The ketju

Tossa ei o mitään höpöttämista.

Nyt mä en puhu paskaa.

Routamisu on niitä joiden vuoksi mies kysyy vuorelta, että kumpiko meistä siirtyy? Ja toteaa, että vuoret eivät paina mitään.

Jos kaikki maailman naiset olisivat routamisuja, niin me miehet oltais onnellisia.
Jos kaikki maailman naiset olis Pitsejä, niin me miehet oltais liemessä, mutta onnellisia.
Jos maailman kaikki naiset olis Kyöpelinvuoria, niin me miehet oltais sammakoita ja kysyttäis, että tahdotko pussata?

*ufopaakkonen*..hyvanenaikasentaan....mita tohon voin nyt sanoa...Pitsin ja Kyopsiksen suhteen oon ihan niin samaa mielta satasella ...mutta mita tulee itteeni niin...

*kiemurtelen hammentyneena*

..jos mitaan muuta en ole oppinut, niin hiljaksiin taman: kiitos *niiata niksautan punaisin poskin*

 

 

Tossa ei o mitään höpöttämista.

Nyt mä en puhu paskaa.

Routamisu on niitä joiden vuoksi mies kysyy vuorelta, että kumpiko meistä siirtyy? Ja toteaa, että vuoret eivät paina mitään.

Jos kaikki maailman naiset olisivat routamisuja, niin me miehet oltais onnellisia.
Jos kaikki maailman naiset olis Pitsejä, niin me miehet oltais liemessä, mutta onnellisia.
Jos maailman kaikki naiset olis Kyöpelinvuoria, niin me miehet oltais sammakoita ja kysyttäis, että tahdotko pussata?

Kerro nyt ihmeessä mitä me muutkin ketjun naiset ollaan.
kaduttaa jo valmiiks et kysyin

 

 

*hymisee Lissun linkittaman musan mukana*

...ihana viisu...jahka ma oikeesti paasen tasta taudista eroon joskus, niin....ma laulan niin etten oo ikinakoskaanmillonkaan tehnyt ja samalla nautin koko sielustani siita etta osaan ja pystyn ja kykenen ja...oon viela sairaan hyvakin siiina...tosin tuota nyt en usko itekaan vaikka kuinka muut ovat niin sanoneet ...

 

 

Tämäkin lauletaan kun äänet on kunnossa!
Mulla on tällä hetkellä äänentuotto iiihan 0!

 

Kerro nyt ihmeessä mitä me muutkin ketjun naiset ollaan.
kaduttaa jo valmiiks et kysyin

seksististä höpöttämistä kun miehistä ei puhuttu mitään!
Sekö ei riitä että miehen vuosi on 10kk pittääkkö vielä pimennossa pittää!

 

 

*hymisee Lissun linkittaman musan mukana*

...ihana viisu...jahka ma oikeesti paasen tasta taudista eroon joskus, niin....ma laulan niin etten oo ikinakoskaanmillonkaan tehnyt ja samalla nautin koko sielustani siita etta osaan ja pystyn ja kykenen ja...oon viela sairaan hyvakin siiina...tosin tuota nyt en usko itekaan vaikka kuinka muut ovat niin sanoneet ...

Laulaminen on ihanaa. Ja siinä ei ole mitään hävettävää etenkin kun acapellana vetää ja saa jopa itsensä liikuttumaan (tai muuten vain pitämään äänestään) saati sitten vielä muut.

 

Tämäkin lauletaan kun äänet on kunnossa!
Mulla on tällä hetkellä äänentuotto iiihan 0!

Uuuh...oui, je suis la!! Avec plaisir....

 

seksististä höpöttämistä kun miehistä ei puhuttu mitään!
Sekö ei riitä että miehen vuosi on 10kk pittääkkö vielä pimennossa pittää!

Elä nyt pilaa tätä!!!

 

Tahdon!

 

 

Kerro nyt ihmeessä mitä me muutkin ketjun naiset ollaan.
kaduttaa jo valmiiks et kysyin

Mistäs hemmetistä minä sen tietäisin?

