A
AP
Vieras
Fiilistelin taannoin sitä aikaa, kun olin 16 ja 17v. Kuuntelin youtubessa mun tuon ajan lempimusaa ja ettiskelin naamakirjasta tuon ajan kavereita ja tuttuja, joihin yhteyden katkenneet paikkakunnalta muuttojen jne takia ja joiden kanssa elämä on muuten vaan kulettanut eri suuntiin.
Löysin naamakirjasta myös mun ensirakkauden. Seurustelimme 5kk ja olimme toinen toisemme ensimmäisiä seurustelukumppaneita. Olimme hyviä kavereita ennen seurustelun alkua, mutta seurustelu loppui niin riitaisasti, että kaveruus meni samalla. Meistä tuli sellasia tuttuja, että juteltiin jos sattumalta nähtiin ja jos sattumalta kaupungilla oltiin yhtä aikaa niin saatettiin sit hengata koko ilta yhessä. Ei kuitenkaan enää koskaan sopimuksesta tavattu tms niin kuin ennen. Meidän erosta meni puoli vuotta kun tapasin aviomieheni. Rakastuimme päätäpahkaa ja olemme olleet tuosta ensitapaamisesta asti erottamattomat
Olemme olleet yhdessä nyt 6v ja pian 3v naimisissa. Lapsia toivotaan kovasti
Kun tapasin puolisoni, minun ja teinirakkauden yhteys alkoi hiipua. Vielä kun olin juuri muuttanut mieheni kanssa yhteen, ex olisi halunnut tulla minun luo kylään niin, ettei mieheni ole paikalla. Kävi myös ettimässä mua töissä kun olin kesätöissä, eksy vaan väärään kaupunkiin.... luuli mun vielä asuvan lapsuuden aikani paikkakunnalla... Sit mesessä joskus lähetti jotain biisejä, joissa vähän... hmm... jänniä sanoja ym. No mä pistin asiaan topin ja sit jotenkin meidän kaikenlainen yhteydenpito jäi. Hän ei edes moikkaa minua kun kerran vuoteen näkee mut joulukirkossa mieheni kanssa. Kääntää vaan pään pois
Ok, nyt sit tähän päivään. Minun ja tämän tyypin seurusteluajoista on mennyt jo 7v. Löysin sattumalta tyypin profiilin naamakirjasta mun toisen tutun kautta. Tuli sitten itelle jotenkin ikävä niitä aikoja, kun oltiin vaan kavereita. Meillä oli hirveen hauskaa aina Seurustelu ei toiminut, koska tyttöystävää kohteli huonosti ja sitten vielä jättikin Mut kaveruus oli ihanaa Mietin, pyytäisinkö häntä naamakirjakaveriksi. Harmittaa hirveesti se, että aikanaan seurustelin hänen kanssaa, mutta ihastuttiin ja rakastuttiin toistemme luonteisiin. Ja huumaavaahan se alkuun olikin. Ei ole kenenkään muun kanssa ollut sellaista.
Mietin vaan, että kiusaanko häntä ja itseäni, jos muistutan olemassaolostani? Haluaisin toisen, ulkopuolisen ihmisen mielipiteen ja siksi kysyn tätä asiaa täällä.
Löysin naamakirjasta myös mun ensirakkauden. Seurustelimme 5kk ja olimme toinen toisemme ensimmäisiä seurustelukumppaneita. Olimme hyviä kavereita ennen seurustelun alkua, mutta seurustelu loppui niin riitaisasti, että kaveruus meni samalla. Meistä tuli sellasia tuttuja, että juteltiin jos sattumalta nähtiin ja jos sattumalta kaupungilla oltiin yhtä aikaa niin saatettiin sit hengata koko ilta yhessä. Ei kuitenkaan enää koskaan sopimuksesta tavattu tms niin kuin ennen. Meidän erosta meni puoli vuotta kun tapasin aviomieheni. Rakastuimme päätäpahkaa ja olemme olleet tuosta ensitapaamisesta asti erottamattomat
Olemme olleet yhdessä nyt 6v ja pian 3v naimisissa. Lapsia toivotaan kovastiKun tapasin puolisoni, minun ja teinirakkauden yhteys alkoi hiipua. Vielä kun olin juuri muuttanut mieheni kanssa yhteen, ex olisi halunnut tulla minun luo kylään niin, ettei mieheni ole paikalla. Kävi myös ettimässä mua töissä kun olin kesätöissä, eksy vaan väärään kaupunkiin.... luuli mun vielä asuvan lapsuuden aikani paikkakunnalla... Sit mesessä joskus lähetti jotain biisejä, joissa vähän... hmm... jänniä sanoja ym. No mä pistin asiaan topin ja sit jotenkin meidän kaikenlainen yhteydenpito jäi. Hän ei edes moikkaa minua kun kerran vuoteen näkee mut joulukirkossa mieheni kanssa. Kääntää vaan pään pois
Ok, nyt sit tähän päivään. Minun ja tämän tyypin seurusteluajoista on mennyt jo 7v. Löysin sattumalta tyypin profiilin naamakirjasta mun toisen tutun kautta. Tuli sitten itelle jotenkin ikävä niitä aikoja, kun oltiin vaan kavereita. Meillä oli hirveen hauskaa aina
Seurustelu ei toiminut, koska tyttöystävää kohteli huonosti ja sitten vielä jättikin Mut kaveruus oli ihanaa Mietin, pyytäisinkö häntä naamakirjakaveriksi. Harmittaa hirveesti se, että aikanaan seurustelin hänen kanssaa, mutta ihastuttiin ja rakastuttiin toistemme luonteisiin. Ja huumaavaahan se alkuun olikin. Ei ole kenenkään muun kanssa ollut sellaista.Mietin vaan, että kiusaanko häntä ja itseäni, jos muistutan olemassaolostani? Haluaisin toisen, ulkopuolisen ihmisen mielipiteen ja siksi kysyn tätä asiaa täällä.
Sanonta mun lähipiirissä kuuluu, että jos jotakin merkittävää tapahtuu, ni siitä pitää heti *****lle kertoa 
