~The esikoisesta haaveilevien plussapino~

teddybear thanks... no sullahan kävi kans mukavasti.. mulla ollu periaatteessa vähän samaa, mutta jokunen ihan supistuskin välillä mahtunu mukaan + ne kerrat kun on muutaman tunnin putkeen suppaillu, mut sit ne on hävinny. Mut tota paineentunnetta on ollu nyt hienosti...

Kivasti se neiti siellä kasvaa ja kehittyy...

 

bubunen Sä olet aivan mahtava ihminen! :heart: Kiitos noista kaikista ihanista sanoista! :hug: Tässä kun on välillä itellä usko koetuksella, että osaako sitä olla hyvä äiti tuolla lapselle ja niin edelleen, mutta just tuollaiset kannustavat ja ihanat jutut mitä kirjoitit saa kyllä uskomaan itteensä! Kiitos! Mä rupesin melkeempä itkemään kun luin tuon sun vastauksen :heart: Ja sitten vielä kun tuo synnytys oli niin rankka niin sekin vaikuttaa siihen miten asioista ajattelee, mutta juuri tuollaista kannustamista tarvii siihenkin!
Juu ja se oli just miehen joku kaveri joka joskus lateli jotain ihme juttuja. Täytyy vaan sanoa, ettei tollasiin kannata noteerata mitenkään.. Jotkut ihmiset vain on tollasia vähän pöllömpiä

Isäsi tilanne näyttäisi siis olevan jo vähän parempi? Toivotaan että asiat saadaan järjesteltyä nyt niin, että isälläsi on hyvä olla ja myös sinulla ettei tarvitse mitään ylimääräistä huolta kantaa. Vaikka onhan se varmaan niinkin, että jos on tälläsiä vaikeuksia niin sitä varmaan pelkää kokoajan että sille rakkaalle ihmiselle taas käy jotain. Tai siis, että tulee taas jokin mutka matkaan. Toivottavasti nyt asiat alkaisi järjestyä paremmin :hug: :hug:

lauru Kiva, että Neela kuulostaa kivalta nimeltä sitten lopulta Ja en pahastu vaikket siitä aluksi pitänytkään. Pääasia on se, että se nimi on semmonen josta ite tykkää on paras omalle lapselle. Mielipide asioitahan nuo on.. Varmaan jokaikiselle nimelle löytyy ainakin miljoona mielipidettä

Tsemppiä synnytystapa-arviointiin lauru! Tulehan sit kertomaan kuulumiset

teddybear Mä en tiedä miks noi tikkauskohdat taas alkoi kipeytymään.. Nyt vaan ne on tullut entista kipeemmiks. On ne siis kokoajan ollut, mutta nyt ne taas kipeytyi enemmän. Tikit on kyllä hyvin sulanu, mutta haava kohta on hirveen kipeä. Välillä sattuu kävelykin. Ihme homma tämä tämmönen! Kuitenkin synnytyksestä jo suht pitkä aika. Mulla on jälkitarkastus 9.9, eli on sinne vielä aikaa, Saa nähdä minkä tuomion saan siellä sitten. Jos nää nyt hirveesti rupee vaivaamaan taas, niin täytyy kyllä käydä sitä ennen jossain. En kestä tätä muuten |O

Teidän neitihän kasvaa heinosti Hampaitakin jo noin paljon! Hienolta kuulostaa teidän arki :heart: Mä odotan itekin että tuo meijän neiti vähän kasvaa ja saa seurata kun se oppii kaikkea uutta.

:attn: Sartsa on siis tänään mennyt sinne Vammalaan ja sille tielle jäänytkin! Toistaiseksi ei vielä mitään ihmeempää, mutta sairaala vaatteet on jo päällä ja supistaa kuulema kivasti. Toivotaan nyt, että kotiin tulee vasta sen vauvelin kanssa! :heart:

 

Hui, Sartsakin voi siis kohta olla pienen nyytin äiti! Mahtava homma kun hän on sitä niiin kovasti odottanut ja toivonut, että pääsis synnyttämään . Itsestä tuntuu, että ei voi olla todellista että on mennyt niin nopeeta aika että kohta se ois synnyttämisen aika. Varsinkin kun en oo kamalasti uhrannut mietteitä koko asialle. Pelkään sitä että mua alkaa pelottaan liikaa se kipu jos ajattelen asiaa. Et oon menny sillä asenteella edelleen, että sen näkee sitten mitä se on. MUt nyt alkaa vähän jo jännittämään. Kun se voi kuitenkin syntyä koska tahansa se vauveli. Mutta toivon, että kaikki menis kuitenkin suht hyvin.

jendde Ikävä kuulla, että sulla on vieläkin kipuilua niiden tikkien kanssa. IHan kuin se synnytys ei olisi tarpeeksi rankka ollut ilmankin että vielä näin pitkän ajan pääsät kipeydyt pahemmin jos välissä oli jo parempana. Voithan sä soittaa sinne neuvolaan, että onko se normaalia, että ne kipeytyy uudelleen. Ettei siellä sitten ole mitään tulehdusta tai muuta miksi ovat kipeät. Ainakin sit ois itellä varmempi mieli kun sieltä kerrottas että se on ok tai jos ei ole.