Vaikka tiedänkin kaikesta kaiken niin ei se sitä tarkoita, että naisista tietäisin mitään.

 

seksisistä höpöttämistä ja miehistä puhutaan koko ajan!
Sekö ei riitä että miehen penis on 10cm pittääkkö vielä kasseista pittää!?

No tottakai pittää pittää!!

 

Laulaminen on ihanaa. Ja siinä ei ole mitään hävettävää etenkin kun acapellana vetää ja saa jopa itsensä liikuttumaan (tai muuten vain pitämään äänestään) saati sitten vielä muut.

Musiikki on mulle...henki ja elama. Se oikeesti maarittelee minut ...nyt vasta monen monituisen vuoden jalkeen sen jotenkin ymmarran ja yritan sisaistaa itseani viisaimpien sanoja...tosin siina on sellainen mutta..etta..ma en oikein tahdo uskoa omiin kykyihini - ullatus ! - ja siksi mun on todella vaikea sisaistaa kaikki se ulkopuolelta tuleva hyva palaute ...mutta todellakin - laulaminen on ihanaa ...

 

Epekkikö se siellä kiihottaa joukkoja viuhtomalla tumppuaan niin kiivaasti.

 

Tahdon!

minäkin

 

Musiikki on mulle...henki ja elama. Se oikeesti maarittelee minut ...nyt vasta monen monituisen vuoden jalkeen sen jotenkin ymmarran ja yritan sisaistaa itseani viisaimpien sanoja...tosin siina on sellainen mutta..etta..ma en oikein tahdo uskoa omiin kykyihini - ullatus ! - ja siksi mun on todella vaikea sisaistaa kaikki se ulkopuolelta tuleva hyva palaute :notworhty:...mutta todellakin - laulaminen on ihanaa ...

Ja kun huomaa, että lapsetkin ovat kiinnostuneita laulamisesta ja musiikista!

Sää oot niin vaatimaton, eikä siinä mitään vikaa ole, todellakaan, niin kai on hyväkin.
Ja onhan se joskus vähän vaikeaakin paljastaa ihan se sisin toiselle.
Ja laulu todella on sitä ihan sisimpänsä paljastamista - ISOSTI. On siinä melko haavoittuvassa tilassa joskus, mutta se minkä näet niiden ihmisten kasvoista kun laulat heille varmasti palkitsee ja merkitsee. Ja tulee olo, että oli kaiken arvoista.

 

Epekkikö se siellä kiihottaa joukkoja viuhtomalla tumppuaan niin kiivaasti.

En
Simo ”Simuna” Häyhä (17. joulukuuta 1905 Rautjärvi – 1. huhtikuuta 2002 Hamina) oli suomalainen sotilas talvisodassa. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista. Häyhän kolmen sotakuukauden aikana ampumien puna-armeijan sotilaiden määräksi on esitetty jopa 542 miestä, joskin oikeampi arvio lienee noin 200 sotilasta.[1] Puna-armeijan sotilaat nimesivät Häyhän ”Valkoiseksi kuolemaksi” (ven. Белая смерть, Belaja smert’)[2].


Perhetausta ja nuoruusaika
Simo Häyhä, lempinimeltään Simuna, syntyi Karjalassa Rautjärvellä ja oli kahdeksanhenkisen perheen toiseksi nuorin lapsi. Hän kävi kansakoulun Miettilässä ja viljeli kotitilaansa yhdessä vanhimman veljensä kanssa.[3] Perheessä harrastettiin ahkerasti kalastusta ja metsästystä.[4]

Suojeluskunta ja asepalvelus
Heti täytettyään 17 vuotta Häyhä liittyi Rautjärven suojeluskuntaan, jossa harjoitti ampumataitojaan menestyen Viipurin Suojeluskuntapiirin ampumamestaruuskilpailuissa.[3][5] Vuonna 1925 Häyhä aloitti 15 kuukauden asepalveluksen Raivolassa, Polkupyöräpataljoona 2:ssa Valkjärvellä. Häyhä kävi aliupseerikoulun ja suoritti palveluksensa varusmiesaliupseerina Polkupyöräpataljoona 1:ssä Terijoella. Tarkka-ampujan koulutuksen Häyhä sai kuitenkin vasta yli yhdeksän vuotta varusmiespalveluksensa jälkeen Utissa.[3]

