Tekisitkö vielä 35v vauvan...

vanhimmat lapset 15v, 14v ja 9v..."Oma elämä" lähellä mut...

 

Mulla 35 häämöttää viiden vuoden päässä. Omiin suunnitelmiini tuossa vaiheessa kuuluu väikkäri, ei vauva. Omat lapseni tuolloin 14v ja 12v. Itse en ole enää vauvoista haaveillut. MUTTA jos se sopii teidän elämään, suunnitelmiin ja kukkaroon, niin mikä ettei?

 

Luultavasti en. Mutta jos tunnet että se sopis teille niin miksi ei?

 

hmmm, miten lasten kanssa elämäminen ei olisi omaa elämää? itselläni erilainen ajatusmaailma lienee. olin 36 kun nuorimmainen syntyi, esikoinen oli silloin 14v. en ole kokenut missään vaiheessa, ettenkö eläisi omaa elämääni. näihin perheenlisäyskysymyksiin jokainen tietää itse vastauksen, ei kukaan perheen ulkopuolinen.

 

täytin juuri 35 vuotta ja olen todellakin haluaisin vielä äidiksi toisellekin lapselle

 

nii-i, se on jokaisen oma asia miten haluaa, mulla ikää vasta 23v. joten en nyt mitään osaa varmaks sanoa, mutta tuskin enään itse tekisin, sillä nyt kaksi lasta ja edelleen koulu kesken, sen kun nyt syksyllä saisin päätökseen, ja pääsisin vaikka oikeisiin töihin, mut tietty sitten kun oon 35 niin kyl varmaan jokun verran jo töitä tehnyt, joten... :/ Vaikee sanoo, meil on viel suht suuri ikäero miehenkanssa, jotenkun itse olen 35 on mieheni huomattavasti vanhempi, voi olla että ei sitten enään mitään lapsia tehä..

 

En todellakaan tekisi.

 

En tossa tilanteessa - oman kuopuksen sain 35-vuotiaana, mutta esikoinen oli silloin vasta alle 3

 

Täällä kanssa on kyllä se vauva aika ohi. Nyt on seuraava vaihe elämässä menossa ja olen siitä oikein tyytyväinen. En tietenkään voi sanoa että ei ikinä, niin ei voi sanoa, mutta kyllä melkosesti 99% varma olen.

Mutta se on ap aivan teidän omasta halusta kiinni, on hyvä jos voi itse valita mitä haluaa tehdä

 

olen tänävuonna 37v ja en..en tekisi.

 

siis nyt en ymmärrä, että mikä oma elämä? Siis onko lapset ollut sulle joku taakka ja olet menettänyt nuoruudesta/aikuisuudesta jotain, kun olet ns. tehnyt lapset varhain?

Minä olen 37 vuotta ja mulla kaksi taaperoa enkä todellakaan koe olevani yhtään liian vanha äidiksi. Sain mennä ja tulla nuoruuden ja aikuisuuden alkuvuodet että paljon kokeena koen olevani nyt hyvä äiti, sillä pystyn omistautumaan lapsilleni eikä ole kauheasta tuskaa siitä, että pitäis saada vielä joskus joku oma elämä.

 

Se on sun elämäs! Minä tekisin vauvan, ja näillä näkymin teenkin koska sitä toista lasta ei ala kuulumaan... Saas nähdä kuin kauan menee. Esikoinen on sitten 5v kun minä olen 35v. Eli tilanteet vaihtelee, mitä sinä haluat?

 

siis nyt en ymmärrä, että mikä oma elämä? Siis onko lapset ollut sulle joku taakka ja olet menettänyt nuoruudesta/aikuisuudesta jotain, kun olet ns. tehnyt lapset varhain?

Minä olen 37 vuotta ja mulla kaksi taaperoa enkä todellakaan koe olevani yhtään liian vanha äidiksi. Sain mennä ja tulla nuoruuden ja aikuisuuden alkuvuodet että paljon kokeena koen olevani nyt hyvä äiti, sillä pystyn omistautumaan lapsilleni eikä ole kauheasta tuskaa siitä, että pitäis saada vielä joskus joku oma elämä.

ihanaa, että joku muukin on sitä mieltä, että se oma elämä on siinä, lasten kanssa. toki on omia juttuja ja harrastuksia, mutta en koe kaipaavani mitään ihmeen omaa elämää. jos haluan jotain harrastaa, niin ilmoitus perheelle riittää.

 

hmmm, miten lasten kanssa elämäminen ei olisi omaa elämää? itselläni erilainen ajatusmaailma lienee. olin 36 kun nuorimmainen syntyi, esikoinen oli silloin 14v. en ole kokenut missään vaiheessa, ettenkö eläisi omaa elämääni. näihin perheenlisäyskysymyksiin jokainen tietää itse vastauksen, ei kukaan perheen ulkopuolinen.

