The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Mä olen monesti mennyt nopeesti yhteen. Ja paskasti kävi. Yksi suhde oli sellainen että hyvä kun olen hengissä vielä.
Me tunnettiin ennestään pari vuotta ennen kun alettiin seurustelemaan, joten kovinkaan isoja yllätyksiä ei päässyt tulemaan sit loppujen lopuks.
Aika tuore juttuhan tämä on vieläkin (vasta 12 yhteistä vuotta takana), joten katsellaan mitä elämä tuo tullessaan.
 
Mä haluisin uskoa..."kaukon" kanssa ajattelin et nyt tää on kohtalo mut..no joo,eikai sit loppujen lopuks ollutkaan. Nykysin en sitten oikeen tiedä...kun väkisin yrittää ettiä niitä juttuja toisesta, mutta kun ei ja sit ne sytämen tykytykset tulee ihan eri paikassa.
Mä en usko mihinkään kohtaloon, jos toisen ihmisen kanssa on hyvä olla niin sit asiat on hyvin. Semmoinen The One and Only ajattelu asettaa turhia paineita suhteelle (siis ihan mun mielestäni - hitostako minäkään tiedän mitään)
 
  • Tykkää
Reactions: Asiankannattaja
Mä en usko mihinkään kohtaloon, jos toisen ihmisen kanssa on hyvä olla niin sit asiat on hyvin. Semmoinen The One and Only ajattelu asettaa turhia paineita suhteelle (siis ihan mun mielestäni - hitostako minäkään tiedän mitään)
Joo...mä jaan sun kanssas toisaalta ja osin tätä ajatusta siitä, että toi tommonen se yksi ja ainoa- ihminen koko elämän aikana ei oikein...siis että ihmisellä voi hyvin elonsa ja matkansa aikana olla useitakin oikeita ihmisiä, joiden kanssa jakaa elämänsä. Jonkun kanssa se taival on pitempi ja jokun kanssa lyhyempi, yhteisen matkanteon pituus taas riippuu niin monesta muusta asiasta...olkoon sitten kirjoitettuna johonkin suureen kirjaan tai tähtiin tai mihin vaan...

Pääasia mun mielestä on kuitenkin se, että on saanut rakastaa ja tuntea tulleensa rakastetuksi :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Minerva.McGarmiwa
Tiiättekö sellaisen tunteen kun on ihan rakastunut, on jossain omassa kuplassaan ja vaan hymyilee ja hymyilee ja joku osa sisällä on pakahtumassa onnesta? Tää on mun arkea minilettusen kanssa. Mä vaan tuijotan poikaa ja hymyilen. (Ja oon nähnyt että hra Lätty tekee täysin samoin.)

Niin joo, hyvää lauantai-iltaa vaan kaikille! :wave:
 
Tiiättekö sellaisen tunteen kun on ihan rakastunut, on jossain omassa kuplassaan ja vaan hymyilee ja hymyilee ja joku osa sisällä on pakahtumassa onnesta? Tää on mun arkea minilettusen kanssa. Mä vaan tuijotan poikaa ja hymyilen. (Ja oon nähnyt että hra Lätty tekee täysin samoin.)

Niin joo, hyvää lauantai-iltaa vaan kaikille! :wave:
Oi joi joi teitä siunattuja :heart:.....
 
Tiiättekö sellaisen tunteen kun on ihan rakastunut, on jossain omassa kuplassaan ja vaan hymyilee ja hymyilee ja joku osa sisällä on pakahtumassa onnesta? Tää on mun arkea minilettusen kanssa. Mä vaan tuijotan poikaa ja hymyilen. (Ja oon nähnyt että hra Lätty tekee täysin samoin.)

Niin joo, hyvää lauantai-iltaa vaan kaikille! :wave:
..ikuista rakkautta...:heart:
 
ikiuni
Tiiättekö sellaisen tunteen kun on ihan rakastunut, on jossain omassa kuplassaan ja vaan hymyilee ja hymyilee ja joku osa sisällä on pakahtumassa onnesta? Tää on mun arkea minilettusen kanssa. Mä vaan tuijotan poikaa ja hymyilen. (Ja oon nähnyt että hra Lätty tekee täysin samoin.)

