kahvikirahvi
Malttakaas mielenne. Eihän me olla oltu vielä ekoilla treffeilläkään, saati että oltais edes tavattu moneen vuoteen
Ei kai sillä ole mitään kohtaloon liittyvää? Mä en usko kohtaloon.Tarkoitatko sitä, kun tuntee sen puuttuvan puolikkaansa löytyneen?
Kyllä sitä nyt voi vähäsen innostuaMalttakaas mielenne. Eihän me olla oltu vielä ekoilla treffeilläkään, saati että oltais edes tavattu moneen vuoteen
Se taas ei ole meidän vika.Ei, vaan naarasotukset vaan on vaikeita tapauksia. Ei niistä hetkessä ota selvää.
Joo-0, me aikoinaan puhuttiin miehen kans et ei meillä mikään kiire ole ja miks naimisiin edes pitäis mennä - vuoden sisällä oltiin sit kuitenkin jo naimisissa :ashamed:
Just tänään vaihdettiin pikakuulumiset facessa, ja oltiin molemmat sitä mieltä että hulluhan se on joka naimisiin menee.
No kyl naisista olis voinu suunnitella jotain vähän helpommin ymmärrettävää. Niinko ydinvoimala tai Hornetin ohjaamo tms.Se taas ei ole meidän vika.
Mä olen monesti mennyt nopeesti yhteen. Ja paskasti kävi. Yksi suhde oli sellainen että hyvä kun olen hengissä vielä.Joo-0, me aikoinaan puhuttiin miehen kans et ei meillä mikään kiire ole ja miks naimisiin edes pitäis mennä - vuoden sisällä oltiin sit kuitenkin jo naimisissa :ashamed:
Mä haluisin uskoa..."kaukon" kanssa ajattelin et nyt tää on kohtalo mut..no joo,eikai sit loppujen lopuks ollutkaan. Nykysin en sitten oikeen tiedä...kun väkisin yrittää ettiä niitä juttuja toisesta, mutta kun ei ja sit ne sytämen tykytykset tulee ihan eri paikassa.Ei kai sillä ole mitään kohtaloon liittyvää? Mä en usko kohtaloon.
Me tunnettiin ennestään pari vuotta ennen kun alettiin seurustelemaan, joten kovinkaan isoja yllätyksiä ei päässyt tulemaan sit loppujen lopuks.Mä olen monesti mennyt nopeesti yhteen. Ja paskasti kävi. Yksi suhde oli sellainen että hyvä kun olen hengissä vielä.
Mä en usko mihinkään kohtaloon, jos toisen ihmisen kanssa on hyvä olla niin sit asiat on hyvin. Semmoinen The One and Only ajattelu asettaa turhia paineita suhteelle (siis ihan mun mielestäni - hitostako minäkään tiedän mitään)Mä haluisin uskoa..."kaukon" kanssa ajattelin et nyt tää on kohtalo mut..no joo,eikai sit loppujen lopuks ollutkaan. Nykysin en sitten oikeen tiedä...kun väkisin yrittää ettiä niitä juttuja toisesta, mutta kun ei ja sit ne sytämen tykytykset tulee ihan eri paikassa.
Joo...mä jaan sun kanssas toisaalta ja osin tätä ajatusta siitä, että toi tommonen se yksi ja ainoa- ihminen koko elämän aikana ei oikein...siis että ihmisellä voi hyvin elonsa ja matkansa aikana olla useitakin oikeita ihmisiä, joiden kanssa jakaa elämänsä. Jonkun kanssa se taival on pitempi ja jokun kanssa lyhyempi, yhteisen matkanteon pituus taas riippuu niin monesta muusta asiasta...olkoon sitten kirjoitettuna johonkin suureen kirjaan tai tähtiin tai mihin vaan...Mä en usko mihinkään kohtaloon, jos toisen ihmisen kanssa on hyvä olla niin sit asiat on hyvin. Semmoinen The One and Only ajattelu asettaa turhia paineita suhteelle (siis ihan mun mielestäni - hitostako minäkään tiedän mitään)
Oi joi joi teitä siunattuja :heart:.....Tiiättekö sellaisen tunteen kun on ihan rakastunut, on jossain omassa kuplassaan ja vaan hymyilee ja hymyilee ja joku osa sisällä on pakahtumassa onnesta? Tää on mun arkea minilettusen kanssa. Mä vaan tuijotan poikaa ja hymyilen. (Ja oon nähnyt että hra Lätty tekee täysin samoin.)
