Vanhukset?
Kieltämättä alkaa kyl tuntua sata vuotta vanhenneelta ko vuorokaudesta loppuu tunnit reippaasti kesken, kalenteri on enempi täynnä ko aitio posken keikalla ja edellistä stressitöntä ja huoletonta päivää en ees muista. Naamakassit on niin isot, et saisin niistä halutessani tissiliiveihin täytettä.
En mä oo huolissani siitä et poikaa lähettäis multa viemään mihinkään, mut mielenterveys alkaa olemaan vähän vaakalaudalla. Lastenvalvojakäynti oli oikein hyvä ilman ämpäriä, juteltiin sen tädin kanssa mukavia ja sain rauhassa avautua ämpärin perseilyistä ja ainaki tiedän, et siellä päässä on joku mun puolella. Se myös luki mulle koneelta lasun tiedot ja siel maininta "ei ole herännyt huolta äidin vanhemmuudesta"
Onneks olin viä viksu ja varasin ajan samalle naiselle ko viimeks, ja se on omin silmin näkeny miten yhteistyökyvytön kokovartalokyrpä se on.
Mutta jotain hyvääki tässä elämässä: koulu sujuu edelleen voittoputkella (JOPA RUOTSIN OSALTA VAIKKA ON KAKS KURSSIA PÄÄLLEKKÄIN JA TOINEN NIISTÄ ON LUKION TOISIKSI VAIKEIN KURSSI), mun lapsi on oppinu sanomaan ärrän, lähes kaikki aakkoset, laskee huikean pitkälle ja on kovin fiksu ja huikean ihana
PS: Joulun skippaaminen oli kivaa ja helppoa, kukaan ei sit lopulta esittäny vastaväitteitä, mut on koko perhe lakannu lähes kokonaan soittelemasta ja pitämästä yhteyttä, ja kummasti unehtu ilmottaa mulle ettei ne päässeet tulemaan mun luo kylään päivänä x, kun olin esittänyt kutsun. Oon varmaan karkotettu suvusta. Tuleekohan eropaperit viiveellä vai onko nekin siirtyneet sähköisiksi?