Teille jotka olette hoitajia tai lääkäreitä!

Oletteko havainneet hoitajien suhtautumisen olevan erilaista esim eri taustojen omaavia potilaita kostaan, jos, niin miten? Vaikuttaako esim se että jos potilas on esim psykopaatti, murhaaja tai rötöstelijä suhtautuminen siten että on tunnekylmempi ja varautuneempi hoitaja ja vaikuttaa katkeralta ja loukkaantuneelta potilasta kohtaan vaikkei edes tunne potilasta?

Kysyn teiltä todennäköisimpiä suhtautumisianne seuraaviin tapauksiin(keksittyjä mutta voisi olla todellisia) ja mitä erityispiirteitä teidän suhtautumisessa tai kollegojen suhtautumisessa ja kohtelussa olisi heitä kohtaan?



Tapaus 1. Mika Tuikka 40v. Mika on hiv-positiivinen pedofiili, joka raiskailee alaikäisiä ja tartuttaa heihin tahallaan hiviä. ollut vankilassa useampaan otteeseen. lisäksi ollut kiero ja kiristellyt rahaa eri ihmisiltä. Nyt Mika Tuikka on joutunut sairaalahoitoon koska hiv on jo edennyt pitkälle, arc-vaihe ja jo yksi hivin oheistautikin eli aids on jo. Osastolla Mika kärsii kovista kivuista mutta kyselee hoitajilta vieressä olevasta lastenosastosta ja siitä, että mitenkähän lapset voivat ja ehdottelee jatkuvasti että lapset tulisivat hänelle laulamaan ja puhuu vain lapsista koko ajan.



Tapaus 2. Sylvi Väyrylä 60v. Sylvi on hyvätapainen ja elämässään paljon hyvää tehnyt rouva, joka sairastui rintasyöpään ja tuli osastolle sitä potemaan. Sylvi on ollut lastentarhan opettajana ja nyt jäi eläkkeelle. Hyvät sosiaalisetvuorovaikutustaidot omaava, mieleltään täysin terve, valoisa, positiivinen ja hyvin korrekti ja sivistynyt rouva ja käyttäytyy miellyttävästi joka tilanteessa.


Tapaus 3. Jani Jomppa 11v. Jani on 11-vuotias terve ja vilkas poika joka teloi jalkansa ja joutuu pitämään kipsiä ja tuli osastolle kipsin takia. Suloinen pieni poju, mutta tuskastunut kun joutuu makaamaan sängyssä kipsin kanssa vaikka tekis mieli liikkua ja pelata jalkapalloa.


Tapaus 4. Sanni Ekonen 21v. Sanni on miellyttäväkäytöksinen nuori nainen, jolla on Downin syndrooma. Hänellä on hyvät vuorovaikutustaidot mutta itsepäisyyttä ja avuttomuutta ja Downin lisäksi hänellä on myös CP-vammasta johtuva neliraajahalvaus eli siis hänellä on sekä Down että vaikea CP. hän on oikea päivänsäde josta kaikki tykkäävät.


Tapaus 5. Iina Penttinen 32v. potilaskertomuksessa sanotaan:"hankala psyykeongelma, Asperger diagnoosina". hoitosuhteet komplisoituu ja laittelee viestejä hoitotahoille. kiintyy liikaa hoitajiin ja lääkäreihin. usein loukkaantuu herkästi heidän sanomisistaan ja puhuu koko ajan jostakin hoitajasta tai lääkäristä. jännittää ja hermoilee paljon, toisaalta innoissaan kun pääsee osastolle "sen huippu tyypin luokse" joka on joku lääkäri... Iinaa on tutkittu että onko muitakin sairauksia kuin asperger. hänelle on toistuvasti aina sama vaiva jonka takia tulee osastolle.



Tapaus 6. Milla Nikula 5kk. Milla on pieni 5kk ikäinen vauva joka on otettu aikuisten osastolle vaikka lastenosastolla ei ole tilaa. Sitä yritetään hoitaa naisten rintakirurgisella osastolla ja tapaus 5 pitää vauvaa todella söpönä ja kyselee josko saisi sylissä pitää sitä ja auttaa sen syöttämisessä.




