Tein jotain todella paheksuttua ja lapsi selvisi siitä hengissä..

No sehän se on kunnianarvoinen suoritus, että 1-vuotias lapsi pärjää loistavasti ilman äitiään. Kertoo paljon kiintymyssuhteesta... Imetyksen kannalta toki joillekin mahdotonta

Ai niin, kerrothan, miksi ihmeessä 1v pitäisi imettää :saint:

Vaikka siksi että alle 2-vuotiaalle rintamaito on parasta ravintoa...?

Voin kertoa, että päivääkään enempää kuin mitä mää noita imetin, en olisi suostunut imettämään, eli kumpaakin n. vuoden. Sanot sinä tai kuka muu tahansa viherpiipertäjäluomulapsentahtivouhkaaja siihen ihan mitä tahansa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sanna80 sanoi nimenomaan, että JOILLEKIN mahdotonta... miten teidän JOIDENKIN TOISTEN on nyt vaikea ymmärtää, että nykyään aika monetkin imettävät pidempään kuin vuoden, vaikka te ette olekaan imettäneet???

 

Tuon ikäisellä lapsella on vain yksi ensisijainen kiintymyssuhde. Ja lapsi on vieläpä iässä, jossa olisi tärkeää, että ensisijainen kiintymyssuhde on mahdollisimman paljon saatavilla (esim. hoitoon vieminen ei suositeltavaa).

Sorry, mutten usko tuohon.

Pienellä vauvalla, vastasyntyneellä, asia on noin. Vaan ei enää yksivuotiaalla. Ja sillä vastasyntyneelläkin alkaa muodostua kiintymyssuhde myös isään (tai vaikkapa isoäitiin, jos tämä on päivittäin tai lähes päivittäin läsnä vauvan elämässä ja osallistuu hoitoon) vaikka äiti alussa onkin se ykkönen, vauvalle tuttu jo sikiöajoilta.

Sun uskollas ei aisan kanssa ole mitään tekemistä. Sä taidat uskoa just sen mikä susta itsestäs tuntuu helpoimmalle. Kehityspsykologiaa...

 

No sehän se on kunnianarvoinen suoritus, että 1-vuotias lapsi pärjää loistavasti ilman äitiään. Kertoo paljon kiintymyssuhteesta... Imetyksen kannalta toki joillekin mahdotonta

Ai niin, kerrothan, miksi ihmeessä 1v pitäisi imettää :saint:

Vaikka siksi että alle 2-vuotiaalle rintamaito on parasta ravintoa...?

Voin kertoa, että päivääkään enempää kuin mitä mää noita imetin, en olisi suostunut imettämään, eli kumpaakin n. vuoden. Sanot sinä tai kuka muu tahansa viherpiipertäjäluomulapsentahtivouhkaaja siihen ihan mitä tahansa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ei varmasti kiinnosta.
Nimittelijöitä harvemmin kiinnostaa muut ihmiset, positiivisessa mielessä.

 

No sehän se on kunnianarvoinen suoritus, että 1-vuotias lapsi pärjää loistavasti ilman äitiään. Kertoo paljon kiintymyssuhteesta... Imetyksen kannalta toki joillekin mahdotonta

Ai niin, kerrothan, miksi ihmeessä 1v pitäisi imettää :saint:

Vaikka siksi että alle 2-vuotiaalle rintamaito on parasta ravintoa...?

Voin kertoa, että päivääkään enempää kuin mitä mää noita imetin, en olisi suostunut imettämään, eli kumpaakin n. vuoden. Sanot sinä tai kuka muu tahansa viherpiipertäjäluomulapsentahtivouhkaaja siihen ihan mitä tahansa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sanna80 sanoi nimenomaan, että JOILLEKIN mahdotonta... miten teidän JOIDENKIN TOISTEN on nyt vaikea ymmärtää, että nykyään aika monetkin imettävät pidempään kuin vuoden, vaikka te ette olekaan imettäneet???

Ja nämä samat mammat, jotka tässä nyt ei ymmärrä toisten valintaa imetyksen pituudesta, valittavat, miten muut ovat suvaitsemattomia... just

 

Olen mäkin ollut 1v. lapsesta pisimmillään erossa 2 viikkoa, muutenkin oli silloon vähintään viikon erossa olemisia. Ei paljon ollut vaihtoehtoja ja jos joku on tämän takia sitä mieltä, että olen huono äiti ja pilannut lapseni, voi pitää turpansa kiinni.

