Juu, vaikka rankkahan tuo voisi välillä olla. Upea juttu lapselle noin suvaitsevaisuuden kannalta, liikuntavammaiset on yleensä oppineet ihmisyydestä monia oivalluksia.
Kyllä tekisin ja aion tehdäkin. Mieheni on lievästi liikuntavammainen ja lapsi on toiveissa. Mies on omatoiminen, eikä tarvitse pyörätuolia. Ei liikuntavammaisuus älyyn ja vanhemmuuteen vaikuta. Ystäväni on vaikeasti cp-vammainen ja äiti.
Äitimuorin entinen työkaveri meni sokean kanssa naimisiin, ja saivat kaksi tosi ihanaa ja tervettä lasta. Joten tuo liikuntavammainen ei nyt vielä ole mitään
tekisin siinä tapauksessa,jos tämä mies olisi itse sinut vammansa kanssa. en tekisi sellaisen miehen kanssa yhtään mitään joka häpeilee tai peittelee omaa vaivaansa!
Periaatteessa voisin vastata että juu. Mutta kun katson noita omia lapsiani niin melkoisen haastavaa se olisi jos isänsä olisi liikuntavammainen. Toisaalta jos vasta olisin lapsia suunnittelemassa niin kai siinä olisi odotuksena että lapset olisivat terveitä.
Niin ja sekin riippuu vielä siitä liikuntavamman laadusta. Jos pyörätuolilla pystyy itse liikkumaan niin eihän tuo tunnu ongelmalta.