Tein tänään ratkaisun!

Erinys anteeksi kun kysyn.

Mutta onko niin että sun mies on ottanut avioeron mistä olet vieläkin katkera? :D
Kun jos saa palstan kautta tehdä diagnooseja niin vaikutat aika agressiviselta, kun ei ole edes taitoa keskustella rauhallisesti. Aika hankala varma löydäkin uutta miestä kun noin epänaisellinen ja räjähtäväinen olet :(.
päinvastoin, en ole katkera, minä otin eron ja parempi näin, mutta se, kuka eron ottaa, ei mielestäni aina ole tärkeää, eikä suht normaalin aivokapasiteetin omaavalle ihmiselle mielestäni aina helppoa. erosimme, kun lapsi oli pieni, on pieni vieläkin ja asia vaikutti häneen, usko pois. mutta jos lapsesi ovat tulleet äitiinsä, sinulla ei luulisi olevan huolta. kykenevät kiintymään ja hylkäämään suhteellisen nopeassa tahdissa ja sietävät epävarmuutta, jos sietävät? muuttoja, muutoksia ja uusia suhteita. toivon, että mamasi jaksaa heitä hoitaa sinne aikuisuuteen asti. kaikkea hyvää teille siis.
 
Viimeksi muokattu:
No kui otit avioeroon jos lapselle on vaikea ja itsellekin? :O
Sano että tämä on vitsi? Jos mä olisin kärsinyt ko päätöksestä tai mun lapset niin ei olisi ollut sellaista heti mielessä. Aika kaksisuuntainen toiminta.
 
Milanna, kun oikea elämä ei ole ruusuilla tanssimista ja vain oman onnen ja edun tavoittelua. on ajateltava kokonaisuutta, tulevaisuutta. vähän tuskaa nyt, enemmän tuskaa pitkittämisen jälkeen. mies myös yrittäjä, töissä 24/7, mutta otti siihen samalla pienen tarjoilijasivusuhteen, joten kyllä, minä kärsin ja kärsi poikakin, kun rakas isi ei enää asunutkaan meidän kotona. ja kun isin luona olikin joku hyvin äidistä poikkeava vaalea "minna", oli lapsen pää aika sekaisin jonki aikaa. katsos kun täällä tavallisen, köyhän, mutta rehellisen elämän maailmassa asiat menevät joskus näin. siksi koen myötähäpeää puolestasi, kun jätät omien sanojesi mukaan muuten täydellisen, RIKKAAN miehesi sen takia, kun hän panostaa intohimoisesti työhönsä. ehkäpä hän ei jaksa kuunnella valitusta kotona? minäkin joskus valitin ja olin tyytymätön tilanteeseen. teimme molemmat raskasta 3-viorotyötä, teen edelleen ja arki yh:na ei ole aina herkkua. ja kun mukana on oikeaa rakkautta, tuntuu ero aina pahalta. toivon, että saat joskus kokea sen.
 
Anteeksi mutta miksi toivot jotain *aska toiselle jos oma elämä ei mennyt kun haaveilit? :D Tai niin kuin luulet sen pitäiis olla. Mitä selityksiä myös...o_O Hei , eikö täydellinen vaimo voi antaa anteeksi myös vaaleasta Minnasta? Kui sä jonkun naisen takia otit heti eroon?

Apua en jaksa ja nyt kiire tulee ajaamaan, eli Morjens!
 
Anteeksi mutta miksi toivot jotain *aska toiselle jos oma elämä ei mennyt kun haaveilit? :D Tai niin kuin luulet sen pitäiis olla. Mitä selityksiä myös...o_O Hei , eikö täydellinen vaimo voi antaa anteeksi myös vaaleasta Minnasta? Kui sä jonkun naisen takia otit heti eroon?

