Alkuperäinen kirjoittaja ronkeli:
Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni, joka teki minulle ruuat eri kattilassa, ei pakottanut syömään eikä oikein edes maistamaan. Minulla oli vain muutama ruoka, joita suostuin syömään ja niillä minä lapsuuteni elin.
Hyvä että teillä toimi.
Minä olin lapsena todella ronkeli, ja meillä äiti kyllä teki mullekin aina eri ruuat, ostettiin kotiin mulle niitä harvoja ruokia mitä söin, ja mun ei ollu koskaan pakko edes kokeilla mitään. Esimerkiksi laivan seisovasta pöydästä en suostunut syömään mitään muuta kun spagettia ja perunamuusia. Siis ilman kastikkeita, kuiviltaan spagettia ja perunamuusia. Elin muutamalla ruualla koko lapsuuteni, oikeastaan käytännössä maidolla, perunoilla ja pastalla.
Ensimmäisen kerran mua tutkittiin alipainoisuuden vuoksi taaperoikäisenä, anemian vuoksi neljävuotiaasta eteenpäin, painon vuoksi olin tarkkailtavana tarhasta lukioikäiseksi. Mutta kotoa saatu vahva oppi siitä, että mun ei tarvi syödä jos ei huvita autto olemaan sitä mieltä että lääkärit on väärässä, ei oo pakko jos ei haluu, "toiset vaan on pieniruokasempia". Yläasteella vitamiinipuutokset oli vakavia, mulla oli nenäverenvuotoja, kuukautiset jäi pois, iho halkeili....
Ei helkkari kun toivon jälkeenpäin että joku järki-ihminen ois tehny lopun sille mun pelleilylle ajoissa. Nykyisin oon väkipakolla opettanu itteni syömään lähestulkoon kaikkea.
Eli en kyllä hirveästi kiittelis ketään äitiä siitä, että opettaa lapsensa "kahden kattilan talouteen". Kaikilla on inhokkiruokansa, niitä ei ole pakko laittaa, mutta normaali ihminen kykenee syömään normaalia ruokaa, jota muukin perhe syö (huomioiden allergiat, vakaumukset ja inhokit).
Omille lapsilleni en tasan varmasti opeta, että ei tarvitse syödä mitään mitä ei halua.
