Tekevätkö kirurgit enemmän viikkotyötunteja kuin muut lääkärit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "haaveileva"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"haaveileva"

Vieras
Haaveilen lääkikseen pääsystä ja kirurgin urasta mutta olen kuullut, että kirurgit joutuvat tekemään tosi paljon töitä, siis paljon viikkotunteja (vielä enemmän kuin lääkärit yleensä). Onko täällä kirurgeja tai muita lääkäreitä paikalla jotka osaisivat sanoa onko tämä totta? Jos näin on, niin taidan haudata ne haaveet..
 
No riippuu ihan kirurgista ja alasta. Kirurgin työ ei tosiaan ole pelkkää leikkaamista... Pääse eka sinne lääkikseen ja mieti sitten myöhemmin erikoisalaasi, mieli nimittäin voi muuttua moneen kertaan. Ja jos työtunteja pelkää niin ei kannata hakea (eka LL opinnot 6 vuotta ja siihen erikoistumisaika 6v lisää) ...
 
No riippuu ihan kirurgista ja alasta. Kirurgin työ ei tosiaan ole pelkkää leikkaamista... Pääse eka sinne lääkikseen ja mieti sitten myöhemmin erikoisalaasi, mieli nimittäin voi muuttua moneen kertaan. Ja jos työtunteja pelkää niin ei kannata hakea (eka LL opinnot 6 vuotta ja siihen erikoistumisaika 6v lisää) ...

En minä sitä pelkää että "joudun" olemaan töissä 40 tuntia viikossa niin kuin normaalit ihmiset (voisin tehdä jopa 50 erikoistumisaikana varsinkin) vaan sitä että joudun tekemään niin paljon työtunteja viikossa koko loppuelämäni etten ehdi kunnolla panostamaan perheeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lääkäri harmaana;29317819:
Jos työtunteja pelkää niin ei kyllä kannata hakeutua lääkikseen ollenkaan. Valitse joku helpompi ala. Onhan niitä.

Minä en usko että kaikki lääkärit haluavat tehdä töitä perheensä kustannuksella. Luulen että on paljon sellaisiakin, jotka haluavat tosiaan tehdä sen 40 tuntia ja thats it. Välillä päivystystä esim. kerran kuukaudessa 24 h päälle.
 
[QUOTE="haaveileva";29317831]Minä en usko että kaikki lääkärit haluavat tehdä töitä perheensä kustannuksella. Luulen että on paljon sellaisiakin, jotka haluavat tosiaan tehdä sen 40 tuntia ja thats it. Välillä päivystystä esim. kerran kuukaudessa 24 h päälle.[/QUOTE]

Haluta toki voi, mutta aina se ei ole mahdollista että saa haluamansa esim. työajoissa.
 
No. Useimpiin erikoistumisiin liittyy päivystyksiä, ja kirurgiksi erikoistuessa joutuu tosiaan päivystämään paljonkin; jo siksi että riittävä määrä leikkauksia tarvitaan varmuuden ja tekniikan saavuttamiseksi.

Ja joillain erikoisaloilla päivystysvelvoite on raskaanpuoleinen vielä valmistumisen jälkeenkin.
 
Lääkis on rankka koulu ja lääkärintyö vielä rankempaa. Jos työtunteja pelkää, niin lääkis ei välttämättä ole oikea paikka. Siskoni luki lääkäriksi (lapsuuden haaveammatti) ja sivusta seurasin vuosia sitä työvuoren määrää jo opiskellessa. Siskoni määritteleekin kiirettömän päivän töissä (valmistui kolme vuotta sitten) sellaiseksi kuin "ehti syömään, ei ollut edes kiirettä." Hän tosin rakastaa työtään, oli jo opiskellessaan sellainen intoilija kaiken lääkisjuttujen kanssa, että olin onnellinen hänen puolestaan kun pääsi mieluiseensa kouluun & työhön. Mutta uupunut hän oli opiskeluvaiheessa muutamaankiin otteeseen, vaikka onkin todellinen työmyyrä.

Lääkiksen pääsystä on hyvä aloittaa, opinnot tosiaan sen kuusi vuotta kestävät että jos oikeasti sinne haluat niin siinä kuudessa vuodessa on hienosti aikaa löytää se oma erikoistumissuunta. (Siskoni pohti 4-6 eri vaihtoehdon kanssa (lastenlääkäri, kirurgi yms.) ja päätti sitten lähteä naistentautien puolelle.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja pppöö;29317841:
Haluta toki voi, mutta aina se ei ole mahdollista että saa haluamansa esim. työajoissa.

No siksi minä kysyinkin asiaa että kannattaako siitä kirurgin urasta edes haaveilla vai mietinkö toista erikoisalaa :D. Enkä todellakaan ole työtä vieroksuva, en vain halua että perhe-elämäni joutuu kärsimään :).
 