Apua en jaksa ja nyt kiire tulee ajaamaan, eli Morjens!
ota nyt tästä taas selvää. Moro, katso hyvä asunto arvokkaalta asuinalueelta, että kulissit pysyy kunnossa.
 
vieras-
eiköhän se sun oma baabuska ole se varsinainen yksinhuoltaja sun lapsilles, näin olen hyvin lyhyenkin (muutaman vuoden) palstaluennan perusteella päätellyt. ja sut "tuntien" on pimsatohtori/joku muu dollarihymy ollut kiikarissa jo pidemmän aikaa. hirveä myötähäpeä sun tulevan uuden exäsi takia, melkein. en kirjoita ilkeyttäni, vaan ihan mielipiteitäni. olet juuri itärajan takaa tulleen naisen perikuva, oma napa, laput silmillä ja raha, raha, raha. onnea seuraavan expuolison etsintään, Milanna. Lapsi lapselta se aina hiukan vaikeutuu, mutta kyllä se siitä, niin kauan, kuin oma mama jaksaa kakarasi hoitaa. tsemppiä :) muista, ettei sinunkaan äitisi jaksa ikuisesti.
Mees ottaan vähän kossua että jaksat taas hoitaa sitä lastasi. Ihme, että mies lähti noin mukavan naisen luota.
 
Milanna, kun oikea elämä ei ole ruusuilla tanssimista ja vain oman onnen ja edun tavoittelua. on ajateltava kokonaisuutta, tulevaisuutta. vähän tuskaa nyt, enemmän tuskaa pitkittämisen jälkeen. mies myös yrittäjä, töissä 24/7, mutta otti siihen samalla pienen tarjoilijasivusuhteen, joten kyllä, minä kärsin ja kärsi poikakin, kun rakas isi ei enää asunutkaan meidän kotona. ja kun isin luona olikin joku hyvin äidistä poikkeava vaalea "minna", oli lapsen pää aika sekaisin jonki aikaa. katsos kun täällä tavallisen, köyhän, mutta rehellisen elämän maailmassa asiat menevät joskus näin. siksi koen myötähäpeää puolestasi, kun jätät omien sanojesi mukaan muuten täydellisen, RIKKAAN miehesi sen takia, kun hän panostaa intohimoisesti työhönsä. ehkäpä hän ei jaksa kuunnella valitusta kotona? minäkin joskus valitin ja olin tyytymätön tilanteeseen. teimme molemmat raskasta 3-viorotyötä, teen edelleen ja arki yh:na ei ole aina herkkua. ja kun mukana on oikeaa rakkautta, tuntuu ero aina pahalta. toivon, että saat joskus kokea sen.
Tuskako elämästä tekee oikeaa? Ruikuttamaan ja kituuttamaan jääminen on hieno ja hyvä juttu? Eipä tuo susta ainakaan ole parempaa tehnyt, olet todella ilkeän ja ikävän oloinen. Miksi se on sulle ongelma jos jollakin menee hyvin vaikka vaikeuksia tulisi vastaan? Jos joku toinen selviää niistä nopeammin ja helpommin kuin sinä?
 
vieras-
sen verran haluan sanoa, että en haukua, totean ilmiselvyyksiä, eikä tarkoitukseni ole ollut pahoittaa Milannan mieltä. Hän on oppikouluesimerkki epävakaasta persoonallisuudesta, joka liitelee taivaalla ja putoaa ja on samassa lauseessa haastamassa jengiä TAAS oikeuteen jonkin olemattoman syytteen perusteella. Jos Milanna perehtyisi omaan elämäänsä ja keskittyisi omin lapsiinsa sillä ahkeruudella, millä tuntuu perehtyneen suomen lakiin, voisi tuloksia syntyä ihan eri tavalla. Jälleen vain huomio, kunhan tempauduin tähän keskusteluun ihanana yh aamuna kaksin lapsen kanssa, joka on turvassa kainalossa ja joka tapaa viikottain isäänsä vähintään vuorokauden, kaksi, isän yrittäjyyden takia. Jotkut meistä eivät ota suhteita kertakäyttösuhteina ja pyyhi persettä rahatupolla. Joillekin meistä niillä suhteeseen kuuluvilla ihisillä on hyvin syvällistä merkitystä. Joten Milanna, kiitos, aamuni on mitä parhain ollut tähän asti =)
Sanoo ihminen, joka kännissä kirjoitellut palstalle ties mitä. Mies haukuttu, itsemurhalla uhkailtu ja mitä kaikkea.. Muistelepa. Kannattaisi se oma pesä pitää ensin puhtaana ennenkuin lähtee huutelemaan vieraisiin pöytiin. Palstamuisti on pitkä sinunkin kohdallasi, pidä se mielessä, ennenkuin kirjoittelet muille noin kuvottavaan sävyyn.
 