Mulla ois tässä pullan leivontaoperaatio alkamassa. Ajattelin tehdä jotain pakkaseen kun vielä jaksaa ja ehtii. On sitten hätävaraa jos tulee yllärivieraita. Saa nähdä miten onnistuu kun mulla tahtoo olla tuo taikina aina eri mieltä sen kohoamisen kanssa eikä haluais koskaan kohota Mutta toivottavasti onnistuu. Nyt pitää melkeen lähteä alotteleen, että ehtii sit varmasti ennen sitä lääkäriaikaa leipoa ja siivota jäljet. MEillä kävi kyllä hyvä tuuri kun oltas jouduttu muuten maksamaan erikseen siitä synnytystapa-arvioista kun meidän neuvolassa ei ole ilmeisesti pätevää lääkäriä sitä tekemään. MUtta siellä käy joku gynegologi aina sillon tällöin ja se sattuu just oikeaan aikaan oleen nyt siellä niin päästään sen tykö ja se on ilmainen Säästö se on pienikin säästö. Sit ihmetellen eilen luin täältä palstalta noita ihmisetn äitiysrahan suuruuksia. Kun osalla oli huonompi palkka kuin mulla niin olivat saaneet isompia rahoja paljon kun mitä mulle ois tulossa. Ja samaten jollain oli sama palkka niin sai jotain 300e/kk enemmän rahaa mitä mulle on laskettu. Omituistua. Pitää muutenkin kyllä käydä selvittään sitä veroprosenttia että jos sen laskis pienemmäksi kun menee muuten hillitön prosentti tuohon rahan suuruuteen nähden.

 

lauru Synnytyksestä.. Mä sanoisin, että parempi se ehkä onkin olla liikaa miettimättä sitä. Kivempi se on mennäkin sitten jos ei liikaa pelkää. Varmasti kaikki sitä jännittää. Musta ainakin tuntui siltä, että parempi se oli ettei miettinyt. Mä pelkäsin kyllä oikeasti tosi paljon juurikin sitä kipua. Mutta näin jälkeenpäin voi valehtelematta sanoa, että sitä kipua ei enää edes muista. Ite mietin ennen synnytystä, että miten ihmeessä semmonen kipu voi muka noin vain unohtua, kun kaikki sanoi että niin siinä käy. Mutta kyllä se vaan unohtui. Ei varmaan helpota kauheesti tämmönen juuri nyt, koska siinähän se kipu on just sillä hetkellä kun synnyttää. Selväähän se on ihan sattuu ihan sairaasti, mutta se on kaikki sen arvoista! Sen kyllä kestää. Suppareiden välissä on aina hengähdystauko. Onneksi. Ja ponnistusvaiheen kipu on aivan erilaista kuin se supistuskipu. Siinä sitä vihoinki tuntee että pääsee jotenkin ite vaikuttamaan ja säätelemään sitä kipua. Ja sitten siinä vaiheessa kun vihdoin sen vauvan on saanu ulos ja kun se nostetaan sieltä ylös, niin se tunne on aivan käsittämätön. Ensinnäkin helpotus, että huh se on nyt ohi. Kaikki kipu loppuu ja unohtuu siihen paikkaan. Älä siis liikaa mieti, siinä ehkä paras neuvo näin synnytyksen kokeneena

Kannattaa tosiaan selvittää tota veroprosentti asiaa noiden äityisrahojen suhteen. Mulla oli portaikkoverokortti siellä niiden tiedoissa ja sen mukaan olis lähtenyt veroa 20%. Tilasin uuden verokortin ja soittelin sinne kelaan niin se aleni 14%:iin. Mä saan minimirahaa, eli sen n. 550e/kk bruttona. Ei ole paljon mitään, mutta raha se on tuokin ja hyvin sillä pärjätään kun miehellä kuitenkin on omat tulonsa. Verojen jälkeen tuosta rahasta mulle jää suurinpiirtein 460e. Viimeksi lähti veroa 77e... En kyllä osaa sanoa, että miten voi semmosille tulla enemmän rahaa kuin sulle, jos niillä kerta pienempi palkkakin. Oisko siinä sitten just tuo verohommeli ainakin osasyynä.. Noh, selvittele asiaa ja tsempit pullataikinan tekoon

synnytyksestä vielä sen verran täytyy sanoa, että kuten teddybear sanoi, niin se paineentunne on aivan järkyttävä! Siinä kun ne viimeiset sentit aukesi ja ponnistusvaiheessa se oli kaikista kamalin. Ja kun se ponnistaminen tuntuu nimenomaan tuolla takapuolessa enimmäkseen, niin oli se kyllä melkonen tunne. Mulla oli epiduraali, ja supparikipua en sen jälkeen tuntenut enää, mutta tuon paineen ja ponnistuksen tarpeen tunsin kyllä hyvin. Mitens te kaikki, jotka ootte synnyttämään menossa, mitä olette ajateleet kivunleivityksenä vai oletteko ajatelleet mitään?

Omaa. Johan nyt on tuon neitin kanssa. Mikähän sillä on, kun se ei oikein nuku. Eilen oli hereillä klo. 14-22.30 Muutama 10min uni siinä välissä. Sitä selvästi väsytti, mutta ei näköjään saanut nukutuksi. Vaipat oli vaihdettu, syötetty ym.. Kokeilin moneen kertaa olisko sillä liian kuuma tai kylmä lisäämällä ja vähentämällä vaatetusta. Mutta ei auttaut. Ja kun sitä kuitenki väsytti, niin se oli yhtä kiukkua ja kitinää vain. Missään ei ollut hyvä paitsi sylissä, ja ei siinäkään ellei kokoajan ole liikkeessä sen kanssa. Syliin se kyllä nukahtaa mutta heti kun siirtää pois niin herää. Nytkin se tuossa keinussa vääntyilee ja ähisee, ihan puoliunessa vain on. Keinussa se nukkuu aina kaikista sikeimmin Yön nukkui suht hyvin, mutta aikamoista ähinää se oli koko yön kylläkin. Lämpöä oon mittaillut, ettei kipeenä olis mutta normaali lukemia näyttääpi.. Kai se itkemällä ilmottaisi jos sillä joku hätä olis. Hmm

 

Oooh, nyt on tullut niin paljon tekstiä etten jaksa kaikkea kommentoida! Kiva kyllä kun taas tuntuu vähän keskustelu virkistyneen!!

