Teillä joilla paniikkikohtauksia,niin..

[Äiti muiden joukossa]

Eka kysymys; Mikä teillä "laukaisi" ne..Siis tarkoitan,tapahtuiko teille jotain Minkä jälkeen teille alkoi tulla paniikkikohtauksia??

*****Itsellä tapahtui näin;Oltiin kaupassa ja nostin tuttelitetralaatikkoa kärryistä kassahihnalle,kun se tipahtikin sormen päälle.Se ei pahemmin koskenut,mutta yhtäkkiä tulikin sitten kylmähiki ja meinasin pyörtyä.Siitäpä tämä "kierre" alkoikin(ennen tätä tapahtumaa ei ollut koskaan ollut mitään kohtauksia,täysin terve!) ja näitä kylmiä hikijä,huimausta ja pyörtymisen tunnetta alkoi tulla aina kassajonoissa ja ylipäätänsä kierrellessä yksin kaupoilla jne..
Olin tähän aikaan myös raskaana,jotenka mietin aina että "laukaisiko"raskaus paniikkihäiriön vai muka tämä pieni osuma sormeen vai mikä??!!******

Toinen kysymys;
Tästä ekasta kohtauksesta on jo yli vuosi,enkä vieläkään ole hakenut apua lääkäristä,saatikka kertonut kellekkään(miehelle ohi mennen yrittänyt vihjasta asiasta,mutta negatiiviset kommentit,ei kovin kannusta)
Mistä siis asiaan "apua" pitäisi hakea,kelle voi asiasta puhua?En kai nyt ihan tavan päivystykseen lääkärille voi soittaa ja sanoa aikaa varatessa,että ei muu vaivaa,kuin paniikkikohtaukset :/ :ashamed: ?!!

Sinänsä näiden vaivojen kanssa voi elää,näin kotona ollessa,mutta kun ajattelen tulevaisuutta ja kun palaan taas työelämään,niin pelkään sitä että jos kohtauksia tulee töissä ollessa jne..

Kolmas kysymys;
Onko teillä muita oireita kuin huimaus,kylmä,kuumahiki.pyörtymisen tunne?
Itse luin jostain että esim;mahakivut,rintakipu jne..voi liittää kohtauksiin.
Itsellä koskee usein mahaan,muttei siis kohtausten aikana..Eikä nämä kivut ole mitään kuviteltuja,kuten lukemassani tavallaan viitattiin..

 

[tää harmaana]

Mulla alko paniikkikohtaukset isäni kuoleman jälkeen. (n.4kk sen jälkeen) :'( Samat oireet on mullakin paitsi että alussa kun kohtaukset tuli rajuimpina tuli myös kauhea tärinä, ja epätodellinen olo .. tuntu että kohtaus oli koko ajan päällä. En halua pelotella mutta oireet saattaa myöskin pahentua tai sitten loppua kokonaanki tai sit niitä tulee todella harvoin. Mulla on lääkityksenä propraalit ja käyn miekkarissa aina välissä juttelemas. Kannattasko sunki varata mielenterveystoimistoon aikaa koska mulla ja varmasti monella muulakin auttaa kun saa vaan puhua siitä Koitahan jaksella, niin mäki yritän vaikka veemäisiä ne kohtaukset on :hug:

 

[tää harmaana]

Mulla alko paniikkikohtaukset isäni kuoleman jälkeen. (n.4kk sen jälkeen) :'( Samat oireet on mullakin paitsi että alussa kun kohtaukset tuli rajuimpina tuli myös kauhea tärinä, ja epätodellinen olo .. tuntu että kohtaus oli koko ajan päällä. En halua pelotella mutta oireet saattaa myöskin pahentua tai sitten loppua kokonaanki tai sit niitä tulee todella harvoin. Mulla on lääkityksenä propraalit ja käyn miekkarissa aina välissä juttelemas. Kannattasko sunki varata mielenterveystoimistoon aikaa koska mulla ja varmasti monella muulakin auttaa kun saa vaan puhua siitä Koitahan jaksella, niin mäki yritän vaikka veemäisiä ne kohtaukset on :hug:

