Tekisitkö lapsen miehen kanssa, jolla on parantumaton sairaus?

["vieras"]

Sairaus ei ole mitenkään tarttuvaa, mutta ei ole takeita siitä, kuinka kauan mies enää elää. Voi elää hyvän ja pitkän elämän tai vain vuoden verran.

 

[Blue]

Tekisin.

 

[astrolabe]

Jos sekä mies, että itse haluaisimme lapsen yhdessä niin miksipäs ei. Ei meillä kellään ole takuuta elinajasta.

 

["vieras"]

Tottakai tekisin, jos molemmat lasta toivoisi.

 

[Señora]

Miksei, voihan omakin mies jäädä vaikka huomenna auton alle. Eihän muillakaan ole mitään takeita elinajasta.

 

[Mummeliisa]

Tietenkin tekisin, jos molemmat lasta toivoisivat.

 

[hellsbells]

No jos ennuste on tuo, niin miksipä en. Meistä kuka tahansa voi elää pitkän , hyvän elämän, tai kuolla vaikka heti viiden minuutin päästä.

Mutta jos kyseessä olis joku varmasti, melko pian tappava sairaus niin en varmaankaan tekisi lapsia. Kai? Toisaalta jäispä jotain käteen miehestä.. Hmm.

 

[Ehkä en]

En ehkä tekisi, ihan lapsen vuoksi. Eihän tietenkään takeita ole meistä kenestäkään kauanko tällä hengissä porskutamme, mutta sen verran kamalaa on lapsena vanhempansa hautaan saattaminen, että en soisi sitä kenellekkään. Jos tämän tapahtumisen riskiä voi pienentää niin sen tekisin.
Samoin ajattelisin, että jos lapsi ehtii kasvaa ja alkaa tajuta, että isällä on tällainen sairaus johon voi kuolla kohta on hätä ja tuska lapselle hirveä. Pelkäisi raukka varmasti koko ajan milloin isä kuolee.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että vanhemman vakava sairaus ja ennenaikainen kuolema voi sairastuttaa lapsen, on se niin kova paikka.

Tottakai soisi tällekin miehelle sen että saa kokea isyyden onnen ennen kuolemaansa, mutta jotenkin itse vain ajattelen, että ensisijaisesti pitää aina miettiä sitä lasta ja sen tulevaa elämää.