Kummasti tuo eskarilaanen vain on muhun kiintynyt vaikka on joutunut musta olemaan erossa. Hänellä kun on myös rakastava isä joka ei ole yhtään mua vähäpätöösempi vanhempana.

OT

Miksi teksteissäsi aina ylimääräisiä kirjaimia?
Kuten: "silloon", "..pätöösempi", "eskarilaanen".

murretta.. veikkaisin..

 

Tuon ikäisellä lapsella on vain yksi ensisijainen kiintymyssuhde. Ja lapsi on vieläpä iässä, jossa olisi tärkeää, että ensisijainen kiintymyssuhde on mahdollisimman paljon saatavilla (esim. hoitoon vieminen ei suositeltavaa).

Sorry, mutten usko tuohon.

Pienellä vauvalla, vastasyntyneellä, asia on noin. Vaan ei enää yksivuotiaalla. Ja sillä vastasyntyneelläkin alkaa muodostua kiintymyssuhde myös isään (tai vaikkapa isoäitiin, jos tämä on päivittäin tai lähes päivittäin läsnä vauvan elämässä ja osallistuu hoitoon) vaikka äiti alussa onkin se ykkönen, vauvalle tuttu jo sikiöajoilta.

Juuri näin! Ja muutama kuukausi sitten Kaksplussassa tai Vauva-lehdessä oli asiantuntijoiden artikkeli että kiintymyssuhteita voi olla useita vuoden ikäisellä ja että moni rakas ihminen ympärillä on vain rikkaus ja hyvä asia lapsen kehityksen kannalta!
Ne vanhanaikaiset jutut äiti-lapsi-symbioosista ovat hautautumassa. Niihin takertuu vain marttyyriäidit tai sitten ne joiden ukoilla on muut kiinnostuksen kohteet kuin suhteen luominen pienokaiseen.

 

Itsehän olen vain käynyt kehityspsykologian peruskurssit, mutta kyllä sielläkin on huomioitu kokonaistilanne. Varmasti lapsi menisi tässäkin tilanteessa sekaisin, jos joutuisi nyt olemaan vaikka siellä päivähoidossa yhtäaikaa. Onneksi ei joudu, joten kokonaistilanne on varsin selkeä hänelle

 

No ei ne traumat heti näy mitä tuollaisesta VOI tulla.

No milloin ne mahtaa näkyä??

Mitäs nyt tehdään kun lasteni isä ei ole nähnyt lapsia kolmeen viikkoon? kuitenkin isä on heille tärkeä... soitanko heti aamutuimaan lastenpsykiatrille? Onkohan varsinkin tuon nuorimmaisen joka on 2v, kiintymys suhde isään mennyt vituiks? :headwall:

Aikuisena, joskus nuoruudessa, joskus vakavat jo aiemmin.
Siten ne traumat näkyy.

Vasta myöhemmin tiedät onko kasvatus mennyt vituiksi vai ei.
Se voi mennä kellä tahansa vituiksi, aika näyttää.

Ja, siihen vaikuttaa monet tekijät...

 

Ja eiköhän traumojen syntyynkin vaikuta kokonaisvaltainen tilanne ja monien asioitten yhteen summaaminen. Adoptoihan monet lapsia vaikka 3-vuotiaina ja useimmiten ne adoptiolapset ovat ihan normaaleja aikuisina, vaikka siihen 3v mennessä on voinut olla elämä vaikka minkälaista..

Nyt olet niin valitettavan väärässä. Kyllä se jättää lähes kaikkiin adoptiolapsiin traumoja.

 

No sehän se on kunnianarvoinen suoritus, että 1-vuotias lapsi pärjää loistavasti ilman äitiään. Kertoo paljon kiintymyssuhteesta... Imetyksen kannalta toki joillekin mahdotonta

Ai niin, kerrothan, miksi ihmeessä 1v pitäisi imettää :saint:

Vaikka siksi että alle 2-vuotiaalle rintamaito on parasta ravintoa...?