Vai on Sartsa jo sairaalavaatteet päällä, mahtavaa!!

bambina teillä pieni mies kasvaa tosiaan aikamoista vauhtia, mutta hyvä niin! muistaakseni 3.8. oli se syntymäpäivä.

bubunen ihan oikeassa olit, eilen oli laskettu aika. mutta edelleen yhdessä kasassa eli se saunaveikkaus oli väärä.
vai on sun isä taas kotiutettu.. tsemppiä! :hug: :hug: :hug:

jendde voi kuinka suloinen tuo teidän tyttönne on!!

teddybear kiva kun käyt välillä "piipahtamassa" täällä! teillä tuntuu menevän hienosti pikkuisen kanssa.

omaa: tänään oli neuvola, kaikki hyvin.. sain myös kannustavia uutisia: sf-mitta oli laskenut monta senttiä, mun verenpaine ja syke oli noussut aika paljon ja vauvan syke oli laskenut. neuvolantäti oli siis sitä mieltä, että hyvältä näyttää ja synnytys voi alkaa melkeinpä koska vaan. MUTTA voihan siinä silti mennä vaikka kuinka kauan.. mutta antoi taas vähän toivoa, että ei tää vauva varmaan mahaan jää.

 

Kivunlievityksestä sen verran, että laitoin siihen synnytystietolomakkeeseen (joka toimitetaan sairaalalle) että kaikki mahdollinen kivunlievitys. Että ainakin sen epiduraalin haluaisin ja tietty kaikkea mahdollista mitä on mahdollista saada että se auttais kipuun. KUn on oikeastikin matala tuo kipukynnys. Mulla meinas taju lähteä kerran jo siitä kun olin vielä töissä kaupassa ja menin tauolle ja jäi sormen kynsi sellaisen palo-oven väliin. Niin sattu niin paljon, että olin pyörtyä. Ja itku tulee pelkästään siitä, että kolautan sääriluuta johonkin. Että sen vuoksi kaikki mahdollinen mulle kiitos Epäilenkin että voi olla että menee se synnytys märistessä kivusta. No sen näkee sitten. MEillä miestä jännittää se synnytys varmaan enemmän kun sitä ahdistaa kamalasti se, että se tulee näkemään sen että mua sattuu ja se ei voi auttaa sitä kipua multa pois. Näin se sanoi mulle. Kun se on muutenkin luonteeltaan sellainen että se miettii ja pyörittelee kaikkia asioita liiallisuuteen asti päässänsä ja ahdistuu niihin ajatuksiin sitten.

Ootko sä jendde ajatellut hommata sitä kantoliinaa? Kaveri sitä kovasti kehui kun pystyy tekeen vaikka mitä samalla kun vauva siinä nukkuu tai on vaan. Sehän vois teilläkin auttaa kerta Neela kuitenkin syliin nukahtaa. Saisit sitten kuitenkin samalla tehtyä omia juttujas kun se nukkuis sun mukana. Kannattas vaikka lainata semmoista jos on joku kaveri jolta vois. Me saatiin kaverilta semmoinen lainaan kun se on kuitenkin melko kallis hankkia. Että voidaan sitten tarvittaessa ostaa oma jos tuntuu että se on meidän juttu. Toinen kaveri taas kehui sitä manducan kantoreppua, mutta se maksaa sen 100e että jää kyllä hankkimatta ellei jostain satu vastaan tosi halpaa käytettyä

 

Siili Kiitos :heart:
Hienoja uutisia oot neuvolassa saanut! Jeeeeee! Kohta pääset synnyttelee sinäkin Tuskin siihen nyt kauaa enää menee.. Onhan sulla jo niin hyvä editys tapahtunut. Ehkä vaikka jo ens yönä..

lauru Epiduraalia voin kokemuksen perusteella suositella.. Se auttoi mulla tosi hyvin. Laitettiin siinä vaiheessa kun oli kohdunsuu 6cm auki ja sen jälkeen en yhtäkään supistusta tuntenut. Siis sitä kipua en tuntenut, mutta tunsin kyllä sen milloin supistus oli, nimittäis juurikin sen paineen ansioista... Ilokaasukin oli mulla aika hyvä apu ennen epiduraalia. Ja oli sen jälkeenkin, hengittelin sitä siihen asti kunnes lapsi oli ulkona ja pikkasen vielä sen jälkeenkin Mutta eipä se kyllä kauheen hyvin sitä supituksen kipentä vaihetta vienyt pois. Oikeestaan ei yhtään. Mulla on koneella videokin siitä kun on supistus päällä. Just olin vetänyt sitä kaasua keuhkot täyteen ja jotain todella sekavaa höpöttelen ja naureskelen siinä, kunnes sitten tuleekin se supistuskipu takaisin.. Sitten ei enää naurattanautkaan

Kantoliinaa olen kokeillut, ja se on kyllä hyvä. Omaa mulla ei ole, mutta täytyy varmaan semmonen hankkia, koska helpottaa varmasti paljon. Varsinkin silloin kun on näitä päiviä ettei vauva viihdy muualla kuin sylissä. Eihän sitä muuten saa mitään tehtyäkään. Mulla on just tuo Manduca kantoreppu mutta sitä en ole vielä kauheesti käyttänyt, kun on tuo tyttö vähän liian pieni vielä siihen. Tai ei varmaan enää, mutta viimeksi kun kokeilin niin se röhnötti siinä niin huonon näköisesti etten voinut pitää siinä kauaa. Nyt varmaan alkais olla ja vähän parempi, kun on neiti kasvanut jo niin paljon. Juu, ja tosiaan en mäkään sitä olis sen hinnan takia hankkinut muuten, mutta sain sen mun isältä Voi kyllä olla että antaa niiden kantoliinankin jossain vaiheessa mulle, kuhan vaan eivät sitä ite enää käytä.