Talvisota
Talvisodassa (30. marraskuuta 1939 – 6. maaliskuuta 1940) Häyhä määrättiin tarkka-ampujaksi, ja hän palveli tehtävässä aivan sodan loppuvaiheessa tapahtuneeseen vakavaan haavoittumiseensa asti. Häyhä palveli muun muassa Kollaan rintamalla Jalkaväkirykmentti 34:n Aarne ”Marokon Kauhu” Juutilaisen 6. komppaniassa[6].

Saavutukset tarkka-ampujana
Joidenkin lähteiden, kuten esimerkiksi sotahistoriaan erikoistuneen kirjailija Robert Brantbergin, mukaan Häyhä ampui kiväärillä jopa 542 puna-armeijan sotilasta.[7] Kansallisbiografian julkaiseman historioitsija, dosentti Risto Marjomaan artikkelin mukaan oikea uhriluku olisi noin 200 sotilasta[1], mikä sekin tekee hänestä yhden kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista.[8] Häyhän surmaamien vihollisten määrään ei laskettu ryhmänjohtajan ominaisuudessa konepistoolilla ammuttuja, joita joidenkin lähteiden mukaan oli yli 200.[9]

Häyhän tarkka-ampujana kiväärillä surmaamien neuvostosotilaiden virallinen määrä perustui erityisesti nimitetyn tarkkailijan tai taistelutoverien havaintoihin.[7] Laskuja ei tehty usean ampujan ampuessa samaa kohdetta. Häyhä teki kaikki tapponsa vain kolmen kuukauden sisällä ennen haavoittumistaan. Brandtbergin mukaan Häyhä muun muassa ampui ennätykselliset 25 neuvostosotilasta yhden päivän aikana, 21. joulukuuta 1939, minkä hän "korsuun" palatessaan saattoi ilmoittaa vain mainitsemalla luvun "kakskymmentviis".[9][3] Kolmen joulunaluspäivän yhteissaldo oli 51 miestä.[7] Osuman tulosta ei tietenkään voitu varmistaa, sillä kohteet olivat venäläisten puolella.[1] Asiaa mutkistaa vielä se, että Häyhän saavutuksia käytettiin propagandan välineenä: lehdistö rakensi jo varhaisessa vaiheessa Häyhän ympärille sankarimyyttiä.[8]

Taktiikka
Häyhä käytti tarkka-ampujan tehtävässään suojeluskunta-asettaan, Sako M/28-30 ”Pystykorva” -kivääriä (sarjanumero 60974), ja toisin kuin neuvostoliittolaiset vastustajansa, hän suosi kiikaritähtäimen sijasta avotähtäimiä. Avotähtäimen avulla oli mahdollista saada nopeampi tähtäinkuva kuin kiikaritähtäimellä, jonka lasi lisäksi huurtui helposti talvella. Kiikaritähtäin myös heijasti toisinaan valoa paljastaen samalla ampujan sijainnin.[7] Kiikaritähtäin olisi myös edellyttänyt pään nostamisen muutamia senttejä korkeammalle, mikä saattoi olla kohtalokasta. Kylmiin oloihin varustautuakseen hän "laittoi aina niin paljon vaatetta päälleen kuin vain pystyi". Pahimmillaan pakkasta oli esimerkiksi Kuusamossa -37,6 astetta.[10]

Maanviljelijänä elantonsa ansainnut Häyhä tunsi Saarelaisen mukaan luonnon ja osasi käyttää sitä tehokkaasti hyväkseen myös taisteluissa. Esimerkiksi huolella valmistelemiinsa tuliasemiin hän siirtyi hyvissä ajoin ennen päivän valkenemista ja poistui niistä vasta auringonlaskun jälkeen. Hän varastoi taskuihinsa päivän ajaksi sokeripaloja ja leivänpalasia, joista oli mahdollista saada energiaa, silloin kun hän joutui olemaan tuliasemissa liikkumattomana tuntikausia. Häyhä kertoi olleensa paksusta vaatekerrasta huolimatta päivän päätteeksi hangessa makailusta turta.[9]

Häyhä myös kehitti erityisesti talvisiin oloihin sopivaa ampumistaktiikkaa ja -tekniikkaa. Hän muun muassa jäädytti vedellä hangen, jottei lumi lennähtäisi laukaisun yhteydessä sekä piti lunta suussaan, jottei hengityksestä syntyvä vesihöyry paljastaisi häntä. Paksu vaatetus tasasi pulssia ja hengitystä. Häyhän pienikokoisuudestakin oli hyötyä viholliselta piilouduttaessa. Pisin matka, jolta Häyhä tiettävästi ampui vihollisen tarkka-ampujan, on noin 450 metriä.[11]

 

Musiikki on mulle...henki ja elama. Se oikeesti maarittelee minut ...nyt vasta monen monituisen vuoden jalkeen sen jotenkin ymmarran ja yritan sisaistaa itseani viisaimpien sanoja...tosin siina on sellainen mutta..etta..ma en oikein tahdo uskoa omiin kykyihini - ullatus ! - ja siksi mun on todella vaikea sisaistaa kaikki se ulkopuolelta tuleva hyva palaute :notworhty:...mutta todellakin - laulaminen on ihanaa ...

Mulle musiikki on aina ollut pakotie..lapsena kun aikuiset riiteli kännissä, mä peruutin omaan sänkyyni ja painoin korvani kasettisoittimeen ja kuuntelin kuinka Elvis lauloi mut uneen...isompana tyttönä kuuntelin jo Mötiköitä ja laitoin kuulokkeet päähän piilottaakseni lasienkilinät ja känniääliö äänet jotka kantautuivat huoneeseeni keittiöstä pitkin yön tunteja...edelleen muistan ne lukuisat yöt kun suljin silmät ja kuuntelin Mötley crueta, acceptia, U.D.O....Dion tuotantoa..van halenia mitenkään unohtamatta...
nykyään kuuntelen lähestulkoon mitä tahansa kunhan se on musiikkia, eikä epämääräistä mölinää Musiikki on aina ollut mulle henkireikä ja pakotie kaiken paskan keskellä

 

En
Simo ”Simuna” Häyhä (17. joulukuuta 1905 Rautjärvi – 1. huhtikuuta 2002 Hamina) oli suomalainen sotilas talvisodassa. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista. Häyhän kolmen sotakuukauden aikana ampumien puna-armeijan sotilaiden määräksi on esitetty jopa 542 miestä, joskin oikeampi arvio lienee noin 200 sotilasta.[1] Puna-armeijan sotilaat nimesivät Häyhän ”Valkoiseksi kuolemaksi” (ven. Белая смерть, Belaja smert’)[2].


Perhetausta ja nuoruusaika
Simo Häyhä, lempinimeltään Simuna, syntyi Karjalassa Rautjärvellä ja oli kahdeksanhenkisen perheen toiseksi nuorin lapsi. Hän kävi kansakoulun Miettilässä ja viljeli kotitilaansa yhdessä vanhimman veljensä kanssa.[3] Perheessä harrastettiin ahkerasti kalastusta ja metsästystä.[4]

Suojeluskunta ja asepalvelus
Heti täytettyään 17 vuotta Häyhä liittyi Rautjärven suojeluskuntaan, jossa harjoitti ampumataitojaan menestyen Viipurin Suojeluskuntapiirin ampumamestaruuskilpailuissa.[3][5] Vuonna 1925 Häyhä aloitti 15 kuukauden asepalveluksen Raivolassa, Polkupyöräpataljoona 2:ssa Valkjärvellä. Häyhä kävi aliupseerikoulun ja suoritti palveluksensa varusmiesaliupseerina Polkupyöräpataljoona 1:ssä Terijoella. Tarkka-ampujan koulutuksen Häyhä sai kuitenkin vasta yli yhdeksän vuotta varusmiespalveluksensa jälkeen Utissa.[3]