Minä ainakin ymmärsin sen niin, että ovat jo sen verran isompia, etteivät ole koko ajan kiinni. Kuopukseni kulkee jo itse koulumatkat, ei hakuja, ei viemisiä. Se oli niin suuri helpotus arkielämään, että oli vaikea edes kuvitella etukäteen niin valtavaa helpotusta! Voikin mennä suoraan töistä kotiin!!!

Tällaiset asiat ovat ihana asia. Tavallaan, se ei erkaannuta minua lapsista, vaan voimmekin sopia, että tavataan töitteni jälkeen leffateatterissa ja käydään katsomassa jotain sen sijaan, että löntystelisin hakumatkan jälkeen kotiin ja sitten kökittäisiin taas siellä. Vapaampaa elämää lasten kanssa, ainakin omalle kohdalleni.

Omaa elämää ilman tissitakiaisia, puklupyykkiä, vaipparumbaa, yöheräämisiä, pottatreenejä yms. hirvityksiä; voi vain jättäytyä vanhempana hissukseen taka-alalle ja nauttia lapsista persoonina.

 

Kyllä voisin tehdä. Monihan saa ensimmäisensä tuossa iässä ja mä en allekirjoita tota, että elämä alkaa, kun lapset muuttaa pois kotoa, jota et tietenkään välttämättä tarkoittanut. Omat vanhempani kävivät läpi aivan megaluokkaa olevan kriisin, kun pikkusiskoni lopulta kotoa lähti vuonna nakki ja papusoppa. Nykyään kaikki on hyvin ja sitä eroa ei onneksi tullut....lähellä oltiin....

Jos tuntuu, että lapsiluku ei ole täynnä ja olosuhteet ovat suotuisat niin miksipä ei vielä pieni nuppunen voisi tulla?

 

En tee. Oon nyt 32v. ja muksut ovat 3v9kk ja 9kk.

 

En tekisi.

 

hmmm, miten lasten kanssa elämäminen ei olisi omaa elämää? itselläni erilainen ajatusmaailma lienee. olin 36 kun nuorimmainen syntyi, esikoinen oli silloin 14v. en ole kokenut missään vaiheessa, ettenkö eläisi omaa elämääni. näihin perheenlisäyskysymyksiin jokainen tietää itse vastauksen, ei kukaan perheen ulkopuolinen.

Minä ainakin ymmärsin sen niin, että ovat jo sen verran isompia, etteivät ole koko ajan kiinni. Kuopukseni kulkee jo itse koulumatkat, ei hakuja, ei viemisiä. Se oli niin suuri helpotus arkielämään, että oli vaikea edes kuvitella etukäteen niin valtavaa helpotusta! Voikin mennä suoraan töistä kotiin!!!

Tällaiset asiat ovat ihana asia. Tavallaan, se ei erkaannuta minua lapsista, vaan voimmekin sopia, että tavataan töitteni jälkeen leffateatterissa ja käydään katsomassa jotain sen sijaan, että löntystelisin hakumatkan jälkeen kotiin ja sitten kökittäisiin taas siellä. Vapaampaa elämää lasten kanssa, ainakin omalle kohdalleni.

Omaa elämää ilman tissitakiaisia, puklupyykkiä, vaipparumbaa, yöheräämisiä, pottatreenejä yms. hirvityksiä; voi vain jättäytyä vanhempana hissukseen taka-alalle ja nauttia lapsista persoonina.

mullakin on isoja lapsia ja pieniä lapsia. en edelleenkään tajua, miksi tehdään ongelmia pyykistä, vaipoista tms??? entisajan elämään verrattuna aivan lokoisaa tämä nykymeno. toki, itselläni oli niin vaikea lapsuus ja nuoruus, etten voi ottaa ongelmia jostain pyykinpesusta. en koe menettäneeni mitään lasten myötä, varsinkaan vapauttani. mutta meitä ihmisiä on niin erilaisia. siksi tähän ei voikaan kukaan ulkopuolinen antaa absoluuttista vastausta.

 

No, vähän luulen, että se on edessä, ainakin reilusti päälle kolmekymppisenä vauvan saanti. Nyt opinnot pahasti kesken, ikää 28 ja mies mooonta vuotta mua nuorempi.

 

hmmm, miten lasten kanssa elämäminen ei olisi omaa elämää? itselläni erilainen ajatusmaailma lienee. olin 36 kun nuorimmainen syntyi, esikoinen oli silloin 14v. en ole kokenut missään vaiheessa, ettenkö eläisi omaa elämääni. näihin perheenlisäyskysymyksiin jokainen tietää itse vastauksen, ei kukaan perheen ulkopuolinen.

