teini äiti?!

[semosta vaaan]

Voi että miten äitiys on helppoa näin "vanhemmalla" iällä... sain esikoiseni teini-iässä, ja vieläkin muistan miten kaikkia mun tekemisiä, ratkaisuja yms. pidettiin huonoina koska olin nuori.. lapseni kehitysviivettä yritettiin laittaa minun syyks syystä tai toisesta.. mikä ei sit tietenkään johtunut siitä, vaan ihan synnynnäinen vika mille ei voi mitään.. Sain muut lapset sit "aikuisena" huomattavasti vanhempana, ja olen oikeasti laskempi ja itsekeskeisempi kuin silloin, ja sanon sen myös suoraan, siitä huolimatta kukan ei arvostele minua nyt eikä katso pahalla.. kukaan ei kuittaa huoliani yms sillä et "sinä olet vielä niin nuori".. en ees ymmärrä miten se nuoruus vakutti huoleeni lapsesta ja sen kehityksestä.. mutta sen tiedän, että lapseni sai kärsiä siitä että olin nuori eikä minua oteettu tosissaan ja sai kaiken terapian myöhään. tarinaa voisi jatkaa vaikka kuin kaua mut ei jaksa sehän on sallittua minulle kun on niiiiin monta lasta ja rankkaa... mut auta armias jos oisin nuori ja sanoisin etten jaksa...

 

[joku roti]

Sain esikon 18-vuotiaana ja kuopuksen 20-vuotiaana. Mua on aina pidetty (ainakin sukuni puolesta) liian nuorena kaikkeen, en voi osata mitään yms. Nyt olen 29 vuotias (on kylläkin uusi mies joka pitää lapsia kuin omanaan) ja suunnitteilla ehkä perheen lisäys jos luoja suo, niin edelleen sanotaan: hommaa sit joku ehkäisy ettei pääse vahinko enää toistumaan... PRKL sanon minä, mun lapset ei ole vahinkoja, ei nykyiset eikä tulevat!

 

["jeps"]

Olen samaa mieltä.