 

[tää harmaana]

HUPS...Tuli vahingos kahesti toi viesti :snotty:

 

[kokemusta on]

tiedän tarkalleen mistä puhut.. mulla on aivan samoja kokemuksia ja se ei katso aikaa eikä paikkaa kun kohtaus tulee.mulla on samat oireet kun sullakin ja vielä lisäksi rintakipu,käsien ja jalkojen puutuminen siis aivan kuin sydänkohtauksessa siksi olenkin rynninyt muutaman kerran päivystykseen ja sydänfilmiin aikä mitään vikaa ole ollut. kannattaa kyllä puhua ja kertoa miehellesikin mitäon tekeillä ja miltä se tuntuu. kannattaa myös käydä lääkärillä sieltä saa avun tuovat lääkkeet. itse sain aluksi xanoria jota voi ottaa tarvittaessa kun kohtaus tulee, myös paperipussiin hengittäminen usein auttaa. nyt silti on kokoaikainen lääkitys päällä, käytän zoloftia.
paniikkihäiriön voi laukaista muuttuva elämäntilanne ero, läheisen kuolema ym. minulle sen aiheutti stressi työstä ja parisuhteesta.
ota ihmeessä yhteyttä lääkäriin ja mene kertimaan "vaivoistasi" ja kerro myös läheisillesi. jaksamisia ja helpompaa tulevaisuutta =)

 

[sinttu]

Mun paniikkihäiriön laukaisi se, kun silloinen poikaystäväni jätti minut. Siitä meni noin puoli vuotta. En tajunnut itse yhdistää asioita, vaan terapeuttini teki tämän johtopäätöksen myöhemmin.

Minulla alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta: tunne, etten saa henkeä, ahdistaa, pyörryttää, sormia ja suun ympärystä alkoi pistelemään ja sydän hakkasi ihan hulluna. Olin silloin 2 pienen lapsen yksinhuoltaja ja sitten aloin saada kohtauksia, jos lapset itkivät tai tulivat lähelleni vaatimaan jotain. Tuntui, etten kestä enää kuulla sanaa äiti. Myös töissä oli tuohon aikaan rankkaa. Olin myös ollut todella väsynyt lasten kanssa valvomisiin.

Menin lääkärille, josta minut ohjattiin psykiatrian poliklinikalle. Siellä minulla oli aluksi joka päivä aika. Käytyäni noin 4 kertaa, jouduin/pääsin osastolle. Olin siellä 3 vkoa ja sitten 2 kk sairaslomalla. Lisäksi diagnoosina keskivaikea masennus. Nukuin 14 tuntia yössä, en jaksanut edes syödä, laihduin 12 kg. Itkin oikeastaan kaiken valveilla oloajan. Sairaalassa aloitettiin lääkitys; cipramil 60 mg. Ja paniikkikohtauksiin opamox ja myöhemmin oxamin. Auttoivat loistavasti.

Paranemisen alettua pääsin terapiaan, jossa kävin 2,5 vuotta. Nyt tuosta kaikesta on yli 4 vuotta. Lääkitystä vähennettiin vähitellen ja lopetin kokonaan kun tulin raskaaksi. Minulla on koko ajan olemassa pelko siitä, koska tämä taipumukseni jälleen puhkeaa akuutiksi.
Taustalla minulla myös väkivaltainen despootti isä, jonka vuoksi jouduin lähtemään kotoa jo 16- vuotiaana. Lisäski lasteni isä oli väkivaltainen. Jätin hänet, kun kuopukseni oli 4 kk.

Lapset ovat nyt 11 ja 12. Olen onnellisesti naimisissa erittäin ymmärtäväisen miehen kanssa. Vauvan pitäisi syntyä heinäkuussa.