Täytyy vielä tosta synnytyskivusta sanoa, että mä olen ihan samanlainen, etten kestä mitään kipua. Tosi matala kipukynnys mulla. Mutta jotenkin sen synnytyskivun vain kesti. Vaikka kyllähän se siinä vaiheessa tuntui siltä ettei kestä, mutta näin jälkeen päin sanottuna..

Sartsalta väliaikatietoja: Synnytys oli siis itekeseen lähtenyt käyntiin, kanava hävinnyt ja 2 sormelle auki. Kuulema hyvällä mallilla menevät eteenpäin

 

Nyt ois sit käyty siellä synnytystapa-arviossa ja normaali alatie synnytys tulossa ja lantio tilava. Kohdunkaulan pituus kuulemma vielä ainakin sen 2cm ja suu oli vielä visusti kiinni. Että ei varmaan ihan heti olla menossa synnyttämään. Hieman meinas leuka loksahtaa kun näki sen lääkärin kun se oli varmaan joku yli 70v vanha ukko. Mutta sen tutkimuksen jälkeen meidän oma neuvolatäti sanoikin, että se on Kokkolan sairaalan synnytyspuolen ylilääkäri tai joku vastaava ollut ja jäänyt eläkkeelle. Mutta ei kuulemma ole vielä kokonaan malttanut lopettaa työntekoa niin käy sitten täällä Ylivieskassa tekemässä muutaman keikan kuussa Puhu tuokin niin ärsyttävän hiljaa että ei tahtonut kuulla oikeen mitään. Vauva painoi 3019g ja muissa mitoissa oli noin viikon jäljessä todellisesta. Hassua kun masukin jalat on aina ollut sitten taas viikkoa edemmällä kasvussa eli pidemmät kuin mitä vastaa viikkoja ja nyt ne vastas viikkoja 36+1, pää 36+6 ja mahan ympärys 36+5. Vai olikohan se sittenkin sääriluu mitä ne viimes mittas ja nyt oli reisiluu. KUn meillä molemmilla on pitkät sääret No kuitenkin parempi että on hieman pienempi mitä isompi. Eli joku 3500g ois paino jos syntys oikeana aikana. Mutta senpä näkee kun ei vielä ole tosiaan edes supistellut niin eihän siellä alapäässä mitään ole tapahtunutkaan sitten.

Muut tiedot tässä:
37+4 (36+1)
paino +210g
turvotus +/- (+/-)
RR 110/70 (113/71)
Tarjonta RT (RT)
Sydämen syke + (+)
Liikkeet ++ (++)

jendde Jos vielä viestittelet sen Sartsan kanssa ennen/jälkeen vauvan syntymän niin laita meiltä palstalaisilta tsempit menemään mukana tai sitten onnittelut jos vauva kerkeääkin jo syntyä.

Niin joo te ootte saanut sun isältä noita tavaroita kun niilläkin oli se pikkuinen lapsi Muistelin että miehen veljellä ois tuo manduca mutta kun niiden poika on kahden vuoden niin sitäkinhän voi vielä kantaa siinä joten ei varmaan saada lainaksi ainakaan mistään semmoista. MUtta senpä näkee sitten vauvelin syntymän jälkeen että tartteeko sitä edes. Vaikka oishan se kätevä kun lähtee jonnekin niin laittaa se lapsi vaan siihen. Niin ja pullatkin onnistui

 

lauru Hyvät kuulumiset näyttäis olevan synnytystapa-arviosta. Mulla oli myös noihin aikoihin synnytystapa-arviointi (37+2 ) ja mullakin silloin oli kohdunsuu kiinni ja kiinteä, kanavaa 2,5cm jäljellä. Ja silti syntyi ennen laskettua aikaa, noin 2 viikkoa tuon arvion jälkeen. Eli ei se välttämättä sullakaa pitkä aika ole Tollaisista kun ei ikinä voi tietää.. Mä muistan kun mulla oli viimeinen neuvola, niin vannoin ja lupasin neuvolantätille, että ihan varmasti näkee mut täällä vielä ens viikollakin mahan kera. Kun ei ollut vauvan pää kiinnittyneenä eikä edes yhtään laskeutunut, niin neukussakin sanottiin ettei varmaan ihan heti ole tulossa. Mutta kuinkas kävikään.. 3 päivää meni niin synnyttämässä olin ja neukkutäti näkikin mut sitten seuraavaksi vauvan kera Joten toivoa on sullakin, vaikkei kohdunsuu kovin lupaavia merkkejä näytäkään!

Meillä myös silloin synnytystapa-arviossa oli painoarvio suht samaa luokkaa kuin teidänkin. 2800g nimittäin. Ja mullekin sanottiin aina, että noin 3,5kg mötkäle olis tulossa jos lähelle laskettua aikaa osuu synnytys. 3 päivää ennen laskettua aikaa syntyi ja painoa oli sen 2960g. Eli ei ihan sekään arvio pitänyt paikkaansa

Mä kerroin tuossa hetki sitten Sartsalle tsempit sulta lauru, ja varmaan muutkin niitä lähettelee niin lähetin samalla muiltakin Ja Sartsa kiitteli.

