Irlanninsusikoira (Irish wolfhound)- ryhmä10
Historia
Irlanninsusikoira on nimensä mukaisesti alkuperältään kotoisin Irlannista. Irlannin keltit kasvattivat tätä suurikokoista koiraa ajavaksi koiraksi, sitä käytettiin taisteluissa sekä suurriistan ja suden ajamiseen. Se myös suojeli karjaa susilta ja 1400-luvulla jokaisen kreivikunnan tulikin pitää 24 tällaista koiraa suojelemassa viljelijoiden karjaa kohtaan aiheuttamilta tuhoilta. Sanotaankin, että Irlannin susikoira on ainoa koirarotu, joka ei tunne luontaista pelkoa sutta kohtaan. Vuonna 1652 Cromwellin-laki kielsi koirien maasta viemisen ja lajikanta säilyi suhteellisen hyvin. Kuitenkin susien vähittäinen häviäminen ja ulkomainen kysyntä vähensivät susikoirakannan lähes olemattomiin. Kiinnostus koiriin kasvoi taas 1800-luvulla ja rodusta tulikin iso osa Irlannin historiaa, sekä kelttiläisen menneisyyden symboli. Tätä susikoirarotua alettiin elvyttämään risteyttämällä muutamia jäljelle jääneitä susikoira tyyppisiä koiria, tanskandogia, skotlanninhirvikoiria sekä venäjänvinttikoiria keskenään. Lopulta saatiin aikaan tyyppi, joka periytyi puhtaana sukupolvesta toiseen. Tämä tyyppi hyväksyttiin virallisesti rodun elvytykseksi.
Yleisvaikutelma
Vaikka Irlanninsusikoira on vinttikoirista suurin, on sen liikkuminen silti sulavaa ja joustavaa. Se on lihaksikas ja vahvarakenteinen, tavoitteena on suuri koko, jolla tarkoitetaan säkäkorkeutta ja oikeassa suhteessa olevaa rungon pituutta. Uroksilla toivottu keskimääräinen säkäkorkeus tulisi olla 81-86cm. Rodun tulee ilmentää voimaa, toiminnallisuutta, rohkeutta ja sopusuhtaisuutta. Irlanninsusikoira on yksi maailman suurimmista koiraroduista ja laukkaavista koirista se on suurin ja kookkain. Karva on karkeaa ja kovaa, Hyväksytyt värit ovat harmaa, juovikas (brindle), punainen. musta, puhtaanvalkoinen ja kellertävä.
Luonne
"Lempeä silitettäessä kauhea ärsytettäessä". Irlanninsusikoira on itsenäinen ja arvostaa riippumattomuutta. Sisällä se ei tarvitse paljon tilaa, koska on kotioloissa rauhallinen ja hillitty. Se tarvitsee kuitenkin riittävästi liikuntaa ja aktiviteetteja päivittäin.
Oma piski oli sijalla 6
että ihan hyvin menee meilläkin tuon bernin kanssa