Tekis mieli jättää muistamatta kummilasta

["weera"]

Olen sukulaiseni lapsen "kummi". En siis ole käynyt rippikoulua joten en voi oikeastaan virallisesti kummi olla, mutta kutsun aikoinaan kummiksi sain. Emme ole nykyään paljon yhtään yhteyksissä lapsen äidin kanssa, eli välit ovat poikki. Lapsi on alle kouluikäinen ja synttärit pian tulossa ja tuntuu niin typerältä että minun pitäisi ostaa tälle lapselle jotain lahjoja vaikka en ole varmaan vuoteen edes lasta nähnyt pitkän välimatkan takia.
Mitä teen? Ostanko lahjan ja lähetän postitse vai muistanko vain kortilla?

 

[Saraldo]

Ensinnäkin mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että pyydetään "kummiksi" ihmistä, joka ei voi virallisesti kummi olla. He voivat olla kyllä lapselle läheisiä aikuisia, mutta sen kummi-sanan voisi kyllä jättää pois.

Toisekseen, mä lähettäisin kortin. En tiedä, miksi ette ole väleissä tai kumman syy se on ollut, mutta en lähtisi ostamaan lahjaa, vaan lähettäisin kortin.

 

["vieras"]

Vaikka olet kummi, niin se ei velvoita lahjojen ostoon. On kummeja, jotka eivät osta lahjoja, vaikka olisivat lähisukua (setä, täti, eno) .

 

["weera"]

No joo. Minunkin puolesta olisivat voineet jättää pyytämättä kummiksi. Ja eikö kummin tehtävä ole opastaa lasta jossain uskonasioissa. Taidan olla melko jäävi siihen hommaan kun en usko jumalaan.
Taidan lähettää vaan kortin. En usko että lapsi edes muistaa minua ja tuntuu vähän hölmöltä lähettää lapsen äidin mieliksi joku lahja lapselle.

 

["kummitus"]

Mä en ymmärrä, miksi lapsen pitäis kärsiä siitä, ettei aikuiset oo väleissä keskenään.

Etkös sä vois vaikka tehdä jotain hauskaa yhdessä sen lapsen kanssa ja jos ei nyt onnistu sen välimatkan takia, niin vaikka kesälomalla? Paras lahja kummilta on läsnäolo ja muutenkin saatavilla / tavoitettavissa olo, jos haluaa vaikka jutella jonkun aikuisen kanssa.

 

["Minä"]

Laita kortti. Muista, että tilanne ei sen lapsen vika kuitenkaan ole.

 

["vieras"]

Jos lapsikaan ei tiedä keneltä lahja tulee, niin turha toimia lahja-automaattina. Kortti ok!