Teenkö oikein

[vieras]

Olen seurustellut mieheni kanssa seitsemän vuotta, joista kohta kaksi vuotta oltu naimisissa. Meillä on 2,5-vuotias poika.
Oikeastaan jo ennen lapsen syntymää kaikki alkoi mennä huonosti ja tuntui, etten haluaisi ollenkaan miestä elämääni. Suostuin kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla jatkamaan suhdetta ja menimme naimisiin.
Suhteessamme on ollut jonkin verran väkivaltaa (mies käy siis kiinni minuun lapsen nähden yleensä), muutenkin en enää rakasta miestäni, seksiä ei ole ollut juuri ollenkaan viimeiseen vuoteen.
Päätin, että haen eroa. Paperit on postitettu.
Nyt kuitenkin sekä omat, että miehen sukulaiset ovat hyökänneet minua vastaan, haukkuvat ja sanovat ties mitä etten eroaisi. Toiminko oikein? Jäisinkö suhteeseen jossa ei ole tunteita ollenkaan. Olemme vielä kuitenkin nuoria ja koko elämä edessä...
Kertokaa mielipiteitänne!

 

[paukku]

teet niinkuin sydämmesi sanoo!Sinuna en jäisi tunteettomaan suhteeseen!Kyllä sen suhteen pitää antaa ja toimia ja tunteiden oltava puolin ja toisin välittämistä.Voimia sulle

 

[vieras]

Totta kai toimit oikein! Eivät ulkopuoliset tiedä teidän suhteesta mitään, joten unohda heidän jutut

 

[MS]

Kyllä teet. Oma jaksaminen ennen kaikkea. Ei meidän naisten tartte kaikkea kestää. Varsinkaan väkivaltaa!

Voimia ja jaksamisia!

 

[Kimurantti]

Kyllä varmasti itse tiedät parhaiten vastaukset kysymyksiisi.Vaikeata varmasti on,mutta itse tiedät miltä sinusta tuntuu ja mitä sydämesi sanoo.Mielestäni siinä ei ole muilla mitään sanomista asiaan.Sinun elämäsi,sinun päätöksesi.Voimia ja kaikkea hyvää sinulle! :hug:

 

[keppälerttu]

Eiköhän se ole sinun elämäsi, sinä päätät, ei sukulaiset.

 

[Chick]

Tietenkin teet oikein! Miksi sinun pitäisi jäädä väkivaltaiseen onnettomaan ja rakkaudettomaan liittoon...? Tietävätkö sukulaiset, että mies pahoinpitelee sinua? Ja vielä lapsen edessä...jo ihan lapsenkin takia tietenkin lähdette...eipä ole kovin kummoista miehen/isän mallia hänelle tarjolla, jos näkee kuinka isä käy äitiin käsiksi! Tsemppiä! :hug:

 

[paukku]

ja ei ole aikuismaista lapsen silmien edessä käydä toisen "päälle".Lapsikin siitä kärsii ja vaistoaa teidän välinne.Usko pois saatte hyvän elämän lapsesi kanssa ja lapsesi voi paremmin kun asutte kaksin.Helppoa ei ole aluksi mutta aika parantaa

 

[Seipääntyöntäjä]

No sukulaiset on ehkä huonoin syy tehdä minkäänlaisia päätöksiä parisuhderintamalla. Sukulaisten takia ei kannata mennä naimisiin, heidän takiaan ei kannata erota eikä heidän takiaan kyllä kannata jättää eroamattakaan.

Anna koirien haukkua ja karavaanin kulkea. Kunhan tokenevat alkujärkytyksestä niin rauhoittunevat aikaa myöten. Ja jos eivät, niin skippaa nekin elämästäsi pihalle. =)

 

[vieras]

Tietenkin teet oikein! Miksi sinun pitäisi jäädä väkivaltaiseen onnettomaan ja rakkaudettomaan liittoon...? Tietävätkö sukulaiset, että mies pahoinpitelee sinua? Ja vielä lapsen edessä...jo ihan lapsenkin takia tietenkin lähdette...eipä ole kovin kummoista miehen/isän mallia hänelle tarjolla, jos näkee kuinka isä käy äitiin käsiksi! Tsemppiä! :hug:

Viimeksi toissapäivänä eräs sukulaisistani näki, kun mies kävi kurkkuun kiinni ja kuristi. Lapsi seisoi ihan vieressäni ja tärisi kauhusta. Tämän sukulaiseni mielestä mieheni käytös on ymmärrettävää koska aiheutan hänelle stressiä tällä eroasialla.


Kiitos teille kaikille kannustavista vastauksista!

 

[Huomenta]

Me elämme täällä yksilöinä ja jokaisella meistä on oikeus päättää omasta elämästään ja tehdä niinkuin haluaa, muiden mielipiteistä välittämättä.
Yksi elämä jokaisella, turha kai sitä on "haaskata" kun voisi elää molemmat puolisot onnellisina jonkun muun kanssa.
Tämä kaikille, jotka miettii lähteäkö vai jäädä.
Toinen asia sitten on haluaako vielä kerran yrittää niin että molemmat sitoutuvat "yrittämään"