Talvisota
Talvisodassa (30. marraskuuta 1939 – 6. maaliskuuta 1940) Häyhä määrättiin tarkka-ampujaksi, ja hän palveli tehtävässä aivan sodan loppuvaiheessa tapahtuneeseen vakavaan haavoittumiseensa asti. Häyhä palveli muun muassa Kollaan rintamalla Jalkaväkirykmentti 34:n Aarne ”Marokon Kauhu” Juutilaisen 6. komppaniassa[6].

Saavutukset tarkka-ampujana
Joidenkin lähteiden, kuten esimerkiksi sotahistoriaan erikoistuneen kirjailija Robert Brantbergin, mukaan Häyhä ampui kiväärillä jopa 542 puna-armeijan sotilasta.[7] Kansallisbiografian julkaiseman historioitsija, dosentti Risto Marjomaan artikkelin mukaan oikea uhriluku olisi noin 200 sotilasta[1], mikä sekin tekee hänestä yhden kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista.[8] Häyhän surmaamien vihollisten määrään ei laskettu ryhmänjohtajan ominaisuudessa konepistoolilla ammuttuja, joita joidenkin lähteiden mukaan oli yli 200.[9]

Häyhän tarkka-ampujana kiväärillä surmaamien neuvostosotilaiden virallinen määrä perustui erityisesti nimitetyn tarkkailijan tai taistelutoverien havaintoihin.[7] Laskuja ei tehty usean ampujan ampuessa samaa kohdetta. Häyhä teki kaikki tapponsa vain kolmen kuukauden sisällä ennen haavoittumistaan. Brandtbergin mukaan Häyhä muun muassa ampui ennätykselliset 25 neuvostosotilasta yhden päivän aikana, 21. joulukuuta 1939, minkä hän "korsuun" palatessaan saattoi ilmoittaa vain mainitsemalla luvun "kakskymmentviis".[9][3] Kolmen joulunaluspäivän yhteissaldo oli 51 miestä.[7] Osuman tulosta ei tietenkään voitu varmistaa, sillä kohteet olivat venäläisten puolella.[1] Asiaa mutkistaa vielä se, että Häyhän saavutuksia käytettiin propagandan välineenä: lehdistö rakensi jo varhaisessa vaiheessa Häyhän ympärille sankarimyyttiä.[8]

Taktiikka
Häyhä käytti tarkka-ampujan tehtävässään suojeluskunta-asettaan, Sako M/28-30 ”Pystykorva” -kivääriä (sarjanumero 60974), ja toisin kuin neuvostoliittolaiset vastustajansa, hän suosi kiikaritähtäimen sijasta avotähtäimiä. Avotähtäimen avulla oli mahdollista saada nopeampi tähtäinkuva kuin kiikaritähtäimellä, jonka lasi lisäksi huurtui helposti talvella. Kiikaritähtäin myös heijasti toisinaan valoa paljastaen samalla ampujan sijainnin.[7] Kiikaritähtäin olisi myös edellyttänyt pään nostamisen muutamia senttejä korkeammalle, mikä saattoi olla kohtalokasta. Kylmiin oloihin varustautuakseen hän "laittoi aina niin paljon vaatetta päälleen kuin vain pystyi". Pahimmillaan pakkasta oli esimerkiksi Kuusamossa -37,6 astetta.[10]

