En tekisi. Ensimmäisen lapseni raskausaikana kävin kyllä ensimmäisessäkin ultrassa, mutta niskapoimua ei mitattu lainkaan. En halunnut osallistua siihen seulontaan, sillä halusin ottaa vastaan sellaisen lapsen millainen sieltä on tulossa. Ultrissa halusin käydä kuitenkin sen takia, että jos siellä huomataan jotain erityisen vakavaa, esim. ettei lapsi ole lainkaan elinkelpoinen tai jos siellä huomataan jotain, minkä johdosta jo synnyttäessä pitää olla isommassa sairaalassa.
Down-lapsikin olisi siis ollut meille tervetullut. Sain terveen lapsen, mutta enhän minä voi tietää hänenkään loppuelämästään, voihan hänkin vammautua vaikeasti vaikka huomenna. Sitten vain eletään sen tilanteen mukaan. Tosin ymmärrän kyllä niitä, joilla vaikka on jo erityislapsia ja kokevat mahdollisen down-lapsen liian raskaaksi, olemassa olevat lapset ovat toki etusijalla. Niin ja itse työskentelen erittäin vaikeasti kehitysvamamaisten parissa