Omaa. Vihdoinkin sain tuon neidin nukkumaan. Tai siis ainakin toistaiseksi. Saa nähdä kauan tätä kestää.. Syötin ja laitoin vaunuihin nukkumaan. Kohta siellä varmaan taas möllötellään silmät pyöreinä.. En viiti käydä edes kattomassa

 

sartsalle ihan hirmuisesti tsemppiä!!!! :hug: :hug: :heart: :heart: ajatella, että nyt se reilu kahden vuoden odotus on vihdoin päättymässä! en osaa kuvitella tuntemuksia tällä hetkellä... tosi mahtava juttu! toivottavasti kaikki menee hyvin! :heart:

jendde meidän rytmistä... meillä on nyt jo jonkin aikaa päästy yhdellä yösyötöllä, noin 3-4 aikaan aamuyöstä. seuraava syöttö on sitten aamulla n. 8 aikaan. siitä eteenpäin menee sitten aina vähän päivän mukaan. meillä on ollu nyt niin kiirettä, että rytmi on aina vähän vaihdellut päivän mukaan. tärkeintä musta on että päivät ja yöt eroaa selkeesti toisistaan. muuta ehditään vielä harjotella!

nyt ei ehdi tällä kertaa enempää! :wave:

 

lauru onnistuiko pullat? meillä on myös leivottu pakastin täyteen pullaa ym. vierasvaraksi. tehtiin myös pakkaseen ruokaa ettei sitten ekoina päivinä tarvitse kokkailla.
hienoa, että synnytystapa-arviossa kaikki kunnossa! sitten vaan synnyttämään.

jendde en yhtään panis pahakseni jos ens yönä lähtisin synnyttämään! mutta katotaan nyt, tuntuu että menee varmaan vielä sata vuotta ennen kuin saan vauvani syliin!
kiva, että laitoit meiltä sartsalle terveisiä, täällä ainakin ollaan "hengessä mukana". =)

supistuksista vielä neuvolantäti sanoi, että kun supistuksia on tullut jo kauan ja paljon (ja ne toivottavasti ovat kypsyttäneet paikkoja) niin voi olla että synnytyksen avautumisvaihe ei ole niin tuskainen. eli lohdutusta kaikille niille, joilla on ollut supistuksia: voi olla että päästään pikkasen helpommalla synnytyksessä!

 

ai niin, keksin tänään että voitais tehdä isovanhemmille ja kummeille joululahjaksi pyyhkeet, joihin painettais kangasväreillä vauvan jalan- ja kädenkuvia. aattelin, että tehtäis ne jo aika pian synnytyksen jälkeen niin ois mahdollisimman pieniä tassunjälkiä.. jäis niille kiva muisto vauva-ajasta. eihän teillä kenelläkään satu olemaan kokemusta kangasväreistä/kankaanpainannasta? mä en todellakaan ole mikään askartelija, joten kaikki vinkit otetaan lämmöllä vastaan.

ja jos jonkun mielestä idea oli hyvä niin sitä saa sitten todellakin käyttää ihan vapaasti! en ole patentoinut ideaa.

 

Mä täällä juuri arvon, että onko synnytys käynnistymässä, vai onko tämä vaan taas jotain etukäteissäikäyttelyä, joka kohta hiipuu itsellään...

Mulla on nyt ollut aamuneljästä kipeitä supistuksia... Ensin puolen tunnin välein, sitten kymmenen minuutin välein jostain aamukahdeksasta asti ja nyt viimeiset 2 tuntia 5-10 minuutin välillä. Ja niin kipeitä, että mulla meinaa lähteä taju kun supistus tulee! Kestää jonkun minuutin, sitten hitaasti rauhoittuu. Puoleksi tunniksi ne tuossa jo tiheni 2-4 minuutin väleille, ja ajattelin että nyt tulee lähtö. Ja sitten taas pitenivät siihen 10 minuuttiin tai vähän vajaaseen! Mä en oikeasti kestä jos tää nyt taas vaan hiipuu ja loppuu!
|O

Äh, nyt ei pysty kirjoittamaan enempää, sori jäi kaikki kommentoimattakin!

Palaan kertomaan kuinka kävi, eli tulen varmaan muutaman tunnin päästä kertomaan että supistukset loppui ja odottelu jatkuu...

Bubunen ja Vonkale 38+5

 

bubunen kyllä nyt kuulostaisi että olis tosi kyseessä!!!!!!!!!!!!!!!! :hug: :heart: yleensä sanotaan että kolmen tunnin päästä supistukset yleensä hiipuvat (jos siis ovat hiipuakseen...) mutta sulla on nyt jatkunut jo noinkin pitkään, joten kannattaa kyllä olla yhteyksissä sairaalaan päin!!! IHAN MAHTAVAA!! tsemppiä, toivotaan nyt todella että eivät enää siitä hiipuisi!

joko sartsalla on nyytti sylissä??!! =)

 

bubunen Kyllä tuo lupaavalta kuulostaa! Noinhan se yleensä alkaakin, että ensin tulee niitä sillointällöin-supistuksia, ja jossain vaiheessa sitten säännöllistyvät. Mullakin oli niin, ensin 10min välein pari-kolme tuntia, sitten toiset pari tuntia 5min välein ja siitä eteenpäin sitten 1-2min välein. Toivotaan ettei sun supparit lopu ja pääset synnyttämään! :heart: Onhan noita jo sen verran pitkään ollut, että luultavasti ne vielä jatkuukin TSEMPPIÄ!

bambina Teillähän on hieno rytmi jo vauvan kanssa. Aikalailla samalta kuulostaa kuin tuo meidänkin. Meillä myös aina riippuu niin päivästä miten ollaan hereillä ja miten nukutaan. Mutta niin, ehtiihän sitä harjoitella

Siili Ei siihen sataa vuotta mene! se voi olla lähtö minä hetkenä hyvänsä

Hienolta kuulostaa tuo sun idea! Mä en osaa mitään neuvoja kyllä antaa tuon suhteen. Mutta tosi kiva idea tehdä tuollasia :heart:

