tekeekö tämä kotiäitiys oikeasti näin hulluksi?!

[UniQuePopPy]

Mulle on nyt tapahtunut ainakin 5 viimeistä kertaa kaupassa sama juttu, kun pääsen kassalle, tulee todella omituinen olo. Ihan kuin joku paniikkihäiriökohtaus :O Se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja tuntuu että huippaa hirveästi ja päässä sekottaa... Tänään tuli pahin kohtaus ja jouduin tosissani keskittymään, että pysyin pystyssä ja naama normilukemissa :O Mä en tietoisesti jännitä mitään kaupassa käynnissä, enkä muussakaan mutta yhtäkkiä se vaan tulee jostakin! Enkä edes muista koko juttua, kun sitten vasta kun se tulee siinä kassalla.
Nyt hieman alkoi jännittää, että jos nämä vaan pahenee tästä :O Mitä jos saan ihan oikeasti jonkun pyörtymiskohtauksen kassalla?!
TOinen paha oli, kun oltiin kaverin kanssa kahvilassa, istuttiin pöytään odottaa ruokia niin siitä jonkun aikaa, niin alkoi taas huippaamaan ja tuli outo olo. Tuota ei tapahdu, kuin noissa tilanteissa! Onko tuo jotain ihmiskammoa?! Paniikkihäiriö vai mitä?
Mitä asialle kannattaisi tehdä tai voiko sille tehdä mitään??

 

[Snoopy]

Paniikkihäiriöltä kuulostaa. Mulle tuli noita joskus, liitttyivät näin jälkikäteen ajatellen varmaankin stressaavaan elämäntilanteeseen. Jos ne tosiaan nyt on alkaneet ja toistuvat harvoin, niin en vielä olisi huolissani. Yritä "kohtauksen" tullessa sinnikkäästi viedä ajatukset pois tilanteesta ja selittää itsellesi että ei ole mitään hätää. Tsemppiä!

 

[ssfgg]

Kuulostaa jännittämiselle/paniikille ja esiintyy paikoilla, missä ed. mainittujen esiintyvyys on yleistä.
Kannattaa tehdä ainakin sen verran, ettet odota niiden pahenevan ja joudu välttämiskierteeseen.

En ole lääkäri, joten kannattaahan siellä käväistä, varmuudeksi. Vaikka kuulostaa vaarattomalle mutta ikävälle.

 

["kkk"]

Mulla oli noita kohtauksia kanssa yhteen aikaan kun kuopus oli jotain 1v ikäinen.. jotenkin sain itteni kuriin ja tsempattua etten anna sellaisen kohtauksen tulla päälle.. eikä niitä sitten enää tullutkaan... myöhemmin vain tuli muu vaiva tilalle nimittäin luulosairaus.. jonkin sortin ahdistuneisuushäiriö kyseessä ja varmaan paniikkihäiriökin oli kyseessä ainakin lääkärin mukaan vaikka se katosikin ajan kanssa itsestään...

toinen vaihtoehto vois olla esim jännitysniska jos sulla on paikat jumissa...

 

[UniQuePopPy]

yhh... en jaksais nyt jotain tällästä vaivaa... :headwall: stressiä kyllä jonkin verran, mutta on kyllä ollut pahempiakin stressin aikoja...

 

[IMN]

Mulle tullut pahimmat kohtaukset Ikeassa ja esiintymistilanteissa. Lääkkeitä en ole ottanut vastaan, mutta on kyllä tarjottu sellaisia joita otetaan etukäteen kun tiedetään että kohtaus saattaa tulla.

 

["vieras"]

Minä saan myös tuollaisia kohtauksia, ja olen ottanut lääkkeet käyttöön estona ja kestona. Mutta usein noilla (mitä minä käytän) lääkkeillä on väsyttävä ja janon tunnetta lisäävä taipumus.

Käyn lähikaupassa ostamassa ruuat aina kun mahdollista, koska isoissa ja hurjasti valaistuissa marketeissa saan kohtauksen helpommin. Tuo valon arkuus viittaa kyllä melkein enempi mun kohdalla migreeniin kun paniikkihäiriöön. Mutta ne molemmat vaivat varmaan minulla on, ajoittain ainakin.

 

[shinner]

Se on paniikkihäiriötä juu. Itse hain eilen lääkitykseen ko. vaivaan..

 

["mama"]

Mulla oli kotiäitinä ollessa paniikkihäiriöitä tms, mutta töihin palattuani ne loppuivat, tuli taas töiden kautta oltua niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, että se jotenkin karaisi.

 

[Myry vaan]

Mene juttelemaan perheneuvolaan, paniikkihäiriöltä kuulosta. Ei siihen maailma kaadu, äitiyden tuoma stressi, hormonivaihtelut ja ehkä valvominen voivat laukaista. Lääkitystä on saatavilla jos tilanne pahenee. Et ole tulossa hulluksi.

Itselleni tuli neuroottinen ahdistushäiriö ja masennus joka on nyt selätetty aika hyvin. Keskusteluapua ja lääkitystä siihen tarvittiin mutta nyt on ihan hyvä olo. Hae reippaasti apua

 

[höhh]

Ei tee, ihan oudolta kuulostaa tuo. Mutta mua kiusaa se että en keksi mitään small talkia kassan kanssa, olin sitten kotiäiti tai en.

Mistä te muut keksitte jotain puhuttavaa? Kunlähikauppa kyseessä.

 

["vieras"]

Paniikkihäiriöltähän tuo vaikuttaa. Kun seuraavan kerran tunnistat alkavan kohtauksen, koeta suhtautua asiaan sillai neutraalisti. Annat vaan sen tuntemuksen tulla, ei siihen kuole, eikä tarvitse hävetä, jos huippaa niin että joutuu istahtamaan lattialle.

Oman kokemukseni perusteella ei siis kannata yrittää estää kohtausta, eikä missään nimessä alkaa välttelemään tiettyjä tilanteita sen pelossa. Kärsin samasta vaivasta aikanaan, mutta kohtaukset loppuivat kokonaan kun pääsin sinuiksi asian kanssa. Olen myös ymmärtänyt ja hyväksynyt sen, että reagoin fyysisesti stressiin ja ahdistukseen, vaikka en tietoisesti niitä tuntisikaan.

 

[UniQuePopPy]

mulla saa kyllä todella rankkaa olla, että mun kroppa saa paniikkihäiriöt aikaiseksi... Olen nimittäin kärsinyt niistä kohtauksista 7vuotta sitten viimeksi. Kai mä jotenkin kiellän sitten elämän rankkuuden tällä hetkellä itseltäni... Minut kun on opetettu elämäntyyliin "ikinä ei saa sanoa, ettei jaksa". Mutta mä en kyllä nyt tietoisesti ole kovin väsynyt, monessa asiassa kyllä stressiä, en sitten tiedä mistä edes puhuisin jollekin ammattiauttajalle, jos sinne menisin... Söin joskus paniikkihäiriöön lääkkeitä, ne teki musta ihan kummallisen, muistan todenneen isälleni "en ole muuten nauranut moneen viikkoon", ei oikein itkettänyt eikä naurattanut, oli ihmeellisen neutraali olo, elämä oli kuin liukuhihnalla menoa noiden lääkkeiden kanssa...

 

["vieras"]

Nukutko sä kunnolla/riittävästi? Mulle liian vähäinen uni tekee paniikkikohtauksia.