Sanoo ihminen, joka kännissä kirjoitellut palstalle ties mitä. Mies haukuttu, itsemurhalla uhkailtu ja mitä kaikkea.. Muistelepa. Kannattaisi se oma pesä pitää ensin puhtaana ennenkuin lähtee huutelemaan vieraisiin pöytiin. Palstamuisti on pitkä sinunkin kohdallasi, pidä se mielessä, ennenkuin kirjoittelet muille noin kuvottavaan sävyyn.
muistissa on. Nykyään AA tuo avun alkoholismiin, suosittelen sullekin jonkinlaisen avun hakua, niin jää vähemmän aikaa tiimarinviholle ja kyttäilyyn, ihan omaan elämään. pus pus :heart:
 
vieras-
muistissa on. Nykyään AA tuo avun alkoholismiin, suosittelen sullekin jonkinlaisen avun hakua, niin jää vähemmän aikaa tiimarinviholle ja kyttäilyyn, ihan omaan elämään. pus pus :heart:
Mites sulla sitä aikaa sitten jää noin paljon Milannan kyttäilyyn? Tuohon sun katkeruuteen ja aggressiivisuuteen varmaan kandeis myös paneutua ammattilaisten kanssa, niin jospa se aika kuluisi siellä sitten paremmin? Saisit omaa elämää vähän paremmille kantimille. Viha ja negatiivisuus syö ihmistä, ei tee hyvää alkoholistille, jolla pieni lapsi hoidettavana.
 
VierasS
Kerro sit Milanna tärppäsikö kämpän kanssa. Vuokralleko aiotte? Tarvii jo kohtalaisen kokoisen asunnon kun kaksi koululaista, taapero, tuleva vauva ja jos äitikin usein auttelemassa.
 
Uusia käänteitä!

Mies tuli tänään kotiin. Vei mua ravintolaan että keskustelemme (just tulimme kotiin). Sanoin minulle että perhe on hänelle tärkein ei halua missään nimissä että noin käy meille. Se ymmärsi minua täysin hyvin ja ymmärsi miksi olen vihainen, oli aika surullinen. Hmm... annanko mahdollisuutta vai pitääkö vain laittaa laput silmille että on mikä on, kunhan vaan kuitenkin rakasta meitä yli kaikkia näköjään? Vaikka nyt lupasi että tulevallekin vauvalle antaa aikaa ja myös minulle, lupasi että näitä illallisia tulee nyt olemaan, ne vaan oli unohdettu työ kiireissä. Mitä mieltä olette? Mun vastaus on ollut vain että, hyvää kun ymmärrät....
 
Itse olen sitä mieltä että ero on vasta sitten kun kaikki muu on kokeiltu. Mikäli mies on valmis vähentämään töitä tai voisitte muuttaa vaikka lähemmäs miehen työpaikkoja niin voihan se toimiakin :)
No joo, sekin vaihtoehto :D. Ehkä kokeilen taas hänen kanssa. Kun tosissaan en tiedä ymmärräkö minua joku tai ei mutta naisena tuntu kurjalta jos mies on pois vuoden verran ja ilmoittaa että vielä kauemmaksi pitäisi lähteä. Juu nyt kun puhuimme että se lähtee kauemmaksi mutta myös matkusta kotiin sen verran paljon että saa aika meillekin. Ehkä luotan? Niin kuin sanoin edes 2pv kuukaudessa meille aika en tulee olemaan vihainen mitä se tekee, kun työn suhteen annan hänelle vapat kädet muutenkin.
 
"Jaana"
Uusia käänteitä!

Mies tuli tänään kotiin. Vei mua ravintolaan että keskustelemme (just tulimme kotiin). Sanoin minulle että perhe on hänelle tärkein ei halua missään nimissä että noin käy meille. Se ymmärsi minua täysin hyvin ja ymmärsi miksi olen vihainen, oli aika surullinen. Hmm... annanko mahdollisuutta vai pitääkö vain laittaa laput silmille että on mikä on, kunhan vaan kuitenkin rakasta meitä yli kaikkia näköjään? Vaikka nyt lupasi että tulevallekin vauvalle antaa aikaa ja myös minulle, lupasi että näitä illallisia tulee nyt olemaan, ne vaan oli unohdettu työ kiireissä. Mitä mieltä olette? Mun vastaus on ollut vain että, hyvää kun ymmärrät....
Tietenkin yritätte selvittää liittonne.
Avioliitossa tulee vastoinkäymisiä ja tulee ongelmia ja ne selvitetään.
Ei ole olemassa avioliittoa, jossa ollaan koko elämä onnellisia kuin puput kukkakedolla.

