Sanna80 - no, vapaaehtoisesti en itsekään sitä riskiä olisi ottanut, terveydelliset syyt pakottivat siihen Tosin välimatkan ja lapsen läheiset väliin isään huomioon ottaen olin jo aiemmin hyväksynyt normaali olosuhteissakin 1-1,5vkon mittaiset tapaamisjatkot kokeiluina. Mutta uskon myös, että kun olen yhden lapsen jo normaaliksi 3-vuotiaaksi onnistunut kasvattamaan, että pienemmästäkin kasvaa sellainen. Toki se helpottaa sitten, kun lapsi osaa itse puhua ja ilmaista tunteitaan ja voi soitellakin tapaamisten aikana. Molemmat ovat myös kotihoidossa eivätkä käytännössä juuri koskaan missään muussa hoidossa (en nyt keksi, mihin sellaista tarvitsisin, no ehkä jonkun gynekäynnin ajaksi voisin nakittaa kaverin vahtimaan muksuja enkä gynellä käy edes joka vuosi) joten en miettimälläkään keksi, miten 1-vuotiaani tästä nyt tai jatkossa alkaisi oireilla. Ja esikoisen kohdalla ne oireet näkyivät heti, kun painostuksen alla (ne oikeudenkäynnit sun muut) oli liian pitkiä tapaamisia (eroja äidistä ) lapsen sietokykyyn nähden. Toivottavasti niistä ajoista ei tullut traumoja, jotka näkyisivät joskus tulevaisuudessa. Tuskin ja vielä epätodennäköisemmin pienemmän kohdalla