Terapiasta apuako?

Hei,

Ensimmäinen todellinen kriisivaihe menossa avioliitossamme, yhdessä olemme olleet 10 vuotta. Kaksi lasta, joista toinen vasta puolivuotias ja koko ajan tuntuu, että kasvamme erillemme. Olen nyt kotona ja mies käy töissä. Valitettavasti minusta alkanut tuntua, että mies tuntuu aivan vieraalta ja ei kiinnosta minua ollenkaan. En jaksa puhua taikka olla kiinnostunut hänen asioistaan...tämä on kamalaa. Olen kyllä väsynyt arkeen ja lasten hoitoon, mutta mies kyllä yrittää silloin tällöin auttaa. Tosin minun tulee aina apua pyytää. Uskon kuitenkin, että meissä molemmissa ns. vikaa eli yhdessä voisimme ratkaista tämän erilleen joutumisen.

Onko kukaan käynyt parisuhdeterapiassa ja mistä apua saisi? Neuvolasta asiaa en haluaisi kysyä, siellä on aina niin kiire meininki.

Kiitos :'(

 

käytiin tänään...saatiin uusi aika mulle tuli ainankin positiivinen olo siellä k'äynnin jälkeen....

 

Parisuhdeterapia ja kaikki muukin missä voi panostaa suhteeseen(esim. parisuhdeleirit) ovat todellakin monen suhteen pelastus. Voin suositella!

 

hei onneton,

mistä saitte ajan ja mitä terapiassa käsiteltiin? Kuinkas miehesi suhtautui?

 

ollaan kans oltu 10 vuotta yhdessä ja kaks lasta, nyt käyty 5 kertaa terapiassa kun vihdoin tuon ukon sain sinne lähtemään !! ollut kyllä tosi helpottavaa ja mieskin on tykännyt, harmitellut vain sitä kun ei aijemmin suostunut sinne lähtemään. numeron löysin kaupungin nettisivuilta , sosiaalipalvelut(perheneuvola) tai jotain, myös seurakunnilla omat .

 

Mulla taas on vähän erilaisia kokemuksia parisuhdeterapiasta...
Eli kerran ollaan miehen kanssa sellaisessa käyty kun oli aikamoinen kriisitilanne suhteessa ja en kyllä kokenut saavani sieltä minkäänlaista apua. Käytiin ns. yksityisellä terapeutilla. Kun minä olisin toivonut saavani apua tunteiden käsittelyyn ja jotain vinkkejä, kuinka voisimme miehen kanssa yhdessä selvitä kriisin yli, terapeutti keskittyi lähinnä taustojen kaiveluun. En ymmärrä miten meidän perhetaustat liittyivät koko ongelmaan, mutta niistä terapeutti oli kovinkin kiinnostunut
Kallista lystiä oli, yksi istunto maksoi 50e ja mielestäni täysin hukkaan heitettyä rahaa...

 

Ollaan miehen kanssa käyty pari kertaa parisuhdeneuvonnassa, ja kokemukset ovat olleet hyviä. Siis neuvonnan tarkoitus ei ole ratkaista ongelmia pariskunnan puolesta, vaan auttaa näkemään itse ongelmat ja mahdolliset ratkaisut.

Käytiin seurakunnan neuvonnassa ja voin vakuuttaa että mitään Jeesus-höpinöitä ei puhuttu missään vaiheessa. Suosittelen lämpimästi kaikille pareille! Terapeutti kysyy välillä tarkempia kysymyksiä ja selittää ymmärrettäväksi toisen puheita, mutta muuten terapeutti pysyy melko hiljaa. Kotitehtäviä saatiin pari ensimmäisen käynnin jälkeen.

Siihen hommaan tarvitaan kumpikin osapuoli, yksin ongelmien ratkominen ei onnistu.

 

Sannille haluan kertoa, että terapeutin työtä ei ole parantaa teidän parisuhdetta. Se on teidän tehtävänne. Hän on ammattilainen ja sivusta seuraaja. Hän pyrkii löytämään ongelmakohtanne ja tulkitsemaan persoonallisuuksianne.

Hänen tehtävänään on tulkita teitä ensin ihmisinä ja selvittää mahdollisimman tarkasti millaisia olette.

Tämän jälkeen hän esittää kysymyksiä teille ja pyrkii suuntaamaan ajatuksenne ongelmienne eteen. Tämä saa teidät ajattelemaan ja tekemään ratkaisuja toisillenne sopiviksi.