Miettikää, että mikä olisi noista potilaista miellyttävin ja mikä epämiellyttävin? mitä hoitaisit ensisijaisesti ja minkä/mitkä delegoisit kollegoille ja itse pesisit kätesi koko potilaasta. Perustele, miksi niin tekisit. Miten teidän työyhteisö on huomioinut tai ottanut vastaan vastaavanlaiset tapaukset?

 

Koulutehtävät on tarkoitettu tehtäväksi itse. Idea on varmasti itse pohtia ja tuoda omia ajatuksia esille eikä kopioida toisten ajatuksia.

 

Koulutehtävät on tarkoitettu tehtäväksi itse. Idea on varmasti itse pohtia ja tuoda omia ajatuksia esille eikä kopioida toisten ajatuksia.

Juuri näin

 

Opiskeluaikana olisin varmasti vastannut eritavalla, mutta nyt jos ja kun asiakkaat saisi itse valita ehdottomasti vanhus- tai vammaistyö.

 

Mieti nyt ihan itse

Mutta mä voisin ajatella itse tän näin... Tottakai mukavat ystävälliset ihmiset ensin, ja vaikeammat muille. Tai sittten tietyllä päällä olis ihan kiva ottaa esim. tuo haasteellinen 1. potilaaksi voi vähän tuoda säpinää päivään.

 

en ota muuten kantaa mutta oman ammattini puolesta tapaus 4 olis niiku miu juttu.

 

Kaikkiin muihin pystyisin suhtautumaan ihan normaalisti, mutta Mika Tuikkaan mä en haluaisi koskea. Enkä haluaisi puhua sille enkä kuulla sen puhuvan. Ja jos mussa olis vähänkään psykopaatin luonnetta, tuikkaisin Tuikalle suoneen jotain sellaista mistä jäis sille pysyvä haitta tai vähän pahempaakin.

 

En ole vuodeosastolla tms töissä vaan kuvantamisen puolella (enkä sielläkään juuri nyt, jos tarkkoja ollaan), joten vastaan vain aloituksen ekojen rivien pohjalta & hyvin pintapuolisesti noita potilastapauksia koskien: nro 2 olisi varmaan miellyttävin, 4 kaikkein haastavin ja työläin kuvattava fyysisten ja psyykkisten rajoitteiden takia.

Kyllä mulla on ollut pieniä ennakkoluuloja, jos lähetteessä lukee vaikka että "23-vuotias suonensisäisten huumeiden käyttäjä", "37-vuotias HIV-positiivinen" tai "45-vuotias vanki". Mutta ihan yhtä mielelläni olen hoitanut kaikkia - ja usein todennut, että ennakkoluulot oli ihan pielessä, ts. kaikki ovat olleet kovin mukavia jne.

Pieniä paineita aiheuttavat myös lähetteet, jossa lukee että "68-vuotias eläkkeellä oleva radiologian erikoislääkäri" tai kun potilas on joku muu lääkäri. Tulee suorituspaineita, etenkin radiologien kohdalla. Sellainen olo, että nuo tietää nämä asiat paljon paremmin kuin minä. On siis pakko olla hyvä. Pakkohan sitä on aina olla, mutta enivei...

Epämiellyttäviä potilaita on ollut, asiattomasti käyttäytyviä kopeloitsijoita yms, mutta ne pitää vaan kestää. Onneksi olen kuvantamisessa, eli potilaskontaktit on lyhyitä ja koskaan en ole yksin. Sen 10-15 minsaa jaksaa kyllä vaikka potilas olisi millainen. Mutta en mä kaikkea kyllä siedä, ei saa eikä kuulu sietää.

Ainoat, jotka olen delegoinut työkavereille, on mulle tutut potilaat. En mielelläni hoida heitä. Voisin myös kuvitella delegoivani esim. kuolleen tutun lapsen kuvauksen jollekin toiselle, koska mulle se olisi liian kova paikka (tuntemattomat kuolleet lapset eivät ole olleet).