Niin joo, hyvää lauantai-iltaa vaan kaikille! :wave:
Saanko lainata vaavia? Saisin vaihtaa vaipat, syöttää, tuijotella ja nuuhkia. :rolleyes:
 
Miten te määritätte kohtalon? noin niinkuin sydämenasioissa? tai uskotteko edes sellaiseen?
En usko jumaliin, horoskooppeihin, parantaviin kristalleihin enkä ennaltamäärättyyn kohtaloon. En usko sieluun enkä sen kumppaneihin. Ja jos en onnistu yksinään olemaan kokonainen ihminen niin eipä sitä tilannetta voi joku mystinen toinen puolikas parantaa.

Uskon henkilökemiaan, sattumaan ja sopiviin tilanteisiin. Uskon siihen, että ihmisen muistikuvat muokkautuu myös jälkeenpäin, niitä seuranneiden tapahtumien takia. Jos suhde alkaa sydämentykytyksillä ja jatkuu erittäin onnistuneena, niin jälkeenpäin on helppo muistaa, että joo alusta astihan mää tämän tiesin.
 
Tiiättekö sellaisen tunteen kun on ihan rakastunut, on jossain omassa kuplassaan ja vaan hymyilee ja hymyilee ja joku osa sisällä on pakahtumassa onnesta? Tää on mun arkea minilettusen kanssa. Mä vaan tuijotan poikaa ja hymyilen. (Ja oon nähnyt että hra Lätty tekee täysin samoin.)

Niin joo, hyvää lauantai-iltaa vaan kaikille! :wave:
Mitä ihanaa elämää Lättylässä :heart:
 
On se vaan jännä. Jotain asiaa haluaa niin kauan, ja sitten tie on niin kivikkoinen (mutta onneksi selvittiin hengissä!) ja tässä sitä sitten ollaan, jotenkin niin vaikea käsittää että hei, tässä me ihan oikeasti ollaan, vihdoin. Vauvan tuoksua, käninää ja maiskuttelua. Eihän tuota raaski edes jättää toiseen huoneeseen, pakko pitää vieressä koko ajan että voi tuijottaa; joo, siinä se ihan oikeasti on, ei ollut vain unta.
 
Sukupuolten tasa- arvo ei toteudu. Äitien homma on työntää maitoa sisään ja nuuhkia. Ja milloin nuuhkiminen paljastaa, et on aihetta vaipanvaihtoon, niin sen homman voi ulkoistaa isille, niin on silläkin jotain muuta tekemistä kuin tuijottaa.
Ei ainakaan meillä näin. Ihan tarkoituksella pumpattu maitoa että isäkin saa syöttää, kokea sitä ruokahetkeä ja sylitellä samalla vauvaa. Isällä on vauva sylissä muutenkin 75% ajasta, eikä tosiaan vaihda kaikkia vaippoja. Mutta tavallaanhan tuo on totta - väkisinkin vauvalle äiti on äiti ja isä on isä, eikä sille mitään mahda. Vaikkakin meillä isä oli ensimmäinen kontaktihenkilö tuntien ajan kun mä olin heräämössä ja vauva isän paidan alla kunnes mut kärrättiin heidän luo.
 
kahvikirahvi
Miten sitä voikaan olla niin puhki ja poikki. Heti kun mun pasteijat (jotka unohdin laittaa juhlissa tarjolle) tulee uunista niin heittäydyn eväiden ja koneen kanssa sänkyyn ja relax. Reeeeeeeelax vain. Mahtaa uni maittaa, edellisyönä unta takana viitisen tuntia.


Ajoin muuten tänään 535 BMW:llä. Vaikkaen pemareista tykkää, enkä koskaan, ikinä, milloinkaan sellasita itselleni ostaisi, niin myönnettäköön että oli nautinnollinen ajokokemus. Sulava, pehmeä, hiljainen moottori, tasainen käynti. Nautittavaa, todella. Ainakin silloin kun ei vilkuillut kojetaulun mittaria jossa näkyy kulutus. Se oli kokoajan tasaisesti 9-10l/100km, liikkeellelähtiessä pomppas 20-30l/100. Epätaloudellista, iuh.
 
:wave:

Ihanalta kuulostaa lettulassa :heart: Vaikka enpä minäkään valita.. On mullakin vaan tuo ukko ja nuo pienemmät vipeltäjät ihania. ( eihän nuo ny kuitenkaan mitään kamalan pikkusia ole, mutta mun vauvoja kaikki )

Tän äireen sydän meinaa alkaa itkeen verta, kun pitääs parin viikon päästä hyvästellä esikko parin viikon pituseen reissuun Nykkiin ja Missisippiin. Minen kestä! No pitää vaan paljon skypen kautta höpistä ja ja ja ... Voih!
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä