...silloin kun tein yhta erotilitysta ja laitettiin tavarat kiertoon ja ovea lukkoon, niin...kun se kamppa huokui puolikkuutta ja sita ahdistusta, kun ne omat tavarat olivat aivan vaarassa paikassa entiseen verrattuna...niin!
Kun sita pahaaoloa rupes tulemaan ja hyokkimaan kaikkialta niin ma pistin soimaan kaikki maailman imelimmat ja overimmat ja itkettavimmat rakkauslaulut ja marisin...voi veljet sita raakymista ja parkumista ja itsesaalissa ja jossain hiien surkuttelemisessa pyorimista..(nyt pistaa muuten moinen muisto hymyilyttamaan aika leveesti
)...ja loysin sitten kaapista suklaalevyn (kaapissa pitaa aina olla hiukan suklaata olemassa, koska se auttaa, tosi on) ja tuhosin sen samalla kun vetistelin ja hoilotin laulujen paalle itkijaeukkona...Tuhosin samalla muuten yhden viinipullonkin
..sekin tais tarpeeseen tulla silloin...
Mutta siis. Opetuksen..
..ydin oli, etta - johan helpotti! Kun olin itkenyt ja riutunut ja raytynyt ja sitten viela siina allossa sokerisiirappiolotilassa korviani ja sisuskalujani myoten, niin....seuraavana paivana..joo, kirpas mutta ei pahasti enaa pumppuosastossa, paakkosessa njoo....
Kunnon itkut tekee kylla teraa. Kun saa ne kaikki sielunsa myrkyt ulosajetuksi. Kummasti se vaan puhdistaa ja keventaa olotilaa
Toki tuli niita hailakoita paivia, jolloin riipas ja tuntui pahalta ja naki vain ja ainoastaan onnellisia ihmisia ja kasikadessa kavelevia pariskuntia...mutta ei ollut enaa sellaista puristavaa ahdistusta eika sellaista maailmoja syleilevaa surua.
Tinkunen - tulee taas fraasin tynkaa, antenniantenni, mutta elama jatkuu
...ja sa selviat
!
Mistako tiian? Koska makin oon selviytynyt...ja aika monesta sydansurusta...ja jatkan selviytymistani