Joo ainahan sitä haluais. Toivoisin aina näin keväisin, että en näyttäisi jumalauta ihan vainaalta. Jos laitan jotakin huulipunaa ja poskiväriä, voisin mennä sirkukseen töihin. Jos taas en laita, ihmiset pelkää ja katsoo, että olen keripukkinen ja aneeminen ja kaipaan vähintään tartuntatautieristystä. Asiaa ei helpota se, että tavoitteena on saada joka kevät 10 kiloa lisää jotta pääsisin bikinikuntoon. Rintaliiveihini pätee sama kuin kauppakassiin: miksi kantaa mukana ilman ostoksia?
Eli niin tai näin, sanotaan mieluummin, että käväisin iskee aina se peilidepressio, mutta millekään vimman asteelle se ei ulotu. Valju mikä valju, luiseva mikä luiseva ja sitä ei vimmat miksikään muuta.
Toisaalta olen mieluummin ihan tällainen hajuton rotta kuin osallistun joka kevät tuhannen euron muuttumisleikkiin. Tilanne on näet kohdallani niin, että en jaksa huolehtia päivityksistä. Olen järkeillyt, että olisin entistä irvokkaampi modernisti leikatussa ja värjätyssä ylikasvaneessa tukassani ja kirjavissa Hawaiji-vaatteissani joissa en oikeasti viihdy.