Minä ainakin ymmärsin sen niin, että ovat jo sen verran isompia, etteivät ole koko ajan kiinni. Kuopukseni kulkee jo itse koulumatkat, ei hakuja, ei viemisiä. Se oli niin suuri helpotus arkielämään, että oli vaikea edes kuvitella etukäteen niin valtavaa helpotusta! Voikin mennä suoraan töistä kotiin!!!

Tällaiset asiat ovat ihana asia. Tavallaan, se ei erkaannuta minua lapsista, vaan voimmekin sopia, että tavataan töitteni jälkeen leffateatterissa ja käydään katsomassa jotain sen sijaan, että löntystelisin hakumatkan jälkeen kotiin ja sitten kökittäisiin taas siellä. Vapaampaa elämää lasten kanssa, ainakin omalle kohdalleni.

Omaa elämää ilman tissitakiaisia, puklupyykkiä, vaipparumbaa, yöheräämisiä, pottatreenejä yms. hirvityksiä; voi vain jättäytyä vanhempana hissukseen taka-alalle ja nauttia lapsista persoonina.

Näin tarkotin :flower:

 

Minä synnytin kolmannen lapsen 35-vuotiaana. Tottahan toki elämä olisi "helpompaa" ja vaivattomampaa pelkästään kahden vanhimman kanssa ilman tuota kolmatta juuri nyt, mutta olen kyllä tosi onnellinen tuosta kolmannesta kullanmurusta. Perhe tuntuu kokonaisemmalta hänen synnyttyään. Eli ei tuo 35-vuoden ikä ole mikään este vauvalle.

 

Minä en tekisi. Enkä tehnyt. En vain halua Ei jaksa, eikä huvita. Mutta jos nyt huomaisin olevani raskaana, saattaisi mieli muuttua.

Mutta minäkin olen sitä mieltä, että "oma elämä" on juuri sitä, jota itse eletään, siihen saattaa kuulua lapsia, eläimiä, huolia, riemuja, murheita, iloja... Ei sitä laiteta paussille odottamaan, että lapset kasvavat.

 

hmmm, miten lasten kanssa elämäminen ei olisi omaa elämää? itselläni erilainen ajatusmaailma lienee. olin 36 kun nuorimmainen syntyi, esikoinen oli silloin 14v. en ole kokenut missään vaiheessa, ettenkö eläisi omaa elämääni. näihin perheenlisäyskysymyksiin jokainen tietää itse vastauksen, ei kukaan perheen ulkopuolinen.

Minä ainakin ymmärsin sen niin, että ovat jo sen verran isompia, etteivät ole koko ajan kiinni. Kuopukseni kulkee jo itse koulumatkat, ei hakuja, ei viemisiä. Se oli niin suuri helpotus arkielämään, että oli vaikea edes kuvitella etukäteen niin valtavaa helpotusta! Voikin mennä suoraan töistä kotiin!!!

Tällaiset asiat ovat ihana asia. Tavallaan, se ei erkaannuta minua lapsista, vaan voimmekin sopia, että tavataan töitteni jälkeen leffateatterissa ja käydään katsomassa jotain sen sijaan, että löntystelisin hakumatkan jälkeen kotiin ja sitten kökittäisiin taas siellä. Vapaampaa elämää lasten kanssa, ainakin omalle kohdalleni.

Omaa elämää ilman tissitakiaisia, puklupyykkiä, vaipparumbaa, yöheräämisiä, pottatreenejä yms. hirvityksiä; voi vain jättäytyä vanhempana hissukseen taka-alalle ja nauttia lapsista persoonina.

Näin tarkotin :flower:

eli, ap kokee nämä asiat vaikeina. joten hänen kohdallaan asia on selvä. miksi sitten kysellä itselleenkin selviä asioita?

 

mullakin on isoja lapsia ja pieniä lapsia. en edelleenkään tajua, miksi tehdään ongelmia pyykistä, vaipoista tms??? entisajan elämään verrattuna aivan lokoisaa tämä nykymeno. toki, itselläni oli niin vaikea lapsuus ja nuoruus, etten voi ottaa ongelmia jostain pyykinpesusta. en koe menettäneeni mitään lasten myötä, varsinkaan vapauttani. mutta meitä ihmisiä on niin erilaisia. siksi tähän ei voikaan kukaan ulkopuolinen antaa absoluuttista vastausta.

Minä mistään vapaudesta puhunut, vaan helppoudesta. En pidä vauvoista yhtä paljon kuin isommista, enkä ulosteista tai muista eritteistä tykkää laisinkaan. Itse olen saavuttanut hyvän paikan nyt, kun kotona on rennompaa. Itse arvostan arjen nautintoja ja leppoisuutta enemmän kuin lisälapsia. Joku muu valitsee toisin. Jaoin vain oman kokemukseni, jota ap minun käsitykseni mukaan pyysikin. En lähde arvottamaan toisten valintoja.

 

Tekisin ja teinkin vähän vanhempana kuin 35 ja vieläkin voisin tehdä