Maanviljelijänä elantonsa ansainnut Häyhä tunsi Saarelaisen mukaan luonnon ja osasi käyttää sitä tehokkaasti hyväkseen myös taisteluissa. Esimerkiksi huolella valmistelemiinsa tuliasemiin hän siirtyi hyvissä ajoin ennen päivän valkenemista ja poistui niistä vasta auringonlaskun jälkeen. Hän varastoi taskuihinsa päivän ajaksi sokeripaloja ja leivänpalasia, joista oli mahdollista saada energiaa, silloin kun hän joutui olemaan tuliasemissa liikkumattomana tuntikausia. Häyhä kertoi olleensa paksusta vaatekerrasta huolimatta päivän päätteeksi hangessa makailusta turta.[9]

Häyhä myös kehitti erityisesti talvisiin oloihin sopivaa ampumistaktiikkaa ja -tekniikkaa. Hän muun muassa jäädytti vedellä hangen, jottei lumi lennähtäisi laukaisun yhteydessä sekä piti lunta suussaan, jottei hengityksestä syntyvä vesihöyry paljastaisi häntä. Paksu vaatetus tasasi pulssia ja hengitystä. Häyhän pienikokoisuudestakin oli hyötyä viholliselta piilouduttaessa. Pisin matka, jolta Häyhä tiettävästi ampui vihollisen tarkka-ampujan, on noin 450 metriä.[11]

älä nyt epsukka oo niin vaatimaton, säähän siellä selvästi oot tumputtamassa joukon eellä ja rohkaisemassa miehiä liikkeelle...kyllä me tytöt se tiietään!

 

En
Simo ”Simuna” Häyhä (17. joulukuuta 1905 Rautjärvi – 1. huhtikuuta 2002 Hamina) oli suomalainen sotilas talvisodassa. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista. Häyhän kolmen sotakuukauden aikana ampumien puna-armeijan sotilaiden määräksi on esitetty jopa 542 miestä, joskin oikeampi arvio lienee noin 200 sotilasta.[1] Puna-armeijan sotilaat nimesivät Häyhän ”Valkoiseksi kuolemaksi” (ven. Белая смерть, Belaja smert’)[2].


Perhetausta ja nuoruusaika
Simo Häyhä, lempinimeltään Simuna, syntyi Karjalassa Rautjärvellä ja oli kahdeksanhenkisen perheen toiseksi nuorin lapsi. Hän kävi kansakoulun Miettilässä ja viljeli kotitilaansa yhdessä vanhimman veljensä kanssa.[3] Perheessä harrastettiin ahkerasti kalastusta ja metsästystä.[4]

Suojeluskunta ja asepalvelus
Heti täytettyään 17 vuotta Häyhä liittyi Rautjärven suojeluskuntaan, jossa harjoitti ampumataitojaan menestyen Viipurin Suojeluskuntapiirin ampumamestaruuskilpailuissa.[3][5] Vuonna 1925 Häyhä aloitti 15 kuukauden asepalveluksen Raivolassa, Polkupyöräpataljoona 2:ssa Valkjärvellä. Häyhä kävi aliupseerikoulun ja suoritti palveluksensa varusmiesaliupseerina Polkupyöräpataljoona 1:ssä Terijoella. Tarkka-ampujan koulutuksen Häyhä sai kuitenkin vasta yli yhdeksän vuotta varusmiespalveluksensa jälkeen Utissa.[3]

Talvisota
Talvisodassa (30. marraskuuta 1939 – 6. maaliskuuta 1940) Häyhä määrättiin tarkka-ampujaksi, ja hän palveli tehtävässä aivan sodan loppuvaiheessa tapahtuneeseen vakavaan haavoittumiseensa asti. Häyhä palveli muun muassa Kollaan rintamalla Jalkaväkirykmentti 34:n Aarne ”Marokon Kauhu” Juutilaisen 6. komppaniassa[6].