En ole huomannut, että kukaan hoitaja kohtelisi eri tavalla esim. vankia. Huonosti käyttäytyviä ja/tai asiattomia potilaita osa sietää paremmin, osa sanoo suoraan suht äkkiä että jos ei suu pysy supussa niin tutkimusta ei tehdä - ja se on mielestäni ihan jees, sillä hoitajalla pitää olla työrauha. Eikä hoitoalalla asiakas ole aina oikeassa (meidän asiakkaita on sitäpaitsi lähettävät lääkärit, eikä potilaat, jos tarkkoja ollaan).

 

Onhan niitä suomalaisia vähän alle 50v naisiakin joilla on alkoholisoituneita veljiä venäjällä ja menevät petroskoihin niitä tapaamaan petroskoilaiseen kerrostaloon jossa on likainen ja sottainen asunto ja haisevat ukot viinoissaan örisee ja kun se suomalainen rikas serkku käy masennuksensa ja työpaikkakiusaamisen uhrina olemisensa vuoksi terapiassa ja kertoo siitä noille veli veikko venäläisille niin jo siitä ilo syntyy heillekin siitä asiasta ja kun seuraavan kerran serkuilleen menee yökylään ränsistyneen venäläiskerrostalon likaiseen huoneistoon jossa ne vähän päälle 50v ikäiset kaksoset majailevat, niin Terapeutti saa kohta puhelun niiltä jossa puhuvat puhelimeet ainoat suomeksi osaamansa sanat ja niitäkin joutuneet harjoittelemaan serkkutyttönsä kanssa jo kauan ja sanat ovat "Tuletko käymään?" ja senkin sanovat huonolla Suomen kielellä. Ja taustalta kuuluu kuinka se serkku siellä neuvoo niille ukoille muita suomenkielisiä lauseita ja sanoja. Ja kun terapeutti suomeksi tiedustelee että mistä on kyse, niin ukot sanovat vaan serkkunsa opettamalla huonolla suomella:" en ymmärrä" ja antavat puhelimen serkulle ja serkku sanoo että nämä Sergei ja Vladimir haluavat terapeutin tulevan heti huomenna tänne Petroskoihin. Ja terapeutti tulee ja siellä se potilas kertoo, että on monta vuotta ja vuosikymmeniä katsonut näitten serkkujensa perään ja kun serkut juovat niin paljon, niin on hän koska sairaanhoitaja ammatiltaan on ja nähnyt sairaalassa monia viinalla itsensä pilanneita ihmisiä, niin on hän sanonut näille serkkupojillekin että jonakin päivänä he juovat vielä maksansa pellolle. Mutta eivät ota kuuleviin korviinsa eivätkä huolehdi itsestään ja serkku on joutunut perään katsomaan ja patistanut ja vaatinut peseytymään ja siivoamaan asuntoa ja serkku on isot kassilliset tuonut Suomen kaupoista kuten Joensuun Prismasta ja Lidlistä useinkin isot kassit suomen kaupan ruokia noille serkkupojille. Sitä serkku siellä päivittelee ja tuskailee ja sanoo, että nyt tälle asialle täytyisi tehdä jotakin ja vaikuttaa asiaan eikä vain valittaa siitä miten asia on huonosti. onhan tuota serkkupoikain ryyppäilyä jo riittämiin katseltu. Työttömiä ja vanhan ukon näköisiä ja resuisissa vaatteissa kulkevia ja vanhukselta näyttäviä hampaattomia miehiä joilla on iso maha ja joille viina maistuu ja joskus myös lääkkeet viinan seassa kyytipoikana. Sellaisia serkkuja joutui kaitsemaan usein suomalainen sairaanhoitaja ja venäjällä käymään, serkkujaan kaitsemassa ja holhoamassa. Se että toine isovanhemmista oli venäläinen, oli tuonut hänelle venäläisetkin sukulaiset joiden luona viikonloppua vietti ja siivosi ja pyykkäsi ja osti serkkupojille uudet vaatteet ja ruokaa Joensuun prismasta ja laittoi serkkujen kodin siistiin kuntoon ja vaati serkkupojat peseytymään ja puhtaat vaatteet laittamaan. sitten oli taas vähän aikaa serkuilla siistiä ja puhdasta ja serkkutyttö lähti jälleen hyvällä omallatunnolla autollaan ajamaan Petroskoista takaisin Itä-Suomeen. Mutta usein kun hän palasi serkkujen luokse takaisin hän joutui jälleen kaiken urakan alusta saakka aloittamaan ja siivoamaan asunnon ja pesemään pyykit ja laittamaan ruuat ja vaatimaan serkkupojat pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Hän alkoi jo aika tavalla väsyä siihen kun oli jatkuva huoli serkuista ja siitä kun ei tullut koskaan serkkujen käytökseen pysyvää muutosta ja oikeastaan oli hyvä kun oli mahdollisuus terapeutin apuun serkkujen asioissa turvautua. Venäjältä ei sellaisia terapeutteja löytynyt ja kovin on laitoskeskeistä se venäjän mielenterveyshuolto. ei serkkutyttö laitokseenkaan halunnut serkkupoikiaan. Mutta terapeutin kanssa suunniteltiin serkkujen asioita ja sitä, miten serkkuja voi vastuuttaa itse itsestään huolehtimaan. ei serkkutyttökään aina voi käydä, hän on raskaana ja odottaa kolmatta lastaan epätavallisen korkeassa iässä, hieman alle viisikymppisenä ja töissä on paineita ja vapaa-ajan harrastuksissa ja luottamustoimissa myös on paineita ja mielialat on usein matalana kun työilmapiiri työpaikalla on huono. Näiden asioiden vuoksi oli pakko koettaa saada serkkupojille apua. Mutta kuinka saada niin kovat juopot lopettamaan juopottelu ja huolehtimaan itsestään? Niinpä! Se on helpommin sanottu kuin tehty varsinkin venäjällä missä köyhille kansalaisille annettava sosiaaliapu on niin huono ja riittämätön.