Niin joo, hyvää lauantai-iltaa vaan kaikille! :wave:
..ikuista rakkautta...:heart:Tiiättekö sellaisen tunteen kun on ihan rakastunut, on jossain omassa kuplassaan ja vaan hymyilee ja hymyilee ja joku osa sisällä on pakahtumassa onnesta? Tää on mun arkea minilettusen kanssa. Mä vaan tuijotan poikaa ja hymyilen. (Ja oon nähnyt että hra Lätty tekee täysin samoin.)
Niin joo, hyvää lauantai-iltaa vaan kaikille! :wave:
Saanko lainata vaavia? Saisin vaihtaa vaipat, syöttää, tuijotella ja nuuhkia.Tiiättekö sellaisen tunteen kun on ihan rakastunut, on jossain omassa kuplassaan ja vaan hymyilee ja hymyilee ja joku osa sisällä on pakahtumassa onnesta? Tää on mun arkea minilettusen kanssa. Mä vaan tuijotan poikaa ja hymyilen. (Ja oon nähnyt että hra Lätty tekee täysin samoin.)
Niin joo, hyvää lauantai-iltaa vaan kaikille! :wave:
En usko jumaliin, horoskooppeihin, parantaviin kristalleihin enkä ennaltamäärättyyn kohtaloon. En usko sieluun enkä sen kumppaneihin. Ja jos en onnistu yksinään olemaan kokonainen ihminen niin eipä sitä tilannetta voi joku mystinen toinen puolikas parantaa.Miten te määritätte kohtalon? noin niinkuin sydämenasioissa? tai uskotteko edes sellaiseen?
Mitä ihanaa elämää Lättylässä :heart:Tiiättekö sellaisen tunteen kun on ihan rakastunut, on jossain omassa kuplassaan ja vaan hymyilee ja hymyilee ja joku osa sisällä on pakahtumassa onnesta? Tää on mun arkea minilettusen kanssa. Mä vaan tuijotan poikaa ja hymyilen. (Ja oon nähnyt että hra Lätty tekee täysin samoin.)
Niin joo, hyvää lauantai-iltaa vaan kaikille! :wave:
Saanko lainata vaavia? Saisin vaihtaa vaipat, syöttää, tuijotella ja nuuhkia.
Niin mutku, mulla on vain yksi lapsi ja sekin on jo teini. :snotty:Sukupuolten tasa- arvo ei toteudu. Äitien homma on työntää maitoa sisään ja nuuhkia. Ja milloin nuuhkiminen paljastaa, et on aihetta vaipanvaihtoon, niin sen homman voi ulkoistaa isille, niin on silläkin jotain muuta tekemistä kuin tuijottaa.
Ei ainakaan meillä näin. Ihan tarkoituksella pumpattu maitoa että isäkin saa syöttää, kokea sitä ruokahetkeä ja sylitellä samalla vauvaa. Isällä on vauva sylissä muutenkin 75% ajasta, eikä tosiaan vaihda kaikkia vaippoja. Mutta tavallaanhan tuo on totta - väkisinkin vauvalle äiti on äiti ja isä on isä, eikä sille mitään mahda. Vaikkakin meillä isä oli ensimmäinen kontaktihenkilö tuntien ajan kun mä olin heräämössä ja vauva isän paidan alla kunnes mut kärrättiin heidän luo.Sukupuolten tasa- arvo ei toteudu. Äitien homma on työntää maitoa sisään ja nuuhkia. Ja milloin nuuhkiminen paljastaa, et on aihetta vaipanvaihtoon, niin sen homman voi ulkoistaa isille, niin on silläkin jotain muuta tekemistä kuin tuijottaa.