Sartsan kuulumisia: Yön olivat sairaalassa viettäneet, mutta suurempaa editystä ei tapahtunut vielä silloin.. Nyt tänään kohdunsuu ollut 2cm auki ja kanava siis hävinnyt ja myös lapsivettä tihutellut. Parin tunnin päästä ovat menossa saliin puhkomaan kalvoja ja siitähän se sitten varmasti lähteekin paremmin käyntiin Varmaan tänä yönä viimeistään on Sartsalla poika sylissä :heart:

jende & Neela :heart:

 

Heippa! Piti tulla tähän pinoon fiilistelemään synnytyksen odotusta, kun kaikki Heinäkuiset on jo vauvansa saaneet! Etenkin tuo Sartsan ja bubusen tilanne saa ihan palan kurkkun ja kyyneleet silmiin! Toi on niin jännää, kun synnytys on käynnistymässä ja käynnissä eikä vielä tiedä, mitä on tulossa. Ja kun se tunne oman lapsen syliin saamisesta ja niistä ensihetkistä on vielä edessä! Ne on jotain niin uskomattoman hienoja hetkiä, ettei mitkään sanat riitä kuvaamaan. Yhdeksän kuukauden odotuksen tulos on vihdoin siinä ja ainakin itsellä oli tosi iso ihmetys, että tämäkö se on, joka siellä mahassa on heilunut . OIh..vaikka en kyllä raskausaikaa sinänsä kaipaa, niin olen vähän kade teille niistä ekoista päivistä vauvan kanssa.

Synnytyksestä sanoisin jälkiviisaasti, niin paljon kuin se mua odotusaikana ärsyttikin, että sitä ei tosiaan kannata liikaa miettiä. Omat ajatukseni eivät ainakaan toteutuneet ollenkaan, mutta synnytys oli silti mielettömän hieno ja voimaannuttava kokemus. Toivoin ammetta, lämpöhauteita välilihaan, synnytysjakkaraa ja näin päin pois, mutta epiduraalilla mentiin perinteisessä puoli-istuvassa eikä mitkään kääreet käyneet siinä vaiheessa mielessäkään.

Avautumisvaiheessa suosittelen liikkumaan. Vaikka mulla se ei synnytystä avittanutkaan, niin supistukset oli paljon lievemmän tuntuisia seisaallaan. Epiduraalin jälkeen en voinutkaan enää oikein liikkua, kun oli vauvalla pinni, mulla mitattiin supistuksia ja verenpainetta ja sitten meni vielä kipupumpun letku. Mutta siinä sai levätä sitten. Ponnistaa yritin kontallaan, mutta mahaa oli tosi hankala pitää siinä asennossa, missä olisi pitänyt. Puoli-istuva tuntui kaikkein parhaalle. Siinä oli helpoin kohdentaa ponnistussuuntakin oikein. Synnytys on sellainen tapahtuma, missä on mahdoton ennustaa, mitä tapahtuu ja omia tuntemuksiaan ja tunteitaan on mahdoton ennustaa. Siksi kannattaa mennä avoimin mielin eteenpäin ja katsoa, mitä eteen tulee. Ja senkin sanon, että kivusta ei pisteitä jaeta. Mulla oli käytännössä kivuton synnytys enkä koe olevani yhtään huonompi kuin kukaan, jolla kokemus on ollut ihan kamala. Kyllähän supistukset toki sattui ja välillä olo oli tosi tukala, mutta ne kunnon avaavat supistukset jäi multa kokematta, kun tilanne ei edennyt ja epiduraali laitettiin okstitosiinitippaa ja sektiota silmällä pitäen. Kivun kanssa olisin varmasti pärjännyt, mutta vauva piti saada ulos.

Mutta sen enemmittä löpinöittä ihan hirveästi onnea ja jaksamista vielä kaikille viimeiseen rutistukseen!!!

Meillä poika täytti jo kaksi kuukautta tuossa pari päivää sitten. Painoa on 6430g ja pituutta 61 cm, joten hyvin on maito riittänyt. Ihana hymypoika on tullut hänestä, kun muutama viikko sitten keksi hymyilyn jalon taidon :heart:

Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

Kiva kun tulit kertomaan kuulumisia tänne Marta! Mulla myös hyvin samanlaisia ajatuksia tuosta synnytyksestä. Jotenkin sitä on niin kateellinen niille jotka siinä tilanteessa saa nyt olla! Vaikka ei ole omastakaan kuin hetki aikaa. Se on niin ainutlaatuista aikaa se synnytys ja juurikin ne ensimmäiset päivät vauvan kanssa :heart: Myös mulla tulee ihan kyyneleet silmiin kun luen näitä juttuja tässä pinossa kun toiset odottaa niin kovasti sitä synnytystä :heart:

Hienosti on teidän poika kasvanut! Ja se hymyily on maailman ihaninta! Meilläkin tyttö oppinut oikein kunnon ilopilleriksi viime viikkoina

Sartsasta ei ole moneen tuntiin kuulunut mitään Varmaan on kalvot nyt puhkottu ja siellä varmaan ollaan jo niin kovissa tuskissa ettei ehdi viestitellä! Ainakin mä toivoisin että seuraava viesti sisältää onnellisia uutisia :heart: On Sartsa jo niin kauan joutunu odottamaankin!