 

Onhan niitä suomalaisia vähän alle 50v naisiakin joilla on alkoholisoituneita veljiä venäjällä ja menevät petroskoihin niitä tapaamaan petroskoilaiseen kerrostaloon jossa on likainen ja sottainen asunto ja haisevat ukot viinoissaan örisee ja kun se suomalainen rikas serkku käy masennuksensa ja työpaikkakiusaamisen uhrina olemisensa vuoksi terapiassa ja kertoo siitä noille veli veikko venäläisille niin jo siitä ilo syntyy heillekin siitä asiasta ja kun seuraavan kerran serkuilleen menee yökylään ränsistyneen venäläiskerrostalon likaiseen huoneistoon jossa ne vähän päälle 50v ikäiset kaksoset majailevat, niin Terapeutti saa kohta puhelun niiltä jossa puhuvat puhelimeet ainoat suomeksi osaamansa sanat ja niitäkin joutuneet harjoittelemaan serkkutyttönsä kanssa jo kauan ja sanat ovat "Tuletko käymään?" ja senkin sanovat huonolla Suomen kielellä. Ja taustalta kuuluu kuinka se serkku siellä neuvoo niille ukoille muita suomenkielisiä lauseita ja sanoja. Ja kun terapeutti suomeksi tiedustelee että mistä on kyse, niin ukot sanovat vaan serkkunsa opettamalla huonolla suomella:" en ymmärrä" ja antavat puhelimen serkulle ja serkku sanoo että nämä Sergei ja Vladimir haluavat terapeutin tulevan heti huomenna tänne Petroskoihin. Ja terapeutti tulee ja siellä se potilas kertoo, että on monta vuotta ja vuosikymmeniä katsonut näitten serkkujensa perään ja kun serkut juovat niin paljon, niin on hän koska sairaanhoitaja ammatiltaan on ja nähnyt sairaalassa monia viinalla itsensä pilanneita ihmisiä, niin on hän sanonut näille serkkupojillekin että jonakin päivänä he juovat vielä maksansa pellolle. Mutta eivät ota kuuleviin korviinsa eivätkä huolehdi itsestään ja serkku on joutunut perään katsomaan ja patistanut ja vaatinut peseytymään ja siivoamaan asuntoa ja serkku on isot kassilliset tuonut Suomen kaupoista kuten Joensuun Prismasta ja Lidlistä useinkin isot kassit suomen kaupan ruokia noille serkkupojille. Sitä serkku siellä päivittelee ja tuskailee ja sanoo, että nyt tälle asialle täytyisi tehdä jotakin ja vaikuttaa asiaan eikä vain valittaa siitä miten asia on huonosti. onhan tuota serkkupoikain ryyppäilyä jo riittämiin katseltu. Työttömiä ja vanhan ukon näköisiä ja resuisissa vaatteissa kulkevia ja vanhukselta näyttäviä hampaattomia miehiä joilla on iso maha ja joille viina maistuu ja joskus myös lääkkeet viinan seassa kyytipoikana. Sellaisia serkkuja joutui kaitsemaan usein suomalainen sairaanhoitaja ja venäjällä käymään, serkkujaan kaitsemassa ja holhoamassa. Se että toine isovanhemmista oli venäläinen, oli tuonut hänelle venäläisetkin sukulaiset joiden luona viikonloppua vietti ja siivosi ja