Ongelmista ylipääsy vahvistaa liittoa. Jos ongelmana on puolison väkivaltaisuus, niin silloin ero on ainoa ratkaisu, mutta kirjoitit, että teillä on aikaongelma, olette vain erkaantuneet toisistanne.

Joten etsitte sen läheisyyden tunteen, joka teillä aikaisemmin on ollut.

Teette jotain josta kumpikin nautitte.
Vaikka vain sohvalla köllöttelyä tai pelejä tai vain juttelua.

sinä tykkäät käydä ulkona syömässä ? tuosta tekstistäsi tuli mieleen, no sitä joskus jos se on sinulle tärkeää.
Sitten puhutte mistä miehesi tykkää ja teette sitä välillä.
Siitä se lähtee
 
Alkuperäinen kirjoittaja mjää;30205893:
Aiemmin meinasit ettet mahdollisuutta enää anna. Mutta mitäs jos nää onkin nyt oikeesti jotai raskausailahteluita :confused:
Aika vaikea myös sanoa näköjään ei, kun se ymmärrä ja pyytä jopa anteeksi kaikista. Kyllä raskauskin sen tekee, mutta vaikka jos en olisikaan raskana uskon samat tunnet olisin käynyt läpi.
 
No joo, sekin vaihtoehto :D. Ehkä kokeilen taas hänen kanssa. Kun tosissaan en tiedä ymmärräkö minua joku tai ei mutta naisena tuntu kurjalta jos mies on pois vuoden verran ja ilmoittaa että vielä kauemmaksi pitäisi lähteä. Juu nyt kun puhuimme että se lähtee kauemmaksi mutta myös matkusta kotiin sen verran paljon että saa aika meillekin. Ehkä luotan? Niin kuin sanoin edes 2pv kuukaudessa meille aika en tulee olemaan vihainen mitä se tekee, kun työn suhteen annan hänelle vapat kädet muutenkin.
Ymmärsinkö oikein että miehesi siis vuoden ollut pois kotoa? Miten usein käy kotona? En kyllä yhtään sitten ihmettele miksi mietit eroa. Vaikea tilanne ja uusi vauvakin tulossa. Paljon jaksamista sulle :hug:
 
[QUOTE="Jaana";30205903]Tietenkin yritätte selvittää liittonne.
Avioliitossa tulee vastoinkäymisiä ja tulee ongelmia ja ne selvitetään.
Ei ole olemassa avioliittoa, jossa ollaan koko elämä onnellisia kuin puput kukkakedolla.

Ongelmista ylipääsy vahvistaa liittoa. Jos ongelmana on puolison väkivaltaisuus, niin silloin ero on ainoa ratkaisu, mutta kirjoitit, että teillä on aikaongelma, olette vain erkaantuneet toisistanne.

Joten etsitte sen läheisyyden tunteen, joka teillä aikaisemmin on ollut.

Teette jotain josta kumpikin nautitte.
Vaikka vain sohvalla köllöttelyä tai pelejä tai vain juttelua.

sinä tykkäät käydä ulkona syömässä ? tuosta tekstistäsi tuli mieleen, no sitä joskus jos se on sinulle tärkeää.
Sitten puhutte mistä miehesi tykkää ja teette sitä välillä.
Siitä se lähtee[/QUOTE]

Kitos :)

Aika hienoa tekstiä. Puhut totta ettei se aina voi olla hienoa. Pelottanut vain tulevan vauvan ja muiden lasten puolesta, että mitä oikein teemme jos mies aina vain kauemmaksi menee meiltäkin. Näköjään ko riita tai en tiedä oliko se edes riita, kun emme huutaneet tai kiroilimme, keskustelimme vain, mutta se avasi hänellekin silmiä pikkasen että tekee myös väärin ja on kans pikkasen itsekäs. Ainakin ne sanat ehkä halunnut kuulla, jopa ne toivat jo sen verran rauhallista oloa että jopa voin antaa sille 2kk ilma taukkoa tuntu tehdä työt, koska ehkä odotin että se ymmärtä sen, enkä vaati paljon, en vaadi että heti klo 16 se olisi ollut kotona, pyydän vain se aika joskus meille.
 

Yhteistyössä