Yhtään väheksymättä teiniäitiyden ongelmia, pakko sanoa ettei ketään voi luokitella vastuulliseksi tai hyväksi äidiksi/ vanhemmaksi vain iän perusteella. Esimerkkinä ystäväni, jonka molemmat vanhemmat kuolivat tämän ollessa 12-vuotias ja joka on ollut siitä lähtien neljässä eri sijaisperheessä. Ennen hän arvosti aikuisia ja kunnioitti heitä, mutta sanoo nykyään (20-vuotiaana) ettei kukaan ihminen ansaitse hänen kunnioitusta vain iän perusteella.
Yhdessä sijaisperheessä äiti oli vakavasti ylipainoinen ja alkoholisti, ja elettiin sotkun keskellä. Hänen yrittäessä puuttua tilanteeseen hän sai vain itse syytöksiä niskaansa siitä miten itsekäs ja ilkeä hän on huomauttaessa toisen painosta ja elintavoista. Nykyisin kyseinen äiti on kuollut (sydänkohtaus alkoholin seurauksena) ja nyt hänen omatkin lapsensa ovat orpoja.
Toinen sijaisperhe käytti häntä vain rahallisesti hyödyksi ja lypsi sossusta irti kaiken minkä sai. Yhtään mitään ei hänelle ostettu ilman että kuitit säästettiin. Omille lapsille kyllä ostettiin vaikka mitä. Perheestä lennettiin ulos heti kun oma teinityttö alkoi oireilemaan, mikä ei nyt sinänsä ole väärinkään.
Kolmas (tai aikajärjestyksessä viimeinen) perhe oli hyvätuloinen ja siisti ja päällepäin kaikki ok. Ainoa vaan, että sijaisvanhemmat olivat niin kylmiä ja etäisiä, ettei heistä paistanut minkäänlaista välittämistä. Sijaislasta ei kuunneltu ja minkäänlaista välittämistä ei ollut. Kun perheen koira lopetettiin, ei sijaislapselle edes kerrottu, vaan pelkästään "se OIKEA perhe" meni mukaan.
Ainoa onnellinen sijaiskoti oli hänen kohdallaan sellainen väliaikainen sijaiskoti, missä odotetaan ennenkuin saadaan pysyvä paikka. Harmi sinänsä ettei lapsi voinut jäädä sinne.
Minun pointti oli tässä se, että tärkeintä mitä voi lapselle antaa on syvää välittämistä ja rakkautta. Se, onko kotona välillä sotkuista tai ostetaanko kaupasta joskus valmislihapullia on toissijainen asia. Teiniäidit, niinkuin muutkin äidit, eivät ole täydellisiä. Kukaan ei ole. Kaikki esimerkkiäidit joista puhuin olivat ihan aikuisia, yli 40-vuotiaita. Itse sain esikoiseni 19-vuotiaana ja vaikka jäin yksinhuoltajaksi, olen tällä hetkellä korkeakoulussa opiskelemassa itselleni ammattia ja teen työtä joka päivä sen eteen, että lapsellani olisi valoisa tulevaisuus. Saan kiittää onneani että synnyin Suomeen, sillä täällä minun ja myös sarjan teiniäitien opiskelua ja lastenhoitoa tuetaan, jotta meidänkin perheet ehkä vielä pääsevät köyhyyden loukusta ja lapsillamme on kaikesta huolimatta ihan valoisat tulevaisuuden näkymät.