaamme. Ja...tässä vaiheessa meijen eläväisen porukan kanssa sanosin, että kerrostalo ois meille ehdoton nöynöy ja mulle itelleni tässä torpanpidossa on sitä henkireikää kyllä kivasti jos vaikka sitä manaamistakin loputtomine nurkkaremppaamisineen ja pihaoperaatioineen. Mä tykkään
, kuitenkin, vaikka toisinaan se vois olla helpompaa näitten etäisyyksien kanssa.
Mutta - juttelepas miehes kanssa aatoksistasi ja olotiloistasi, josko vaikka lähtisittekin katselemaan lähiseutua sillä silmällä jotta jos sieltä löytyisikin se teijen kahden oma oikeanlainen paikka, missä molemmilla on hyvä olla ja tilaa hengittää
.