Erikoistumisaikana se työaika on normaali 40 viikkotyötuntia plus päivystykset joita on paikasta riippuen se 3-4 kuussa+ ehkä joku pelkkä iltapäivystys.
Erikoistumisen jälkeen jos kää julkiselle töihin niin päivystysvelvollisuus jatkuu mutta sairaalasta riippuen se on enemmän tai vähemmän kotona varallaoloa. Pienessä aluesairaalassa on ehkä vain yksi leikkaus yön aikana, suuressa keskuksessa oltava jatkuvasti töissä. Yksityisellä puolella voit tehdä töitä sen verran kuin haluat jos vaan asiakkaita löytyy.
 
Erikoistumisaikana se työaika on normaali 40 viikkotyötuntia plus päivystykset joita on paikasta riippuen se 3-4 kuussa+ ehkä joku pelkkä iltapäivystys.
Erikoistumisen jälkeen jos kää julkiselle töihin niin päivystysvelvollisuus jatkuu mutta sairaalasta riippuen se on enemmän tai vähemmän kotona varallaoloa. Pienessä aluesairaalassa on ehkä vain yksi leikkaus yön aikana, suuressa keskuksessa oltava jatkuvasti töissä. Yksityisellä puolella voit tehdä töitä sen verran kuin haluat jos vaan asiakkaita löytyy.

Onko tämä nimenomaan kirurgeilla :)? Ei tuo ehkä ihan mahdottomalta kuulosta jos sen 6 vuotta jaksaa sinnitellä ja saa jotenkin tasapainoiltua työn ja perhe-elämän välillä. Kirurgin ammatti on tosiaan ollut haaveeni ja mietin että uskaltaako siitä haaveilla jatkossakin :). Pieneen sairaalaan varmaan jäisin erikoistumisen jälkeen koska olen siinä käsityksessä että ne voisivat olla ainakin minulle mukavampi työympäristö
 
[QUOTE="kissi";29317862]Lääkis on rankka koulu ja lääkärintyö vielä rankempaa. Jos työtunteja pelkää, niin lääkis ei välttämättä ole oikea paikka. Siskoni luki lääkäriksi (lapsuuden haaveammatti) ja sivusta seurasin vuosia sitä työvuoren määrää jo opiskellessa. Siskoni määritteleekin kiirettömän päivän töissä (valmistui kolme vuotta sitten) sellaiseksi kuin "ehti syömään, ei ollut edes kiirettä." Hän tosin rakastaa työtään, oli jo opiskellessaan sellainen intoilija kaiken lääkisjuttujen kanssa, että olin onnellinen hänen puolestaan kun pääsi mieluiseensa kouluun & työhön. Mutta uupunut hän oli opiskeluvaiheessa muutamaankiin otteeseen, vaikka onkin todellinen työmyyrä.

Lääkiksen pääsystä on hyvä aloittaa, opinnot tosiaan sen kuusi vuotta kestävät että jos oikeasti sinne haluat niin siinä kuudessa vuodessa on hienosti aikaa löytää se oma erikoistumissuunta. (Siskoni pohti 4-6 eri vaihtoehdon kanssa (lastenlääkäri, kirurgi yms.) ja päätti sitten lähteä naistentautien puolelle.)[/QUOTE]

Tuo työn hektisyys ja opiskelun rankkuus eivät minua haittaa. Luulen että tykkäisin työstäni tosi paljon ja nauttisin töissä olosta. Ainoa mikä minua tosiaan huolestuttaa on se, että miten ehtisin olla äiti lapselleni jos työtunteja olisi ihan valtavasti.. Tosin eihän minun tarvitsisi erikoistumaan lähteä ennen kuin lapset ovat isompia.. Tällä hetkellä minulla on yksi lapsi mutta pari lisää olisi kiva hankkia ehkä sitten esimerkiksi lääkiksen jälkeen (olen nuori vielä, olisin 28-29 kun valmistun)
 
[QUOTE="haaveileva";29317883]No siksi minä kysyinkin asiaa että kannattaako siitä kirurgin urasta edes haaveilla vai mietinkö toista erikoisalaa :D. Enkä todellakaan ole työtä vieroksuva, en vain halua että perhe-elämäni joutuu kärsimään :).[/QUOTE]

Jos ehdottomasti haluan itse vaikuttaa työaikoihin en haaveilisi kirurgin urasta, mieluummin jostakin muusta erikoistumisalasta. Itse valitsisin kuitenkin ura suuntautumisen ennenkaikkea kiinostuksen mukaan. Jos ammatti vaitoehdoista ykkösenä olisi lääkäri hakeutuisin ensin lääkkikseen, lääkiksessäkin olisi vielä hyvin aikaa miettiä mahdollista erikoistumisalaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pppöö;29318022:
Jos työaikoja miettii, mieluummin valitsisin jonkun muun erikoistumisalan... melkeinpä mikä muun tahansa.

