Nyt läikkyy jo yli.älä nyt epsukka oo niin vaatimaton, säähän siellä selvästi oot tumputtamassa joukon eellä ja rohkaisemassa miehiä liikkeelle...kyllä me tytöt se tiietään!
Nyt läikkyy jo yli.älä nyt epsukka oo niin vaatimaton, säähän siellä selvästi oot tumputtamassa joukon eellä ja rohkaisemassa miehiä liikkeelle...kyllä me tytöt se tiietään!
soriiiiiiNyt läikkyy jo yli.
Oli mulle sitä semmoiset kolkytä vuotta.Musiikki on mulle...henki ja elama.
..se etta lapset ovat todellakin yhta innoissaan musiikista on ..jotain semmoista mita en oikesti voi edes kasittaakaan. Ma pakahdun siita, etta tirpana on kulkemassa omia jalan jalkiani - toivottavasti vain ymmartaa olla minua viisaampi ja kuuntelee oikeasti itseaan ja sisintaan musiikin suhteen ja antaa sen vieda, eika missan tapauksessa kiella taitojaan itseltaan...kuten mina tein.Ja kun huomaa, että lapsetkin ovat kiinnostuneita laulamisesta ja musiikista!
Sää oot niin vaatimaton, eikä siinä mitään vikaa ole, todellakaan, niin kai on hyväkin.
Ja onhan se joskus vähän vaikeaakin paljastaa ihan se sisin toiselle.
Ja laulu todella on sitä ihan sisimpänsä paljastamista - ISOSTI. On siinä melko haavoittuvassa tilassa joskus, mutta se minkä näet niiden ihmisten kasvoista kun laulat heille varmasti palkitsee ja merkitsee. Ja tulee olo, että oli kaiken arvoista.
*sanaton*Mulle musiikki on aina ollut pakotie..lapsena kun aikuiset riiteli kännissä, mä peruutin omaan sänkyyni ja painoin korvani kasettisoittimeen ja kuuntelin kuinka Elvis lauloi mut uneen...isompana tyttönä kuuntelin jo Mötiköitä ja laitoin kuulokkeet päähän piilottaakseni lasienkilinät ja känniääliö äänet jotka kantautuivat huoneeseeni keittiöstä pitkin yön tunteja...edelleen muistan ne lukuisat yöt kun suljin silmät ja kuuntelin Mötley crueta, acceptia, U.D.O....Dion tuotantoa..van halenia mitenkään unohtamatta...
nykyään kuuntelen lähestulkoon mitä tahansa kunhan se on musiikkia, eikä epämääräistä mölinää Musiikki on aina ollut mulle henkireikä ja pakotie kaiken paskan keskellä
Mulle musiikki on aina ollut pakotie..lapsena kun aikuiset riiteli kännissä, mä peruutin omaan sänkyyni ja painoin korvani kasettisoittimeen ja kuuntelin kuinka Elvis lauloi mut uneen...isompana tyttönä kuuntelin jo Mötiköitä ja laitoin kuulokkeet päähän piilottaakseni lasienkilinät ja känniääliö äänet jotka kantautuivat huoneeseeni keittiöstä pitkin yön tunteja...edelleen muistan ne lukuisat yöt kun suljin silmät ja kuuntelin Mötley crueta, acceptia, U.D.O....Dion tuotantoa..van halenia mitenkään unohtamatta...
nykyään kuuntelen lähestulkoon mitä tahansa kunhan se on musiikkia, eikä epämääräistä mölinää Musiikki on aina ollut mulle henkireikä ja pakotie kaiken paskan keskellä
..tuotapa tuota...oon sulle ennenkin sanonut ja naemma sanon sulle nytkin...mika estaa sua laulamasta ?Mika kumma estaa sua ottamasta soitinta kateesi ja tayttamasta itseasi? Sussa kun on ihan selvaa sanoittajan vikaa, tunteiden tulkitsijaa ...Oli mulle sitä semmoiset kolkytä vuotta.
Vaikka en koskaan ole ammatikseni soittanut/laulanut niin hemmetin monta sähkölaskua on noillakin satunnaisilla satasilla tullut maksettua.
Nykyään en enää soita, en eroni jälkeen ole soittanut.
Mut olin Helsingin Energian asiakaspalvelupuhelimessa semmoiset puoli tuntia ja kuuntelin hissiversiota kappaleesta "Smile". Juu, osasin ton ulkoa suomeksi ja englanniksi jo kolkytviis vuotta sitten. Ja nyt sitä pitää kuunnella puoli tuntia puhe- elimessä putkeen? Jos puoltuntia pitää jonottaa niin vaihtaisivat edes biisiä välillä?
Tuo on maailman vaikein asia.an, niin kai on hyväkin.
Ja onhan se joskus vähän vaikeaakin paljastaa ihan se sisin toiselle.
Noo..elämä on tällasta Se kantaa, se ottaa mutta kyllä se myös antaa! Katkeruus on asia mihin ei kannata ikinä upota, siks mä upposin jo pienenä haaveiluun...sitä paitsi meillä muksuilla oli oikeesti hauskaa keskenämme, varsinkin kesäöisin kun haahuiltiin kerrostalon pihoilla yövaatteet päällä kun aikuiset ''nukkuivat'' jo Se oli sellasta seikkailua meille*sanaton*
...mita tohon voin sanoa...olen pahoillani kaikesta kokemastani mutta myos niin iloinen siita etta olet olemassa tuolaisena kuin olet
Ja onneksi on musiikki olemassa
Sä tiiät mitä aattelen susta KiitosTäältäkin haleja Ellulle.<3<3<3 *ruttaa kunnolla ilmat pihalle*
Mä sain tän joskus tärkeältä ihmiseltä 80-90-luvulla (kerron myöh.) ja nyt annan tän sulle.
*halaaruttaa isosti ja lampimasti*Noo..elämä on tällasta Se kantaa, se ottaa mutta kyllä se myös antaa! Katkeruus on asia mihin ei kannata ikinä upota, siks mä upposin jo pienenä haaveiluun...sitä paitsi meillä muksuilla oli oikeesti hauskaa keskenämme, varsinkin kesäöisin kun haahuiltiin kerrostalon pihoilla yövaatteet päällä kun aikuiset ''nukkuivat'' jo Se oli sellasta seikkailua meille
Toki joukkoon mahtuu pelottavia kausia, mutta niinhän niitä mahtuu kaikkien elämässä
ainoa mitä mä haluaisin olis se että uskaltais luottaa parempaan huomiseen omassakin elämässä
vaikka se on vaikeata. niin ei sitä estämään pysty kun se oikia kohalle osuu. joskus se satuttaa ja joskus se tekee onnelliseksi. mutta eniten vituttaa se jos ei katso miten siinä käyTuo on maailman vaikein asia.
Päästää joku niin lähelle, että pystyy satuttamaan.
Vain rakkaimpamme pystyvät meitä satuttamaan.
Muut voivat korkeintaan tappaa.
Toi ei ole lainaus mistään. Ihan aitoa asiankannattajaa.
Tämävaikka se on vaikeata. niin ei sitä estämään pysty kun se oikia kohalle osuu. joskus se satuttaa ja joskus se tekee onnelliseksi. mutta eniten vituttaa se jos ei katso miten siinä käy
Komppia kympillä.Noo..elämä on tällasta
ainoa mitä mä haluaisin olis se että uskaltais luottaa parempaan huomiseen omassakin elämässä