tehdäänkö tälläinen ketju: kuvaile palstalaista MIELIKUVAN, joka nikistä tulee perusteella

  • Viestiketjun aloittaja "simpukka"
  • Ensimmäinen viesti
"haha"
[QUOTE="kaisla";28796823]hyvin kyllä huomaa, että pienet on piirit & ketkä ovat sisäpiirissä, ketkä eivät :([/QUOTE]

Miten sen huomaa? Tässä huomaa vain sen, että nikki on hyvä olla jotta voidaan tehdä jotain näin mukavaa. Vieraalle se on vaikeaa sillä vieras on multipersoona jolla on jos jonkinmoista vaivaa ja ongelmaa.
 
[QUOTE="kaisla";28796823]hyvin kyllä huomaa, että pienet on piirit & ketkä ovat sisäpiirissä, ketkä eivät :([/QUOTE]

minä en ainakaan kuulu mihinkään piiriin.

En kuuluu luomuruokapiiriin, en Raamattupiiriin, en noitapiiriin, en sisäpiiriin..

en täällä, enkä irl.

Täällä kuuluin joskus lukupiiriin, mutta se jotenkin kuivahti kokoon.

Irl. haaveilen, että kuuluisin kirjottajapiiriin, mutta sinne en kuulu. Siksi leikittelenkin sanoilla täällä. Sopivan turhanpäiväistä ja hauskaa. Siis minulla itselläni.:D
 
  • Tykkää
Reactions: ElaineH
[QUOTE="haha";28796839]Miten sen huomaa? Tässä huomaa vain sen, että nikki on hyvä olla jotta voidaan tehdä jotain näin mukavaa. Vieraalle se on vaikeaa sillä vieras on multipersoona jolla on jos jonkinmoista vaivaa ja ongelmaa.[/QUOTE]

Mää kirjotin kyllä vieraastakin tuolla aiemmin. :D

Mitä muhun tulee, mulla ei ole tasan mitään piirejä täällä. On helpompaa saada mielikuva Hempeästä Harakasta kuin Äiti2000:sta, sille ei voi mitään. Nimimerkit on erilaisia, ja koko ketjuhan keskittyy ainoastaan nikkeihin, ei ihmisiin niiden takana.

Sisäpiiriketjuja täällä riittää, ja sinne voi huoleti sujahtaa sekaan jos tekee mieli.
 
[QUOTE="kaisla";28796823]hyvin kyllä huomaa, että pienet on piirit & ketkä ovat sisäpiirissä, ketkä eivät :([/QUOTE]

Mä luulen että kyse on enemmän siitä, että kuinka aktiivisesti täällä on jutuissa mukana. Varmaan on niin paljon porukkaa Rekisteröityneenä täällä ettei kaikkia voi muistaa. Ne vaan ketkä on useasti näkyvillä.
 
moona81 on hyvin pienikokoinen nainen ja häntä luullaan jatkuvasti itseään nuoremmaksi, tuntuvasti nuoremmaksi. Moona on täyttänyt 30-vuotta ja on usemman lapsen äiti. Mutta ulkonäkönsä perusteella häntä luullaan jopa 14-.vuotiaaksi. Siksipä moona81 esitteleekin itsensä usein tuntemattomille " mä oon moona ja olen syntynyt vuonna 81 ja näin vaimentaa kysymykset, joilla ihmiset utelevat, että jokos olet peruskoulun viimeisellä luokalla tms. Lastensa kanssa liikkuessaan häntä luullaan aina heidän isosiskokseen.

