Minusta on todella raivostuttavaa, että joku tulee tuohon tyyliin toisten onnea pilkkaamaan. Täällä kysyttiin muiden kokemuksia teininä aloitettujen suhteiden kestävyydestä. Niitä täällä olikin paljon moneen suuntaan. Fiksuja viesteistä teki se, että kukaan ei antanut valmiita vastauksia ja kaavaa siitä, miten kaiken pitäisi mennä.
Sitten tuli Gigi kertomaan, että minä tiedän jokaisen teinisuhteen päättyvän eroon ennemmin tai myöhemmin. Naiivein asia tässä ketjussa on ollut muiden elämänkokemuksen aliarvioiminen. En tiedä, miksi jollakulla on kauhea tarve julistaa nimenomaan iän mukanaan tuomaa elämänkokemustaan näiden parikymppisten viisautta suuremmaksi.
Minä olen ainakin huomannut, ettei henkinen kypsyys ole todellakaan riippuvainen iästä. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat hyvin kypsiä nuoresta iästään huolimatta, ja taas päinvastoin miljoona ""aikuista"", joiden viisaus ei ole ikävuosien mittaan juurikaan lisääntynyt. Olen myös huomannut, että juuri tällä viimeksi mainitulla ryhmällä on suurin tarve halveksia nuorempiensa henkistä kapasiteettia ja korostaa omaansa nimenomaan ikäänsä vedoten. Johtunee siitä, ettei ole muita argumentteja, joilla voisi omaa viisauttaan yrittää todistella.
Eli ihmisen henkinen kypsyys ei todellakaan korreloi ikävuosien kanssa niin paljon ja aukottomasti kuin Gigi haluaa julistaa. Ehkä julistuksen takana onkin vain kateus toisten varhaista viisautta kohtaan: kaikkien ei tarvitse hakata päätään seinään yhtä paljon oppiakseen elämästä.
On myös hyvin naiivia vetää oman tuttavapiirinsä empiirisestä tutkimuksesta kaikenkattava tulos, jonka tulee leväyttämään tänne elleihin yleisenä ainoana totuutena.
Suhteen kestävyyteen vaikuttaa jo se, millä tavalla se on alkanut. Mitä on oltu hakemassa, miten hyvin kumppaniin on tutustuttu ja miten syvästi toiseen tuntee yhteyttä. On ihmisiä, jotka solmivat suhteita paljon heppoisemmin perustein kuin toiset. On sanomattakin selvää, että ensimmäisen ryhmän itseensä ja toiseen tutustuminen on edessä vasta myöhemmin, jolloin usein suhde voi päättyä eroon, kun aletaan kaivata kumppania, jolla on syvempi merkitys elämään.
Minusta suurimmasta osasta ketjuun tulleista vastauksista paistoi elleissä harvinainen viisaus lävitse. Kaikki osasivat hyvin perustella ja kertoa oman tarinansa ja huomasi, että yhdessäoloa oli mietitty enemmänkin. Gigin oli minusta järjetöntä väittää, että kaikki olisivat kuvitelleet elämän olevan auvoista päivästä toiseen. Päin vastoin, lähes jokaisessa tarinassa kerrottiin yhdessä kasvamisesta ja niistä myrskyistä, joita matkan varrella oli ollut ja joista oli yhdessä selvitty. Siitä voisi moni neljäkymppinen katkeroitunut pariskunta ottaa mallia.