 

bubusen ja sartsan tilanne jännittää! jokohan heillä on nyytit sylissä!? :heart:

Mulla on tänään aamusta asti ollut kammottava vitutus päällä. Eilen supisteli koko päivän, viime yönä heräilin supistuksiin ja sama on jatkunut tänään. Mutta supparit ei oo edelleenkään kovin kipeitä ja ne joko kestää vaan n. 30 s ja tulee usein tai sit ne kestää n. 1 min, mutta tulee 10-15 minsan välein. En pääse todellakaan missään vaiheessa unohtamaan lähestyvää synnytystä, mutta silti tuntuu ettei se ihan oikeasti käynnisty i-ki-nä! Tiedän, että tää naurattaa kunhan olen synnyttänyt (tai jo ennen sitä), mutta nyt oon niin turhautunut ja ärsyyntynyt, että tekee vaan mieli itkeä. Miksei meidän vauva tahdo tulla maailmaan?! :headwall: :headwall: :headwall:

Ja tuli sellainenkin mieleen, että jos kohtu on supistellut näin jatkuvasti monta päivää niin mitäs sit kun se synnytys oikeesti käynnistyy, voiko kohtulihas olla jo niin väsynyt että ne supistukset ei enää olekaan tarpeeksi tehokkaita? Sit muhun pitää pumpata kaiken maailman mömmöjä vahvistamaan supistuksia ja lopulta joudun varmaan sektioon. Hienoa.

(mä en oo varmaan ikinä ollut näin pessimistisellä ja masentuneella ja vittuuntuneella tuulella kuin tänään. mahtavaa. anteeksi tää itku ja valitus. :ashamed: )

 

bubunen on varmaan nyyttiä hakemassa? :heart:

Sartsan viestiä odottelen, ei ole kuulut mitään eilis illan kello 6:den jälkeen. Varmaan on jo poika syntynyt. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin! :heart:

Siili :hug: :hug: :hug: Koitahan kestää vitutuksen kanssa. Mitäs sulla nyt olikaan viikkoja? Ymmärrän kyllä hyvin noi sun tuntemukset. Mulla myös oli ihan samoja. Vaikka mulla raskaus ei yliajalle mennytkään.. Mutta suppareita oli paljon viimeiset 2 viikkoa ennen synnytystä ja ihan joka päivä. Monta kertaa ehti innostua niistä, että josko se lähtö jo olis mutta tiettyhän ne loppui sitten kuin seinään. Juurikin noita samanlaisia supistuksia oli mullakin silloin kun sulla nyt, välillä kyllä pahempia ja kestävämpiä. Sulla on varmasti tosi turhautunut olo ja varmasti vituttaa! :hug: Voi Siili, koita kestää! Kyllä se vauva sieltä tulee ja sitten kun sen vihdoin olet saanut, niin ajattelet että oli se kaikki odotus sen arvoista. Tiedän kyllä, että toi ei auta sua nyt yhtään ja varmaan inhoot mua tämän jälkeen kun noin sanon, mutta niin se on :heart: Mä toivon että pääsen pian synnyttämään ja odotus ja vitutus loppuu. Voimia :hug:

Mä en osaa sanoa, että voiko käydä noin, että kohtu väsyy siihen supisteluun. Tai noh, varmasti niin käy jossain vaiheessa jos synnytys kestää kauheen kauan. En kyllä varmaksi osaa sanoa mutta noin vois kuvitella. Mulla oli yhteensä 20 tuntia säännöllisiä ja kipeitä supistuksia ja siinä kyllä lopulta kävi niin, että ponnistusvaiheessa supistukset luuhistui ja oli pituudeltaan välillä alle 30sek. Eli ei kovin tehokkaita siis. Mulle laitettiin silloin oksitosiini tippa, joka laitettiin myös avautumisvaiheesa kerran. Mä en tiedä auttoiko se niitä ponnistusvaiheen supistuksia, mutta luulen että ei auttanut.. Imukupista ja muista hommeleista päätellen. Tosin ei imukuppia oltais varmaankaan muuten tarvittu, mutta kun oli kiire saada lapsi ulos niiden sydänäänilaskujen vuoksi, kun ääniä ei välillä ollut ollenkaan siinä ponnistusvaiheessa. Ja tämänhän aiheutti se, ettei se vauvan pää ollut laskeutunut eikä kiinnittynyt raskausaikana ja kun se synnytyksessä lähti laskeutumaan, niin meni napanuora kaulan ympärille, jonka vuoksi siis ne sydänäänilaskut. Anteeksi sekava selitys, mutta sitä vaan koitin sanoa, että mä ite luulisin että imukupit ja muut ongelmat johtui vaan tuosta edellämainitusta eikä niistä supistusten huonoudesta..
Suurin osa synnytyksistä kuitenkin menee hyvin ja eiköhän se sullakin mene. Ja vaikka supparit ei olisi tarpeeksi tehokkaita, niin kyllä se oksitosiini tipan pitäisi auttaa niitä. Kyllä mullakin auttoi silloin avautumisvaiheessa, mutta ponnistusvaiheesta en tiedä koska luonnollisesti mulla ei ole mitään tajua koko tapahtumasta..