Voin kertoa, että päivääkään enempää kuin mitä mää noita imetin, en olisi suostunut imettämään, eli kumpaakin n. vuoden. Sanot sinä tai kuka muu tahansa viherpiipertäjäluomulapsentahtivouhkaaja siihen ihan mitä tahansa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sanna80 sanoi nimenomaan, että JOILLEKIN mahdotonta... miten teidän JOIDENKIN TOISTEN on nyt vaikea ymmärtää, että nykyään aika monetkin imettävät pidempään kuin vuoden, vaikka te ette olekaan imettäneet???

Näytä mulle tossa Sannalta lainatussa tekstissä noi KAPITAALEIN kirjoittamasi sanat.

Ja mun puolestani muut - sinäkin - imettäköön kakaroitaan vaikka vtu rippikouluikään, mitä se mulle kuuluu. Mutta se kuuluu, että ollaan aina sormi ojossa sanomassa, että kyllä hän tietää ja hän on ainoa joka on oikeassa. Ja kaikki muut on väärässä.

 

Mites ne perheet joissa isä on reissuhommissa, esim laivalla duunissa, niin onko niitten perheiden lapset niitä sekopäitä?

Itse asiassa kaikki kriisit; vanhempien erot, heistä erossa oleminen, häiriöt tietyssä iässä (juuri esim. 1v.) voivat vaikuttaa haitallisesti persoonan kehittymiseen.

Vai mistäs kuvittelit narsistien ym. putkahtelevan.
Riippuu tietysti myös häiriöasteista, kestosta, iästä milloin tapahtunut, ympäristöstä, geeneistä ym., että tuleeko häiriöitä vaiko ei.

Eli ei se siis ole pelkästä erosta kiinni...

 

Saanko Emilyn kysyä yhden kysymyksen; luotatko exiisi lastenhoitoasioissa?

No eipä varmaan luota, ihan summamutikassa teki lapset ja lähettelee ihan uhallakin isilleen...

Ilmeisesti täällä aika moni tekee lapsia vähän kenen kanssa sattuu, kun äijät ei taida kyetä edes omista lapsistaan huolehtimaan.. :saint:

Osuvasti sanottu. Ei suinkaan ehkä kannattaisi arvostella niitä naisia jotka ovat löytäneet hyvän isän lapsilleen, oli se parisuhde sitten käynnissä tai sittemmin päättynyt, kun alkaa verrata mikä liuta täällä on naisia joiden miehet eivät yhtä perhanan päivää pärjäisi mukuloiden kanssa!

 

Sun uskollas ei aisan kanssa ole mitään tekemistä. Sä taidat uskoa just sen mikä susta itsestäs tuntuu helpoimmalle. Kehityspsykologiaa...

Mä oon kyllä ollut hyvinkin tiiviisti lasteni kanssa, ilman taukoja, joten ei taida olla kyse siitä mikä minusta itsestäni tuntuu helpoimmalle...esikoinen oli ekaa kertaa yön poissa kotoa 1 v 8 kk iässä (illalla meni, aamulla tuli kotiin) ja kuopusta imetin 1 v 9 kk, ja sitä rataa.

En ymmärrä tätä isyyden syrjäyttämistä. Jos isä osallistuu alusta alkaen lapsensa hoitoon, on hän lapsen ollessa 1 v jo tasavertainen hoitaja äidin kanssa.

 

Tuon ikäisellä lapsella on vain yksi ensisijainen kiintymyssuhde. Ja lapsi on vieläpä iässä, jossa olisi tärkeää, että ensisijainen kiintymyssuhde on mahdollisimman paljon saatavilla (esim. hoitoon vieminen ei suositeltavaa).

Sorry, mutten usko tuohon.

Pienellä vauvalla, vastasyntyneellä, asia on noin. Vaan ei enää yksivuotiaalla. Ja sillä vastasyntyneelläkin alkaa muodostua kiintymyssuhde myös isään (tai vaikkapa isoäitiin, jos tämä on päivittäin tai lähes päivittäin läsnä vauvan elämässä ja osallistuu hoitoon) vaikka äiti alussa onkin se ykkönen, vauvalle tuttu jo sikiöajoilta.

Juuri näin! Ja muutama kuukausi sitten Kaksplussassa tai Vauva-lehdessä oli asiantuntijoiden artikkeli että kiintymyssuhteita voi olla useita vuoden ikäisellä ja että moni rakas ihminen ympärillä on vain rikkaus ja hyvä asia lapsen kehityksen kannalta!
Ne vanhanaikaiset jutut äiti-lapsi-symbioosista ovat hautautumassa. Niihin takertuu vain marttyyriäidit tai sitten ne joiden ukoilla on muut kiinnostuksen kohteet kuin suhteen luominen pienokaiseen.

