Tein kai oikean valinnan - miksi se ei tunnu siltä?

[minäkin]

Olen ollut jo pitkään suhteessa toiseen mieheen, rakastan häntä ja olen onnellinen hänen kanssaan.

Mutta kun aikaa on kulunut, niin oli aika tehdä jotain asioille - valitsin perheeni tai siis lasteni isän, en kai lapsista koskaan olisi luopunutkaan.

Ei minun ole paha olla lasteni isän kanssa, mutta tämä ikävä ja tuska, jonka kanssa elän nyt on jotain käsittämätöntä.

Järki sanoo, että asiat on nyt niinkuin pitää, mutta sydän sanoo jotain aivan muuta.

Ei minusta ole loppuelämäkseni elämään kaksoiselämää, se jo tuli selväksi.

Meidän suhde ei ollut salaisuus ja sekin alkoi painamaan perhettämme.

 

["Irina"]

Kuinka pitkään suhteenne kesti? Miten onnistuitte pitämään sen salassa? Missä tapailitte? Kuinka usein tapailitte?

Kiinnostaa tietää, koska olen ollut vastaavassa tilanteessa nyt puoli vuotta, enkä todellakaan halua/pysty lopettamaan vielä suhdetta.

 

[minäkin]

[QUOTE="Irina";29485358]Kuinka pitkään suhteenne kesti? Miten onnistuitte pitämään sen salassa? Missä tapailitte? Kuinka usein tapailitte?

Kiinnostaa tietää, koska olen ollut vastaavassa tilanteessa nyt puoli vuotta, enkä todellakaan halua/pysty lopettamaan vielä suhdetta.[/QUOTE]

Pari vuotta kai kokonaisuudessaan ja ei ollut salaisuus varsianaisesti.

Todella vaikea on hyväksyä lopettaminen, mutta vaikeaa olisi jatkaminenkin - kumpi sitten lienee pahempaa, aika näyttänee.

Nyt olen aika siipi maassa, mutta toisaalta myös vähän tyytyväinen itseeni.

 

[Vierain]

Pari vuotta kai kokonaisuudessaan ja ei ollut salaisuus varsianaisesti.

Todella vaikea on hyväksyä lopettaminen, mutta vaikeaa olisi jatkaminenkin - kumpi sitten lienee pahempaa, aika näyttänee.

Nyt olen aika siipi maassa, mutta toisaalta myös vähän tyytyväinen itseeni.

Mitä tarkoittaa että ei ollut varsinaisesti salaisuus?

 

[minäkin]

Mitä tarkoittaa että ei ollut varsinaisesti salaisuus?

Molempien puolisot varmasti tiesivät ja tietävät suhteestamme, toisen kotona asiaa ei mainittu ääneen, meillä aiheesta puhuttiin.

 

["Äiti minäkin"]

Onpa meitä...sama juttu, suhteessa toiseen mieheen, varattuun isään. Kuulostaa kamalalta, tiedän. Ja on kamalaa...mutta miksi niin väärä voi tuntua niin oikealta?? :/ Ha kumpikaan ei haluaisi perheitään vaikka rakkautta puolisoa kohtaan ei ole. Välittämistä kylläkin.

 

[Vaimo-Rakas]

Voi jumaliste minkälaisia ihmisiä. Erotkaa ennen kuin poljette niitä vieraita.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Äiti minäkin";29485397]Onpa meitä...sama juttu, suhteessa toiseen mieheen, varattuun isään. Kuulostaa kamalalta, tiedän. Ja on kamalaa...mutta miksi niin väärä voi tuntua niin oikealta?? :/ Ha kumpikaan ei haluaisi perheitään vaikka rakkautta puolisoa kohtaan ei ole. Välittämistä kylläkin.[/QUOTE]

Siksi että ette ajattele kuin itseänne. Piste.

 

["Irina"]

[QUOTE="Äiti minäkin";29485397]Onpa meitä...sama juttu, suhteessa toiseen mieheen, varattuun isään. Kuulostaa kamalalta, tiedän. Ja on kamalaa...mutta miksi niin väärä voi tuntua niin oikealta?? :/ Ha kumpikaan ei haluaisi perheitään vaikka rakkautta puolisoa kohtaan ei ole. Välittämistä kylläkin.[/QUOTE]

Me taas rakastamme puolisoitamme, mutta paikkaamme liitoissamme olevaa seksivajetta avioliiton ulkopuolisella suhteella.