Muihinkin erikoistumisaloihin kuuluu leikkauksien suorittamisia. Itse en ole kirurgi mutta teen gynekologisia leikkauksia ja toimenpiteitä. Omassa työssäni olen huomannut, että kirurgeilla on toisinaan hektisempi työtahti kun joudutaan konsultoimaan heitä kesken leikkauksien.


Erikoistumisalaa ehtii miettiä lääkiksessä monet kerrat ja osalla mielipide muuttuu matkan varrella ja osalla erikoistumishaaveet karisevat kokonaan pois.
 
Muihinkin erikoistumisaloihin kuuluu leikkauksien suorittamisia. Itse en ole kirurgi mutta teen gynekologisia leikkauksia ja toimenpiteitä. Omassa työssäni olen huomannut, että kirurgeilla on toisinaan hektisempi työtahti kun joudutaan konsultoimaan heitä kesken leikkauksien.


Erikoistumisalaa ehtii miettiä lääkiksessä monet kerrat ja osalla mielipide muuttuu matkan varrella ja osalla erikoistumishaaveet karisevat kokonaan pois.

Kääks, ehkä tosiaan kannattaa miettiä näitä juttuja vasta lääkiksessä.

Mutta olisi kiva tietää jos täällä on erikoistuvia paikalla että miten ovat koneneet työn vaikuttaneen perhe-elämään vai onko vaikuttanut mitenkään. Esim. että tuntuuko että aika lasten ja perheen kanssa jää liian vähälle, vai ovatko ihan tyytyväisiä tilanteeseen ja kokevat että perhe-elämä ei kärsi töiden vuoksi.
 
Muihinkin erikoistumisaloihin kuuluu leikkauksien suorittamisia. Itse en ole kirurgi mutta teen gynekologisia leikkauksia ja toimenpiteitä. Omassa työssäni olen huomannut, että kirurgeilla on toisinaan hektisempi työtahti kun joudutaan konsultoimaan heitä kesken leikkauksien.


Erikoistumisalaa ehtii miettiä lääkiksessä monet kerrat ja osalla mielipide muuttuu matkan varrella ja osalla erikoistumishaaveet karisevat kokonaan pois.

Kuuluu toki. Eikä työtuntien määrä sinänsä ole se minkä saisi empimään kirurgin työtä... eikä ne leikkauksetkaan vaan juurikin se hektisyys, riippuvuus kaikkien palasten ajoittumisesta/sujumisesta, leikkaussalin valmiudesta, potilaan valmistelujen sujumiseen yms.
 
Minusta kannattaa erikoistua siihen alaan mikä kiinnostaa eniten, koska se on se työ josta myös nauttii kaikkein eniten :). Työn pitää olla sellaista, ettei ärsytä joka aamu lähteä töihin. Ja se aika perheen parissa on enemmän laadusta kuin määrästä kiinni, suurin osa erikoistuvista naiskirurgeista on kuitenkin äitejä ja he ovat valinneet sen polun :). En tarkoita että töissä pitäisi olla 24/7 vaan sitä, että jos niitä työtunteja onkin viikossa jonkin verran enemmän kuin muilla aloilla, niin sen voi korvata keskittymällä vapaa-aikana täysillä perheeseen.
Luulen että ne työajat saa sumplittua, tiedän ainakin yhden pienemmän kaupungin sairaalan (jonne itse haluan töihin), jossa saa kirurgikin helposti neuvoteltua itselleen 4-päiväisen työviikon. Tämä siis sellainen sairaala missä itse olen ollut harjoittelussa, luulen kyllä että niitä on paljon muitakin. Erikoistumisvaiheessa tosin on tuskin mitään neuvottelumahdollisuuksia missään, koska ne pakolliset erikoistumiseen tarvittavat hommat on tehtävä. Jos erikoistuminen tuntuu liian rankalta niin voihan siinä pitää taukoa esim. keskussairaala- ja yliopistosairaalajakson välissä jolloin tekee vähemmän töitä ja keskittyy enemmän perheeseen. Minä ajattelin hankkia jossain vaiheessa erikoistumista lapsia/lapsen ja ajattelin tehdä juurikin noin.
 
[QUOTEeileva", post: 29317883"]
No siksi minä kysyinkin asiaa että kannattaako siitä kirurgin urasta edes haaveilla vai mietinkö toista erikoisalaa :D. Enkä todellakaan ole työtä vieroksuva, en vain halua että perhe-elämäni joutuu kärsimään :).
[/QUOTE]
Miten päätit?
 

Yhteistyössä