2+ ja vauvalehti onkin tunnetusti sitä parhainta tietoa.
Sinuna hankkisin pikkusen enemmän matskua ja lähteitä, noilla artikkeleilla on nyt ihan turha aiheesta keskustella. (Se on VAIN yksi näkökulma!!)

Kai olet kehityspsykologian perusopinnot suorittanut?

Mitkään vanhanaikaiset äiti-lapsi jutut eivät ole katoamassa.
Edelleen olennaisia, jos psykologia sinulle lainkaan tuttua on.

 

Saanko Emilyn kysyä yhden kysymyksen; luotatko exiisi lastenhoitoasioissa?

No eipä varmaan luota, ihan summamutikassa teki lapset ja lähettelee ihan uhallakin isilleen...

Ilmeisesti täällä aika moni tekee lapsia vähän kenen kanssa sattuu, kun äijät ei taida kyetä edes omista lapsistaan huolehtimaan.. :saint:

Osuvasti sanottu. Ei suinkaan ehkä kannattaisi arvostella niitä naisia jotka ovat löytäneet hyvän isän lapsilleen, oli se parisuhde sitten käynnissä tai sittemmin päättynyt, kun alkaa verrata mikä liuta täällä on naisia joiden miehet eivät yhtä perhanan päivää pärjäisi mukuloiden kanssa!

Niin, usein vielä ydinperheessä..

 

Justiinsa joo. Ja nyt varmaan vielä sanot että "millään tavalla isä-lapsi-suhdetta väheksymättä"? Isä on tasan tarkkaan juuri ja tasan yhtä arvokas lapselle kuin äitikin jos isä on alusta asti ollut lapsen kanssa todella muutenkin kuin satunnaisissa vaipanvaihdoissa. Et sä ole millään lailla ylivertainen vaikka itse niin uskoisitkin.

Isä on yhtä arvokas, mutta äiti on yleensä se ensisijainen hoitaja. Toki joissakin perheissä se onkin isä, jos lapsi vaikka asuu isän luona. Silloin tuon ikäisen lapsen ei ole hyvä olla pitkiä aikoja isästään erossa. Sukupuoli tässä asiassa on toissijaista, ensisijainen hoitaja on se tärkein tekijä.

Etkö sinä millään älyä että kaikissa perheissä ei ole ensisijaisesti yhtä hoitajaa vaan kaksi älyllä, rakkaudella ja maalaisjärjellä varustettua vanhempaa samalla viivalla, yhtä suurella vastuulla?

 

Olen mäkin ollut 1v. lapsesta pisimmillään erossa 2 viikkoa, muutenkin oli silloon vähintään viikon erossa olemisia. Ei paljon ollut vaihtoehtoja ja jos joku on tämän takia sitä mieltä, että olen huono äiti ja pilannut lapseni, voi pitää turpansa kiinni.

Kummasti tuo eskarilaanen vain on muhun kiintynyt vaikka on joutunut musta olemaan erossa. Hänellä kun on myös rakastava isä joka ei ole yhtään mua vähäpätöösempi vanhempana.

OT

Miksi teksteissäsi aina ylimääräisiä kirjaimia?
Kuten: "silloon", "..pätöösempi", "eskarilaanen".

Fiksua tekstiä muuten, mutta toodella ärsyttävää tuo "murre", jonka harava muuten "oppi" yhdessä yössä ja alkoi sitä käyttämään. Kukaan tuskin on sitä tyyliä kehunut. Puheissa murteet on jees, mutta väkisin kirjoittettuna ne on kyllä jotain ihan muuta.

 

No sehän se on kunnianarvoinen suoritus, että 1-vuotias lapsi pärjää loistavasti ilman äitiään. Kertoo paljon kiintymyssuhteesta... Imetyksen kannalta toki joillekin mahdotonta

Ai niin, kerrothan, miksi ihmeessä 1v pitäisi imettää :saint:

Vaikka siksi että alle 2-vuotiaalle rintamaito on parasta ravintoa...?