 

[V1eras]

Kuin helvetissä te teette noita juttuja? Mä en ymmärrä. En vaan mitenkään ymmärrä. En vaikka olisi lapset ja kaikki, silti.

Minusta ei vaan kerta kaikkiaan olisi tuollaiseen. Miten ne teidän puolisot tuon sulattaa? Ja miten ne toivottaa teidät tervetulleeksi takaisin elämään perheen kanssa, kun on ensin tuuletuttu?

Enkä mä nyt teitä tuomitse. Haluan ihan oikeasti kuulla miten tuollainen omastani voimakkaasti poikkeava moraalikäsitys ja tunne-elämä tuntuu.

 

["Irina"]

Voi jumaliste minkälaisia ihmisiä. Erotkaa ennen kuin poljette niitä vieraita.

Samat sanat sinulle. Painu toiseen ketjuun uikuttamaan. Sinun naurettavat juttusi on kuultu täällä jo moneen kertaan.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Irina";29485419]Samat sanat sinulle. Painu toiseen ketjuun uikuttamaan. Sinun naurettavat juttusi on kuultu täällä jo moneen kertaan.[/QUOTE]

Mulla on ihan samanlainen oikeus kommentoida kuin sinullakin.

 

["Irina"]

Kuin helvetissä te teette noita juttuja? Mä en ymmärrä. En vaan mitenkään ymmärrä. En vaikka olisi lapset ja kaikki, silti.

Minusta ei vaan kerta kaikkiaan olisi tuollaiseen. Miten ne teidän puolisot tuon sulattaa? Ja miten ne toivottaa teidät tervetulleeksi takaisin elämään perheen kanssa, kun on ensin tuuletuttu?

Enkä mä nyt teitä tuomitse. Haluan ihan oikeasti kuulla miten tuollainen omastani voimakkaasti poikkeava moraalikäsitys ja tunne-elämä tuntuu.

Pakottaako sinun moraalikäsityksesi elämään toisen puolisoista ilman seksiä? Jos muuten hyvin toimivaa suhdetta ja perhettä ei halua rikkoa, niin eikö silloin ole fiksumpaa antaa toiselle lupa käydä vieraissa, jos itseä ei huvita.

 

[minäkin]

Kuin helvetissä te teette noita juttuja? Mä en ymmärrä. En vaan mitenkään ymmärrä. En vaikka olisi lapset ja kaikki, silti.

Minusta ei vaan kerta kaikkiaan olisi tuollaiseen. Miten ne teidän puolisot tuon sulattaa? Ja miten ne toivottaa teidät tervetulleeksi takaisin elämään perheen kanssa, kun on ensin tuuletuttu?

Enkä mä nyt teitä tuomitse. Haluan ihan oikeasti kuulla miten tuollainen omastani voimakkaasti poikkeava moraalikäsitys ja tunne-elämä tuntuu.

Yhteisistä asioista ei haluta luopua kuitenkaan, jo toimivista rutiineista elämässä, kodista, kaikesta aineellisesta.

Rakkauttakin varmasti on olemassa, se kun ei ole sellainen asia, että yksi sulkisi toisen pois. Välittämistä vähintäänkin pitkän yhteisen menneisyyden vuoksi.

Jotenkin luulen, että minkä enemmän ikää, niin vaikeampaa on luopua kaikesta vain rakkauden vuoksi.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Irina";29485411]Me taas rakastamme puolisoitamme, mutta paikkaamme liitoissamme olevaa seksivajetta avioliiton ulkopuolisella suhteella.[/QUOTE]

Jos kysymyksessä ei ole sovittu sivusuhde niin kyllä on aika raakaa touhua ja en usko että kammarin puolella vilkkaampaa kotona noilla keinoilla on.

 

["Irina"]

Mulla on ihan samanlainen oikeus kommentoida kuin sinullakin.

Sinun läpätyksesi on kuultu jo tuhanteen kertaan, ei niitä kukaan enää jaksa.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Irina";29485439]Sinun läpätyksesi on kuultu jo tuhanteen kertaan, ei niitä kukaan enää jaksa.[/QUOTE]

Mitä läpätystä tarkoitat? Jos tarkoitat seksiaiheisia keskusteluja niin nyt ymmärrän miksi olet minusta niin ärsyyntynyt. Tuntuu kaivelevan.