pyykkäsi ja osti serkkupojille uudet vaatteet ja ruokaa Joensuun prismasta ja laittoi serkkujen kodin siistiin kuntoon ja vaati serkkupojat peseytymään ja puhtaat vaatteet laittamaan. sitten oli taas vähän aikaa serkuilla siistiä ja puhdasta ja serkkutyttö lähti jälleen hyvällä omallatunnolla autollaan ajamaan Petroskoista takaisin Itä-Suomeen. Mutta usein kun hän palasi serkkujen luokse takaisin hän joutui jälleen kaiken urakan alusta saakka aloittamaan ja siivoamaan asunnon ja pesemään pyykit ja laittamaan ruuat ja vaatimaan serkkupojat pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Hän alkoi jo aika tavalla väsyä siihen kun oli jatkuva huoli serkuista ja siitä kun ei tullut koskaan serkkujen käytökseen pysyvää muutosta ja oikeastaan oli hyvä kun oli mahdollisuus terapeutin apuun serkkujen asioissa turvautua. Venäjältä ei sellaisia terapeutteja löytynyt ja kovin on laitoskeskeistä se venäjän mielenterveyshuolto. ei serkkutyttö laitokseenkaan halunnut serkkupoikiaan. Mutta terapeutin kanssa suunniteltiin serkkujen asioita ja sitä, miten serkkuja voi vastuuttaa itse itsestään huolehtimaan. ei serkkutyttökään aina voi käydä, hän on raskaana ja odottaa kolmatta lastaan epätavallisen korkeassa iässä, hieman alle viisikymppisenä ja töissä on paineita ja vapaa-ajan harrastuksissa ja luottamustoimissa myös on paineita ja mielialat on usein matalana kun työilmapiiri työpaikalla on huono. Näiden asioiden vuoksi oli pakko koettaa saada serkkupojille apua. Mutta kuinka saada niin kovat juopot lopettamaan juopottelu ja huolehtimaan itsestään? Niinpä! Se on helpommin sanottu kuin tehty varsinkin venäjällä missä köyhille kansalaisille annettava sosiaaliapu on niin huono ja riittämätön.

Mikä sun diagnoosi on?

 

hehtaariketju, heihei

 

En ole huomannut hoitajien keskuudessa "parempien" potilaiden/asiakkaiden laittamista "huonompien" edelle. Jokaisella hoitajalla on varmasti oma lempparipotilas/ihmistyyppi mutta ei sitä näytetä - se on sitä ammatillisuutta.

Jokainen ihmishenkilö on kuitenkin lain mukaan samanarvoinen, oli sitten tehnyt mitä tahansa. Ihannetilanne olisi se, ettei tietäisi potilaasta mitä kaikkea kauhuuksia hän on tehnyt. Olen usein hoitajana miettinyt näitä asioita, että mitä sitten kun eteen tulee se pedofiili tai vaikka joukkosurmaaja, miltä sitten tuntuu? Nostan hattua niille hoitajille, jotka esimerkiksi Jammu Siltavuorea hoitivat, tekivät alapesut jne. En tiedä olisinko itse kyennyt siihen koskaan tietäen miehen taustan. Vaikeita kysymyksiä nämä ovat todella. Hoitajan ei tarvitse sietää kaikkea, mutta jokaisella ihmisellä on oikeus samanarvoiseen elämään ja hoitoon.