Voin kertoa, että päivääkään enempää kuin mitä mää noita imetin, en olisi suostunut imettämään, eli kumpaakin n. vuoden. Sanot sinä tai kuka muu tahansa viherpiipertäjäluomulapsentahtivouhkaaja siihen ihan mitä tahansa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sanna80 sanoi nimenomaan, että JOILLEKIN mahdotonta... miten teidän JOIDENKIN TOISTEN on nyt vaikea ymmärtää, että nykyään aika monetkin imettävät pidempään kuin vuoden, vaikka te ette olekaan imettäneet???

Näytä mulle tossa Sannalta lainatussa tekstissä noi KAPITAALEIN kirjoittamasi sanat.

Ja mun puolestani muut - sinäkin - imettäköön kakaroitaan vaikka vtu rippikouluikään, mitä se mulle kuuluu. Mutta se kuuluu, että ollaan aina sormi ojossa sanomassa, että kyllä hän tietää ja hän on ainoa joka on oikeassa. Ja kaikki muut on väärässä.

Kirjoitat itsestäsi.
Ulkoistat, peilaat.

Hanki apua.

 

Juuri näin! Ja muutama kuukausi sitten Kaksplussassa tai Vauva-lehdessä oli asiantuntijoiden artikkeli että kiintymyssuhteita voi olla useita vuoden ikäisellä ja että moni rakas ihminen ympärillä on vain rikkaus ja hyvä asia lapsen kehityksen kannalta!

Tottakai kiintymyssuhteita voi olla useampia! Mutta on vain yksi ensisijainen kiintymyssuhde!

On muuten tosi hienoa olla oikeassa, kun on lukenut yhden artikkelin aiheesta. Mutta kun lukemansa pitäisi vielä ymmärtääkin

Luuletteko te tosiaan, ettei pieni lapsi kärsi, jos normisti on yhden vanhemman kanssa ja sitten hänet repäistään pariksi viikoksi toisen vanhemman luo. Yrittäkää asettua lapsen asemaan. Jos te olisitte siinä se vuoden ikäinen (tai kolmen vuoden ikäinen) ja te menisitte yhtäkkiä toiselle vanhemmalle pariksi viikoksi ettekä näkisi sitä, jonka kanssa normaalisti olisitte (vuoden ikäinen ei vielä edes ymmärrä, että näkee joskus vielä äidin).

Pakkotilanne on tietysti pakko, jos ei muuta vaihtoehtoa ole. Mutta huolestuttavalle kuulostaa, jos pieni lapsi muutenkin saattaa olla viikon isällään näkemättä siinä välissä äitiään kuten aloittaja taisi kertoa.

 

Jos joku isukki olis ollu lapsen elämästä poissa 2,5 viikkoa niin se ois mammoista ihan jees ja normaalia, mutta jos joku äiti on vaikka hyvästä syystäkin niin tehnyt, niin kamala haloo...

Missähän niin on sanottu?

Musta ei olis ok että mies olis poissa lasten elämästä 2,5vkoa eikä toistepäinkään. Esikoisesta jouduin olemaan viikon erossa kun kuopus syntyi, oli 1v11kk esikoinen silloin. Tai nähtiin me kaksi kertaa sillä aikaa ja kamalaa oli.

No kuule, jos tosiaan on eroperheessä pitkät välimatkat tai vaikka toisella matkustelua vaativa työ, tai vaikka se terveys pettää niin siinä ei sun mielipiteet paljon paina....

Ihan tosi?
No missäs on sanottu että on ok että 1v on isästään erossa?

 

Mites ne perheet joissa isä on reissuhommissa, esim laivalla duunissa, niin onko niitten perheiden lapset niitä sekopäitä?

Itse asiassa kaikki kriisit; vanhempien erot, heistä erossa oleminen, häiriöt tietyssä iässä (juuri esim. 1v.) voivat vaikuttaa haitallisesti persoonan kehittymiseen.

Vai mistäs kuvittelit narsistien ym. putkahtelevan.
Riippuu tietysti myös häiriöasteista, kestosta, iästä milloin tapahtunut, ympäristöstä, geeneistä ym., että tuleeko häiriöitä vaiko ei.

Eli ei se siis ole pelkästä erosta kiinni...

VOI OLLA, mutta kaikilla ei ole! Toisilla on!
Siihen vaikuttaa muukin elämänvaiheet, tilanteet ja koko ihmisen luonne yleensäkin.

Toisille ero riittää, toisille ei.
Olemme yksilöitä, yleistää ei voi.

 

No ei ne traumat heti näy mitä tuollaisesta VOI tulla.