 

["Irina"]

Mitä läpätystä tarkoitat? Jos tarkoitat seksiaiheisia keskusteluja niin nyt ymmärrän miksi olet minusta niin ärsyyntynyt. Tuntuu kaivelevan.

Pakkoko on tunkea pilaamaan tämäkin ketju? Mene muualle. Ihme pakkomielteitä sinulla. Olet pahimmanlaatuinen hurskastelija.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Irina";29485451]Pakkoko on tunkea pilaamaan tämäkin ketju? Mene muualle. Ihme pakkomielteitä sinulla. Olet pahimmanlaatuinen hurskastelija.[/QUOTE]

Pahimmanlaatuinen hurskastelija jättää teidät nyt silittelemään toistenne harteita ja oikeuttamaan tekojanne. Älkää sitten itkekö kun jää vain luu käteen.

 

[Pokkura]

Yhteisistä asioista ei haluta luopua kuitenkaan, jo toimivista rutiineista elämässä, kodista, kaikesta aineellisesta.

Rakkauttakin varmasti on olemassa, se kun ei ole sellainen asia, että yksi sulkisi toisen pois. Välittämistä vähintäänkin pitkän yhteisen menneisyyden vuoksi.

Jotenkin luulen, että minkä enemmän ikää, niin vaikeampaa on luopua kaikesta vain rakkauden vuoksi.

Hyvin kirjoitettu. Erilaiset ihmiset tuntee eri tavoin. Jollekin rakkaus on joko tai, joku toinen rakastaa tuhannella tasolla. Se että rakastaa miestään, ei tarkoita etteikö voisi rakastaa jotain muuta pakahtumiseen asti...

 

["katja"]

Miten toi käytännössä onnistui? Kerroitko miehellesi, että hoida lapsia viikonloppu, lähden sekstailemaan "Pekan" kanssa viikonlopuksi? Vai miten? Miten jäitte kiinni vai kerroitko itse miehellesi?

En ymmärrä miten miehesi kesti tilannetta kaksi vuotta (tai minkä ajan nyt tiesikään). Raastavaa, en uskoisi pystyväni samaan vaikka miestäni rakastan (siis jos hän hakisi seuraa muualta).

 

[Minä myös...]

Helppoa tuomita, niin minäkin olisin tehnyt vielä vuosi sitten. Mutta niinpä vain kävi, että rakastuin toiseen... Kamala tilanne, koska tiedän sydämessäni ettei minusta ole eroamaan ja rikkomaan perhettä. Henkisesti raskasta ja joka päivä mietin, miten saisin lopetettua suhteen...

 

["qwerty"]

Ei tuollainen suhdetoiminta ainakaan hyvää parisuhteelle tee. Ei jaksa ymmärtää...

 

[minäkin]

[QUOTE="katja";29485480]Miten toi käytännössä onnistui? Kerroitko miehellesi, että hoida lapsia viikonloppu, lähden sekstailemaan "Pekan" kanssa viikonlopuksi? Vai miten? Miten jäitte kiinni vai kerroitko itse miehellesi?

En ymmärrä miten miehesi kesti tilannetta kaksi vuotta (tai minkä ajan nyt tiesikään). Raastavaa, en uskoisi pystyväni samaan vaikka miestäni rakastan (siis jos hän hakisi seuraa muualta).[/QUOTE]

Monellakin tapaa, aika vähän olin päiväkausia pois. Tavattiin muutamia kertoja viikossa, joskus oltiin pitempäänkin yhdessä.

Keinoja on monia, ainakin jos työ antaa mahdollisuuksia.

En jäänyt kiinni, kerroin ihan itse.

Mies varmasti kärsi, mutta kaikille asioille ei elämässä aina voi mitään.

 

["katja"]

Mies varmasti kärsi, mutta kaikille asioille ei elämässä aina voi mitään.

Anteeksi nyt vaan, mutta tuo on mielestäni asia johon todellakin voi itse vaikuttaa.

Kestäisitkö saman mieheltäsi?
Onko teidän suhde nyt mielestäsi kunnossa ja mies ok tilanteen kanssa?