Lapsia on kolme, tytär 6v, suloinen tyttö, kuin äitinsä kopio ja vilkkaat vilperttikaksospojat (4v )

Moonalla on punaruskeat hiukset, hivenen kihartuvat ja ihanan pisamaiset kasvot.moonan hentoisesta ja pienestä olemuksesta ihmiset tekevät usein olettamuksen, että hän olisi jotekin hauras ja hento, ja yrittävät kohdella häntä jotenkin holhoavasti, kunnes tutustuvat tähän pieneen,vahvaan, tarmonpesään paremmin. Moona on ammatiltaan lähihoitaja ja työskentelee päiväkodissa. Hänen vanhempansa yrittivät aikoinaan lempeästi tuuppia häntä kouluttautumaan korkeammin, mutta moonan päätä ei käännetty. Hän oli jo lapsena tiennyt, että hänestä tulee, se joka toisten lapsia hoitaa. Ja oikean alan hän on valinnutkin.
Lapset rakastavat moonaa. Moonassa on sellaista kykyä heittäytyä työhönsä, sellaista aitoutta ja empaattisuutta, suurta sydäntä. että ihan jokainen lapsi pitää hänestä. Moonalla on kyky nähdä jokaisessa lapsessa hänen vahvuutensa, ja moona on se, joka osaa houkuttaa arimmankin lapsen puhumaan kanssaan. Moona ei tee sitä painostaen, eikä lasta loukaten. Moonalla on kyky, osata antaa lasten olla kunkin juuri sellaisia kuin he ovat. Myöskin ns, vaikeiden ja hankalien lasten kanssa moona tulee hyvin juttuun. Moona osaa olla juuri sellainen Tabermannin runon kaltainen luja, ja samalla pysyä pehmeänä. Moona rakastaa työtään ja pitää aidosti kaikista lapsista. Moonassa on sisällään tallessa vielä se lapsi, joka hän on itse ollut. Ja kaikella sillä aitoudellaan hän heittäytyy työhönsä täysillä.

Eikä moona väsy, vaikka kotona työpäivä jatkuu. Hän jaksaa myös loputtomalla kärsivällisyydellä, rakkaudella ja huumorintajulla kohdata kotona väliin kovastikin kiukuttelevat lapsensa. Moona jakaa elämänsä suuren rakkautensa kanssa. Lassen, jonka hän tapasi jo ensi kertaa alakoulussa. Moona tiesi jo silloin, että tuossa oli hänen tuleva miehensä. Lasse ei vielä tuolloin ollut siitä vakuuttunut, mutta moona oli. Siitäkin huolimatta, että Lassen perhe muutti vuosiksi Ruotsiin. Kaikki naureskelivat moonan jutuille, että hänen tuleva miehensä asuu Ruotsissa, mutta palaa vielä. Mutta niin siinä silti kävi, perhe palasi ja Lasse tuli samaan lukioon.

Heidän parisuhteensa on toimiva ja onnellinen. Mitä nyt moonaa joskus ärsyttää kun Lasse jättää tavaroitaan ajelehtimaan ja uppoutuu urheilu-uutisiin. Ja Lassea joskus väsyttäisi, kun moona miettii niin analyyttisesti kaikkia asioita.

Mutta onnellisia he ovat. Kukaties elämänsä loppuun asti.
Kiitos rakas. Tämä oli aivan ihana :heart: Olet loistava kirjoittaja :hug:
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
Miekin kuulisin lisää mielikuvia, on aivan loistavia olleet nuo mitä keksitty :)
Ihanasta valosta minulle ei tulee ensimmäisenä mieleen Ville Valo, vaan se Edelmannin biisi.

Ja jostain syystä, kun jäin miettimään sitä. Minulle tuli mielikuva nuoresta tytöstä.
Nuoresta tytöstä, joka on mukana peruskoulun yläasteen kevätjuhlan musiikkiesityksessä. Lavalla seisoo hienosti puettuja kauniita nuoria, raikkaita tyttöjä. Ja nuoria poikia, osa nolostelvan näköisiä, vierastan puvuntakkeja yllään.


Siinä joukossa seisoo mukana IhanaValo. Ihanalla Valolla on pitkät vaaleanruskeat hiukset, kauniit. Eivät mustiksi värjätyt kuten parilla vieressä seisovalla tytöllä, eikä myöskään blondatut kuten muutamalla rivissä seisovalla tytöllä. Hän on antanut hiustensa pysyä luonnollisen värisinä. Ehkä joskus IhanaValo on miettinyt värjäystä, mutta sitten torjunut ajatuksen itselleen ominaiseen, ehkä itseään vähän vähättelevään tapaansa. No, ei ne mulle sopis kuitenkaan.

Tänään IhananValon hiukset ovat erityisen kauniit. Toukokuun viimeisen päivän aurinko osuu hiuksiin, ne kiiltävät ja niissä loistaa ripaus kultaa, valoa.

IhanaValo hohtaa tänään myös erityisesti itse, hän sai koulusta tunnustusstipendin, joka myönnettiin sellaiselle oppilaalle, joka on hyvä ja kannusta kaveri. Sitä IhanaValo on todella ollut. Hän on jaksanut olla aina ystävällinen kaikille, niin oppilaille kuin opettajillekin. IhanaValo on ollut ihminen, jolla on aina kannustava sana sanottavanaan. Hymy, katse, valoisuus.

IhanaValo ei vaan itse aina tajua omaa valovoimaansa, vaan vertailee itseään toisiin. Koulussa on paljon itsetietoisia, itseään esiintuovia oppilaita, erityisesti tyttöjä, jotka kovaäänisesti pyrkivät jokainen sille- kaikkein suosituin ja kaunein oppilas valokeilaan,

IhanaValo on usein jättäytynyt taka-alalle tuomatta itseään esiin, liiaksikin itseään vähätellen. Hän oli vilpittömän hämmästynyt stipendistä ja tuli siitä hyvin onnelliseksi. Opettaja oli puhunut sitä hänelle ojentaessan hyvin kauniisti ja stipendiä vastaanottaessaan IhanaValo ehti nähdä kuinka hänen vanhempansa katsoivat häneen. Täynnä rakkautta ja valoa ja äidin silmäkulmassa kimmelsi jotakin.

Juuri ennen kyseistä lauluesistystä oli IhananValon salainen ihastus, Ville, kuiskannut hänelle, että mun mielestä sulla on kaunis lauluääni. Ville, tuo rokkitukkainen kitaristipoika, jota kaikki tytöt ihailevat. Sekin lämmitti, suorastaan hykähdytti IhananValon sisimässä. Elämä oli edessä, kesä ja loma. Ikkunasta siivilöityi valoa, ihanaa aurinkoa IhananValon ylle ja sitä IhanaaValoa hän hohti itsekin.

( se Ville tuolla, oli Ville Valo nuorena )
 
Viimeksi muokattu:
Ropsahtasko miun nikistä mittään?
ropsahtaisi, mutta ei ainakaan minun näppikseltä enää tänään. Josko tuo ihanasanainen orava täällä vielä on, tai joku muu.

Mun silmiini ropsahteli unihiekkaa.. tai ainakin uskottelen, että ropsahti. On ollut vähän vähissä viimeaikoina. Mutta huomenna on aikainen herätys.

( shokeeraava ensimmäinen työpäivä pitkään nukuttejen loma-aamujen jälkeen )

Öitä:wave:
 
  • Tykkää
Reactions: rops
ropsahtaisi, mutta ei ainakaan minun näppikseltä enää tänään. Josko tuo ihanasanainen orava täällä vielä on, tai joku muu.

Mun silmiini ropsahteli unihiekkaa.. tai ainakin uskottelen, että ropsahti. On ollut vähän vähissä viimeaikoina. Mutta huomenna on aikainen herätys.

( shokeeraava ensimmäinen työpäivä pitkään nukuttejen loma-aamujen jälkeen )

Öitä:wave:
Sitä hiekkaa on täälläkin.
Mukavaa töitten alkua ja kauniita unia.
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
IhanaValo
Voi kiitos Ultris, ihana kirjoitus :) Tais tämän äidin silmäkulmassa kimaltaa jotain, sen verran herkillä tänä aamuna herätty...

Itse asiassa tuota hiustenvärjäysasiaa mietin silloin aikoinaan, mutta lopulta "piti, kun muutkin teki niin"..:) Se ihan oma väri mahtais olla jonkinlainen vaaleanruskea.
 

Yhteistyössä