Et VOI olla tosissasi?

Olen kyllä IHAN tosissani. Ei ole minusta mikään ylpeilyn asia että 1-vuotias on noin kauan erossa äidistään. Vaikkakin on isänsä kanssa. Minusta kuitenkin se kiintymyssuhde lapsen ja äidin välillä ei ole mitään höpöhöpöä vaan ihan tavoiteltava asia ja kyllä tuollainen on aika kova paukku lapsen kiintymyssuhteen muodostukselle. Todennäköisesti lapsi on 10 vuoden päästäkin ihan normaali, ja toivon että näin on. Mutta itse en uskaltaisi ottaa riskiä.

Mä olen ollut 1,5v ikäisenä kuukauden erossa äidistäni ja ihan omassa kodissani isäni ja sisarusteni kanssa, mutta väitän, että tuo ero on vahingoittanut äitini ja minun suhdetta. On siis ollut kova hylkäyskokemus. Tosin äiti tuli kotiin pikkusiskon kanssa synnytyssairaalasta, joten ehkä sekin on vaikuttanut tähän. Mutta en silti väheksyisi varhaisia hylkäyskokemuksia.

 

No sehän se on kunnianarvoinen suoritus, että 1-vuotias lapsi pärjää loistavasti ilman äitiään. Kertoo paljon kiintymyssuhteesta... Imetyksen kannalta toki joillekin mahdotonta

Ai niin, kerrothan, miksi ihmeessä 1v pitäisi imettää :saint:

Vaikka siksi että alle 2-vuotiaalle rintamaito on parasta ravintoa...?

Voin kertoa, että päivääkään enempää kuin mitä mää noita imetin, en olisi suostunut imettämään, eli kumpaakin n. vuoden. Sanot sinä tai kuka muu tahansa viherpiipertäjäluomulapsentahtivouhkaaja siihen ihan mitä tahansa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sanna80 sanoi nimenomaan, että JOILLEKIN mahdotonta... miten teidän JOIDENKIN TOISTEN on nyt vaikea ymmärtää, että nykyään aika monetkin imettävät pidempään kuin vuoden, vaikka te ette olekaan imettäneet???

Näytä mulle tossa Sannalta lainatussa tekstissä noi KAPITAALEIN kirjoittamasi sanat.

Ja mun puolestani muut - sinäkin - imettäköön kakaroitaan vaikka vtu rippikouluikään, mitä se mulle kuuluu. Mutta se kuuluu, että ollaan aina sormi ojossa sanomassa, että kyllä hän tietää ja hän on ainoa joka on oikeassa. Ja kaikki muut on väärässä.

Kirjoitat itsestäsi.
Ulkoistat, peilaat.

Hanki apua.

Ihanaa lähimmäisenrakkautta ja todellista toisesta välittämistä. :flower:

 

sanon sen verran, että kun pienten (alle kouluikäisten) lasten vanhemmat eroavat niin vastuu on todella suuri. Minusta henkilökohtaisesti se myös tarkoittaa sitä, että eron jälkeen jäädään riittävän lähelle asumaan. Itse erosin kun lapsi oli 1v. ja vaikka ex muutti 1km päähän niin jo viikonloppu tuntui ikuisuudelta niin äidistä kuin lapsestakin. Vaikka ex tapasi lasta myös viikolla, tuntui, että viikonloput isän luona alkoivat sujumaan vasta 4-5vuotiaana.

 

Isä on yhtä arvokas, mutta äiti on yleensä se ensisijainen hoitaja. Toki joissakin perheissä se onkin isä, jos lapsi vaikka asuu isän luona. Silloin tuon ikäisen lapsen ei ole hyvä olla pitkiä aikoja isästään erossa. Sukupuoli tässä asiassa on toissijaista, ensisijainen hoitaja on se tärkein tekijä.

Etkö sinä millään älyä että kaikissa perheissä ei ole ensisijaisesti yhtä hoitajaa vaan kaksi älyllä, rakkaudella ja maalaisjärjellä varustettua vanhempaa samalla viivalla, yhtä suurella vastuulla?[/quote]

No, kyllä vanhempien kannalta näin voi ollakin, mutta ei lapsen. Pieni lapsi valitsee yhden ensisijaisen vanhemman, se kyllä näkyy lapsen käytöksestäkin kun tarkkailee.