Saavutukset tarkka-ampujana
Joidenkin lähteiden, kuten esimerkiksi sotahistoriaan erikoistuneen kirjailija Robert Brantbergin, mukaan Häyhä ampui kiväärillä jopa 542 puna-armeijan sotilasta.[7] Kansallisbiografian julkaiseman historioitsija, dosentti Risto Marjomaan artikkelin mukaan oikea uhriluku olisi noin 200 sotilasta[1], mikä sekin tekee hänestä yhden kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista.[8] Häyhän surmaamien vihollisten määrään ei laskettu ryhmänjohtajan ominaisuudessa konepistoolilla ammuttuja, joita joidenkin lähteiden mukaan oli yli 200.[9]

Häyhän tarkka-ampujana kiväärillä surmaamien neuvostosotilaiden virallinen määrä perustui erityisesti nimitetyn tarkkailijan tai taistelutoverien havaintoihin.[7] Laskuja ei tehty usean ampujan ampuessa samaa kohdetta. Häyhä teki kaikki tapponsa vain kolmen kuukauden sisällä ennen haavoittumistaan. Brandtbergin mukaan Häyhä muun muassa ampui ennätykselliset 25 neuvostosotilasta yhden päivän aikana, 21. joulukuuta 1939, minkä hän "korsuun" palatessaan saattoi ilmoittaa vain mainitsemalla luvun "kakskymmentviis".[9][3] Kolmen joulunaluspäivän yhteissaldo oli 51 miestä.[7] Osuman tulosta ei tietenkään voitu varmistaa, sillä kohteet olivat venäläisten puolella.[1] Asiaa mutkistaa vielä se, että Häyhän saavutuksia käytettiin propagandan välineenä: lehdistö rakensi jo varhaisessa vaiheessa Häyhän ympärille sankarimyyttiä.[8]

Taktiikka
Häyhä käytti tarkka-ampujan tehtävässään suojeluskunta-asettaan, Sako M/28-30 ”Pystykorva” -kivääriä (sarjanumero 60974), ja toisin kuin neuvostoliittolaiset vastustajansa, hän suosi kiikaritähtäimen sijasta avotähtäimiä. Avotähtäimen avulla oli mahdollista saada nopeampi tähtäinkuva kuin kiikaritähtäimellä, jonka lasi lisäksi huurtui helposti talvella. Kiikaritähtäin myös heijasti toisinaan valoa paljastaen samalla ampujan sijainnin.[7] Kiikaritähtäin olisi myös edellyttänyt pään nostamisen muutamia senttejä korkeammalle, mikä saattoi olla kohtalokasta. Kylmiin oloihin varustautuakseen hän "laittoi aina niin paljon vaatetta päälleen kuin vain pystyi". Pahimmillaan pakkasta oli esimerkiksi Kuusamossa -37,6 astetta.[10]

Maanviljelijänä elantonsa ansainnut Häyhä tunsi Saarelaisen mukaan luonnon ja osasi käyttää sitä tehokkaasti hyväkseen myös taisteluissa. Esimerkiksi huolella valmistelemiinsa tuliasemiin hän siirtyi hyvissä ajoin ennen päivän valkenemista ja poistui niistä vasta auringonlaskun jälkeen. Hän varastoi taskuihinsa päivän ajaksi sokeripaloja ja leivänpalasia, joista oli mahdollista saada energiaa, silloin kun hän joutui olemaan tuliasemissa liikkumattomana tuntikausia. Häyhä kertoi olleensa paksusta vaatekerrasta huolimatta päivän päätteeksi hangessa makailusta turta.[9]

Häyhä myös kehitti erityisesti talvisiin oloihin sopivaa ampumistaktiikkaa ja -tekniikkaa. Hän muun muassa jäädytti vedellä hangen, jottei lumi lennähtäisi laukaisun yhteydessä sekä piti lunta suussaan, jottei hengityksestä syntyvä vesihöyry paljastaisi häntä. Paksu vaatetus tasasi pulssia ja hengitystä. Häyhän pienikokoisuudestakin oli hyötyä viholliselta piilouduttaessa. Pisin matka, jolta Häyhä tiettävästi ampui vihollisen tarkka-ampujan, on noin 450 metriä.[11]

Tiijjätsä, mun on ihan pakko sanoa, että mää tykkään susta.
Sun kanssa on kiva käydä keskustelua - aina oppii jotakin uutta!
Ei näitä ihan välttämättä ite tuu haettua!