Ihmelääkettä ei ole olemassa, ei myöskään vinkkejä, koska jokainen meistä ihmisistä on erilaisia. Parisuhdeterapeutti ei elä teidän elämäänne, sitä elätte te itse. Ajatteles, jos hän antaisi vinkkejä ja ohjeita miten teidän tulisi toimia. Entäpä jos tämä saisi suhteessanne aikaan vielä enemmän ongelmia. Siitä voisi syyttää terapeuttia, eikä ihmiset taaskaan tajuaisi sitä, että vika on heissä itsessään.

 

Me aloitettiin perheneuvolassa sos.työntekijän/perheterapeutin vastaanotolla, yksi kerta jo takana. Kamala kynnys oli soittaa eka neuvolaan ja varata aika, mutta jo ajan varaaminen oli askel eteenpäin. Mulle jäi ensimäisestä kerrasta tuntuma, että terapeutti auttaa nimenomaan tunnistamaan omia tunteita ja niiden taustoja. Syyttelyä tai syyllisen etsintää ei siellä ollut ja jouduin itsekin katsomaan heti peiliin, vaikka omasta mielestäni ns. miehen takia ollaan tähän ajauduttu(ei jutella, ei hellyyttä jne). Varmaan tilanne on eri, jos taustalla esim. alkoholi-ongelmaa, väkivaltaa, pettämistä.. Mutta kun parisuhde on kadoksissa niin tunteiden käsitteleminen ja omien tarpeiden tunnistaminen/kertominen ainakin meillä lähtökohtana.

Mutta varmaan paljon saa tehdä työtä ja molempien täytyisi sitoutua, että asiat etenee. Pelkkä terapeutin vo:lla käyminen tuskin kenenkään parisuhdetta pelastaa.

 

\

Mulla taas on vähän erilaisia kokemuksia parisuhdeterapiasta...
Eli kerran ollaan miehen kanssa sellaisessa käyty kun oli aikamoinen kriisitilanne suhteessa ja en kyllä kokenut saavani sieltä minkäänlaista apua. Käytiin ns. yksityisellä terapeutilla. Kun minä olisin toivonut saavani apua tunteiden käsittelyyn ja jotain vinkkejä, kuinka voisimme miehen kanssa yhdessä selvitä kriisin yli, terapeutti keskittyi lähinnä taustojen kaiveluun. En ymmärrä miten meidän perhetaustat liittyivät koko ongelmaan, mutta niistä terapeutti oli kovinkin kiinnostunut
Kallista lystiä oli, yksi istunto maksoi 50e ja mielestäni täysin hukkaan heitettyä rahaa...

Kannattaa aina ennen terapiaan ryhtymistä selvittää terapeutin suuntautuminen. On niin monia erilaisia tapoja työstää elämän kriisitilanteita, ja mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Itse olen kognitiivisen terapian kannattaja. Mutta tiedän niitä jotka kaipaavat parisuhteen perusteellista ympärikääntöä ja haluavat purkaa kaiken mikä liiittyy menneisiin ja ovat saaneet tuon tyyppisestä terapiasta apua. Kyse lienee psykoanalyyttisesta suuntauksesta.

 

Nää viestit rohkaisi ainaki minua soittamaan!

Kiitos teille kaikille :flower:

 

Meillä taas tullut ongelmia ehkä siitä, että liian äkkiä etenimme, aloimme jo parin kuukauden päästä yrittää vauvaa, viiden kuukauden päästä olin raskaana. Kun kaikki remontti-, muutto, ja synnytyshässäkät oli ohi, alkoi suht normaali arki ja ongelmat sitä mukaa.

Käymme parisuhdeterapiassa tällä hetkellä ja apua tuntuu tulevan, käymme ilmaisella terapeutilla kaupungin järjestämässä mielenterveys toimistossa. Paljon on helpottanut, kun terapeutti pitää suht normaaleina meidän erimielisyyksiä ym, koska tavallaan meillä on vasta tutustumisvaihe ja haemme yhteistä säveltä toimia arjessa.

On kokemus perheneuvolan parisuhdeterapeutista myös edellisestä 10 vuoden liistostani. Minulla tuli täysi kyllästyminen tuolloin, viisi vuotta yritimme, mutta lopulta lähdin. Ei se elämä sillä helpotu, voin kokemuksella sanoa ja olisimme varmasti saaneet hyvän suhteen ja terapeutista olisi ollut apua, jos olisin vain itse halunnut yrittää, suhde kun ei ole itsestäänselvyys vaan kaipaa hoitoa ja virikkeitä koko ajan.

Toivottavasti teillä kaikki menee hyvin ja pääsette tuon ikävän vaiheen yli. Ei kannata helpolla heittää pitkää hyvää suhdetta pois, sama arki se varmaan tulee kaikkien kanssa eteen jossain vaiheessa, kunhan ei tarvi väkivallasta ja pettämisestä kärsiä. :hug: