Teenkö mä nyt ihan väärin??

[-]

Kauhistus... en mä ole ikinä ajatellut, että meillä olis himassa enemmän kuin yksi telkkari tai yksi tietokone. Jos ei osata jakaa ja vuorotella, niin sitten niitä ei käytetä.
Maailma on tosin muuttunut paljon viidessäkymmenessä vuodessa. kaupunkilaisäitini asui seitsenhenkisen perheen kesken hellahuoneessa, jossa neliöitä oli 17. Ei kuulemma riidelty eikä tilastakaan oikeastaan ollut puutetta. Nykyään ihmetellään, jos jokaisella lapsella ei ole omaa huonetta

 

[Isämies]

Jos sinusta kerran tuntuu siltä, että mahdutte ihan hyvin tuohon asuntoon, niin olkoon sitten niin. Et kai sinä siihen palstan hyväksyntää tarvitse?

Mikäli kuitenkin tarkoituksena oli kuulla muiden mielipiteitä, niin voin toki kertoa, että meidän perheellemme tuo ei toimisi alkuunkaan. Ne, joiden mielestä perheet eivät nykyään tarvitse tilaa yhtään enempää kuin joskus menneinä vuosikymmeninä, voivat minun puolestani downgradeta muunkin elämänsä ihan sen oman lempivuosikymmenensä tasolle.

 

[ajatusta]

mutta saako vanhempi lapsi tehtyä läksynsä rauhassa? Ehkä jossain vaiheessa annatte huoneen vanhimman käyttöön ja nuorempi nukkuu esim olohuoneessa. kun molemmat tarvitsevat oman huoneen, te nukutte olohuoneessa. mielestäni noin pienessä asunnossa myös aikuiset saavat joustaa välillä ja luopua huoneestaan.

 

["vieras"]

Kuulostaa hyvältä, vielä. Meillä on molemmilla lapsilla omat huoneet mutta niin vain nukutaan yhdessä vaikka koulussa jo ollaan. On ihan hyvä osata odottaa ja jakaa eikä kaikkihetimullenyt.

 

["Vieras"]

Ketjua lukematta vastaan, että viimeistään kouluikäiselle soisin oman huoneen. Ja ihan viimeistään murrosikäinen sen oman rauhan TARVITSEE, etenkin kun ovat eri sukupuolta. Sen verran pitää murrosikäisen lapsen yksityisyyttä kunnioittaa, että jokaiselle on oma tila, jossa saa olla rauhassa.

 

[Sanna80]

Mä muutin eksästä erilleen melko päivälleen 2 vuotta sitten ja lapset jakoi huoneen ensi alkuun. Mutta ei siitä vaan saatana soikoon tullut mitään! Kumpikaan ei malttanut illalla nukahtaa kun toinen höpötti, kikatti, kertoi kummitusjuttuja, halusi lukea... Samoin aamulla jos toinen heräsi kuudelta ni ne oli molemmat ylhäällä viimeistään viisi yli. Nyt sit kesällä kyllästyin ja mietin pääni puhki, miten saadaan niille omat huoneet. Poika on nyt tokaluokkalainen ja sillä käy jo kavereita ja TARVII rauhan tehdä läksyjä, tyttö vajaa 6 vee taas leikkii IHAN eri leikkejä ja sen lekit tarvii tilaa. Plus suurimpana tuo nukkuminen. Tehtiin sitten meidän vanhasta makuuhuoneesta tilanjakajalla pojalle pieni huone ja toiselle puolen mun työtila, tyttö sai pienimmän makuuhuoneen ja aikuiset muutti yläkertaan. Ja voi luoja että elämä helpottui!!! Lapset rakastaa omia huoneitaan! Pienempi käy aikaisemmin nukkumaan ja isompi, VILKAS poika on innostunut nyt lukemisesta kun on oma rauha ja oma yövalo! Sen koulunkäynti on helpompaa, ja jos poika menee kahdeksaan kouluun, saattaa tyttö herätä vasta puoli 8 jälkeen kun isoveli on jo pukenut ja syönyt aamupalan. Ja elämä ei ole pelkkää jatkuvaa tappelua. Molemmat nukahtaa sänkyihinsä kun ne peittelee ja laulaa iltalaulun eikä tarvii sataa kertaa ravata komentamassa että olkaa hiljaa ja lakatkaa kikattamasta tai kertomasta pelottavia juttuja pienemmälle.

IKINÄ en enää suostuisi siihen, että lasten pitäisi jakaa huone. AINAKAAN jos ikäeroa on reilusti ja/tai ovat eri sukupuolta. Mä pienenä jaoin vajaa 2 vuotta nuoremman siskoni kanssa huoneen TÄYSIN ongelmitta teini-ikään saakka.

 

[chef]

Meillä on vain yksi tv...ja sekin on melko turha. Ei sitä kukaan koskaan katso.

Huoneen meillä jakaa 2v ja 3v keskenään...ja näillä näkymin tilanne ei tule vuosiin muuttumaan.

 

["..."]

Yksi vessa ja yksi telkkari kyllä riittää neljälle hengelle. Sen sijaan itse en laittaisi noin eri ikäisiä lapsia samaan huoneeseen. Koululaisen pitäisi tehdä rauhassa läksyjä ja nelivuotiaan pitäisi saada mekastaa rauhassa omia leikkejään.

 

["..."]

Ei se mikään ihannetilanne kenellekään ikinä ole että joutuu huoneensa jakamaan ja kaksilapsisella perheellä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet asua niin että lapsille riittää omat huoneet, katso huvikses paljonko löydät myytäviä/vuokrattavia asuntoja joissa 3 makuuhuonetta, ja paljonko niitä joissa 6 huonetta tai enemmän...
Pienet, alakouluikäisetkin, lapset voivat mielestäni hyvinkin jakaa huoneensa mutta kyllä teineillä pitää olla koko perheen mukavuuden vuoksi omat huoneet, vaikka sit pienetkin.

Mitä järkeä rustata niitä lapsia niin paljon, että ei edes kunnolla mahdu asumaan? Mitä teette sitten, kun nuo seuraavat tulevat teini-ikään, jos kaikki lapset vielä asuvat kotona?

 

[as if]

[QUOTE="...";27189144]Mitä järkeä rustata niitä lapsia niin paljon, että ei edes kunnolla mahdu asumaan? Mitä teette sitten, kun nuo seuraavat tulevat teini-ikään, jos kaikki lapset vielä asuvat kotona?[/QUOTE]

Varmaan ostetaan naapurikämppä ja tehdään reikä seinään :xmas:
Onneksi ei oo sun ongelma.

Edit: Isoimalla ja pienimmällä muksulla on 15 vuotta ikäeroa, jos nuo isommat meinaa lähemmäs kolmikymppisiksi notkua kotona niin sietävätkin siinä vaiheessa jakaa huoneensa

 

["Annu"]

Kyl mun mielestä lapsilla pitää olla omat huoneet. Siis pienet, alle koulunikäiset nyt voi olla samassa huoneessa.. mutta isommat tarvitsevat omaa rauhaa. VARSINKIN eri sukupuolta olevat.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Munkin mielestä nyt varmaan menee ihan hyvin samassa huoneessa, mutta vähän vanhempana varmasti tarvitsee omaa rauhaa. Mielestäni on ihan eri asia jakaa huone samaa sukupuolta olevan sisaruksen kanssa (kokemusta on siis kummastakin) kuin eri sukupuolta olevan kanssa.

Eli jos aiotte asua loppuiän siinä, niin varmaan vanhemmat joustatte sitten siinä että nukutte esim. olohuoneessa? Tai onko jompi kumpi makkareista sen verran iso että sen saisi jaettua lapsille?

 

["vieras"]

Enhän tuo mikään ongelma ole - maailmaan mahhtuu paljon isompiakin juttuja Sopu sijaa antaa ja loput luovilla ongelman ratkaisutaidoilla.

Meillä on 4+k huonetta ja 7 henkilöä asumassa. Nyt tällä hetkellä nukkumajärjestys on seuraavanlainen: Poika 17- oma huone, tytär - 15 oma huone, pojat 11,10 ja 7 samassa huoneessa ja vanhemmat isossa olkkarissa. Reilun kymmenen vuoden asumisen aikana nukkumisjärjestelyjä on ollut monenlaisia - aina tarpeiden mukaan. Itse olen nukkunut keittiötä, eteistä ja WC-tiloja lukuunottamatta joka huoneessa ja tämän asunnon paras nukkumapaikka on olohuone.

 

[asuja]

Niin, no suurin osa ihmisistä, lapset mukaanlukien, nyt vaan tykkää asua ja olla väljemmin ja arvostavat omaa rauhaa. Sun mielipide on se, että perheelle tekee hyvää olla tiiviimmin ja monen mielestä taas tekee hyvää, että on ihan ikioma huone, jossa saa itsekseen rauhoittua, ja että telkkarista saa katsoa sitä ohjelmaa, mitä haluaa silloi n kuin haluaa.

Oma mielipiteeni on se, että lapsilla olisi hyvä olla omat huoneet. PIenenä menevätkin varmaan samassa, mutta isompana oma rauhaa kuuluu asiaan, ja varmasti sitä sitten kaipaavatkin. Ahdistava ajatus, että itse olisi joutunut esim. teininä jakamaan huoneen. Meillä on lapsille omat huoneet.

 

[saanks mä ihmetellä]

Saanks mä ihmetellä että miksi yhteiseen huoneeseen ei saa sitä omaa rauhaa aikaiseksi? Mä oon jakanut aina huoneen siskon kanssa, ja tosiaan jaettiin se konkreettisesti kahtia huonekaluilla. Näin saatiin kummallekin "oma huone" ja oma rauha, eikä me häiritty toisiamme, kun sovittiin yhteiset säännöt... Ja toisekseen, meillä sai omaa rauhaa tarvittaessa muuallakin kuin omassa huoneessa, kun sitä rauhaa vaan pyysi...

 

[up&go]

Joo ei noissa muissa teidän jutuissa mitään ihmettelyä (yksi tv, suihku jne). Mutta tietenkin kun lapset kasvavat niin se ikä ja sukupuolien välinen ero voi rasittaa kovastikin. Onko huone sen kokoinen, että voisi jakaa kahtia? Voisiko parvisängystä olla apua tilan suhteen?