 

jendde kiitos tsempistä. :hug: enkä tietenkään inhoa sua sen takia että yrität vaan kannustaa! =) on varmasti ihan totta, että lopputulos on kaiken tän arvoista, mutta nyt oon vaan niin kyllästynyt näihin leikkisupistuksiin ja lisäksi oon jo niin malttamaton saamaan vauvan syliini.. mutta kai se on vaan uskottava, että se sieltä joskus syntyy.

ok, eli jos kohtulihas (tai minä ) väsähtää niin oksitosiinitipalla ja imukupilla saattais selvitä. toivotaan!

yritän nyt tänään rentoutua ja olla mahdollisimman paljon ajattelematta tätä asiaa. katotaan miten onnistuu..

kiitos vielä jendde, on jo vähän parempi mieli! :heart:

niin ja viikkoja on 40+3 eli ei edes mitenkään kovin paljon yli lasketun ajan. oon vaan liian malttamaton. :ashamed:

 

Nyt se Sartsa sitten pojan on vihdoin saanut :heart: Tänään syntynyt aamulla. Tasan 4kg pötkylä. Kaikki mennyt hyvin ja äiti ja vauva voivat mainiosti :heart: :heart: :heart:

Siili Uskon ja tiedän, että kaikki tuntuu varmasti niiiiin kyllästyttävältä.. Ja tuo malttamattomuus, se on myös ärrrsyttävää! Kyllä se sieltä syntyy.. Ei siihen kauaa enää mene, vaikka yksikin päivä tuntuu ikuisuudelta tossa tilassa! :hug:
Toivotaan, ettei tarvita imukuppia eikä muitakaan härveleitä sulla sitten Eiköhän kaikki mene hyvin :heart:

 

laskettu saavutettu tänään JEI!

kipeitä suppareita ruvennu iltasin ja kaupassa käydessä tulemaan mutta joka aamu sitä yhdessä koossa herää. ikävä kyllä. no onneks ei kauaa enää ni häädetään jo ihan lääkereitten toimesta häiskä ulos jos ei muuten tule.

onnea sartsalle pojasta! :heart:

 

Onnea Sartsalle ja perheelle pojasta.. :heart:

siili komppaan jenddeä siinä asiassa että kyllä ne oksitosiinitipan laittaa jos näyttää siltä ettei supistukset oo tarpeeks tehokkaita. Mulla raju alku ja ku tuli ponnistusvaihe käsille, mun kohtu ei enää jaksanu. Tipan laittoivat, mut eipä tuo sit auttanu. Sydänäänet laski niin imukuppi käyttöön ja vauva maailmaan. Vauvan tarjonta myös vino RT niin ei päässy tulee, vaikka laskeutunu ja kiinnittiny olikin jo synnytykseen mentäessä.
Paljon tsempityksiä sulle.. :hug: Kyllä sinäkin sinne synnyttymään pääset, vaikka nyt tuntuukin siltä että eikö nyt millää...

 

Onnea Pieniminä lasketunajan saavuttamisesta, toivottavasti pääset sinäkin pian synnyttämään! Supparien määrästä päätellen ainakin luupavalta näyttäis.

Vielä tuosta synnytyksestä.. Niin kyllä luulisin että ne siellä kuitenkin ihan viimeseen asti yrittää alatiesynnytystä ennenku sektioon laittaa. Ihan siis siitä vaan ku Siili sanoit että jos joutuisit sektioon. Jos vaan ei mitään suurempaa ongelmaa tule. Niin kuin teddybearilla oli tuo vino tarjonta ja mulla se ettei pää ollut laskeutunu/kiinnittynyt, niin ne aiheutti ongelmia. Siilillä tais jo olla vauvan pää kiinnittynyt? Kyllähän tuossa mun synnytyksessä ne moneen kertaan meitti sektiota. Jos olis avautumisvaihe kestänyt yhtään pidempään niin sen olisi varmaan tehneetkin. Miehen sanojen mukaan ne siellä paljon arvuutteli että pitäiskö se tehdä ja leikkaussali oli kuitenkin jo valmiina. Mä en ite muista mitään tollasia ja ihan hyvä vaan, etten siinä tilassa edes tajunnut että oli joku hätä Kuulema oli kätilöt yllättyneitä siitä kun mulle alkoi tulla ponnistuksen tarvetta. Ja jos ei sitä olis tullut niin sektioon oltais luultavasti menty. Oikeestaan mä ajattelen, että olis ollut parempi että semmonen oltaisi tehtykin. Jos ponnistusvaihe olis yhtään pidempään kestäny niin tiedä vaan mitä hirveetä olisi voinu käydä. En halua edes ajatella :'( Kun ei vauvan sydänääniä ollut välillä ollenkaan. Onneksi kaikki kävi sitten muutamassa minuutissa sen jälkeen kun otettiin imukuppi käyttöön. Jos mä joskus vielä raskaana tulen olemaan ja jos ei pää ala laskeutumaan ja kiinnittymään hyvissä ajoin niin silloin mä vaadin itelleni sektion. En uskalla synnyttää muuten :'( Liian riskiä mun mielestäni..
Mutta onneksi synnytykset yleensä menee hyvin! Tai siis suurin osa

 

Jee, Sartsalle tuhannesti onnea!! :flower:

Koskahan saadaan bubuselta päivitystä..? Ei varmaan muutamaan päivään, jos (kun) tosiaan on "vauvanhakureissulla".

jendde voi sulla on kyllä ollut tosi rankka tuo synnytyskokemus. :hug: joko se kätilö on soitellut sulle? voin hyvin kuvitella, että jos toisen kerran olet raskaana niin alatiesynnytys voi "vähän" pelottaa. onneksi kuitenkin tällä kertaa synnytys päättyi hyvin ja toisaalta hyvä ettet joutunut sektioon, siitä toipuminen kun kuitenkin kestää yleensä kauemmin.. vaikka onhan sullakin tuo toipuminen kestänyt inhottavan kauan. vieläkö alapään haavat on kipeät? :hug:

ja tosiaan, ei sitä kiireellistä sektiota/hätäsektiota vissiin ihan hirveän innokkaasti tehdä. tai siis että ensin kokeillaan muut keinot ja sitten jos on oikeasti pakko niin sit vasta..

teddybear kiitos tsempityksestä! :hug: tuntuu muuten että tosi monella on nykyisin tuo oksitosiini-tippa + imukuppikombinaatio synnytyksessä!

pieniminälle onnea lasketun ajan saavuttamisesta!