Teenkö mä nyt ihan väärin??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "cisu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
C

"cisu"

Vieras
Perheeseemme kuuluu minä, mies ja kaksi lasta. Lapset ovat 4-ja 7-vuotiaat (vanhempi pian 8v). Lapset ovat eri sukupuolta. Ostimme ensiasuntomme vasta ja päädyimme kolmioon, koska tämä oli halpa ja rahaa pihistelemättä remontoitu. Lisäksi asuinalue kehityy jatkuvasti. On koulut,päiväkodit,puistoja ja iso marketti ihan likellä. Lisäksi julkiset kulkee ihan vierestä. Tarkoitus on asua tässä ihan lopun ikää, mutta jos tulisi tilanne myydä niin tämän saisi menemään helposti eteenpäin.

Asiaan. Lapsilla on siis yhteinen huone joka tuntuu olevan kauhistelun aihe niin aikuisille, kuin toisille lapsillekkin. Vanhemman lapseni kaverit kyselee, "missä sun huone on" ja "miks sulla ei oo huonetta". Jotenkin toiset lapset ei voi käsittää, että sisarukset jakavat huoneen. Kaikilla lapseni ystävillä on omat huoneet ja kun asiaa mietin, en tunne yhtään tuttavapiiristäni joilla lapset jakaisi huoneen. Mielummin vaikka vanhemmat nukkuvat olohuoneessa jos tila ei muuten riitä.

Toisekseen meillä on vain yksi kylpyhuone jossa talon ainoa wc. Sinne pitää jonottaa välillä jos huone on varattuna. Vain yksi televisio, yksi tietokone. Ei yhtään pelikonsolia tms.. Nämä seikat on toinen ihmetyksen aihe. "Miten te käytte suihkussa", "entä jos toinen katsoo eri ohjelmaa"..

Jakaminen ja odottaminen/jonottaminen lie ihan vieras käsite nykyään? Kukaan ei joudu kotonaan joustamaan omasta mieliohjelmasta kun kaikilla on oma tv-vastaanotin omissa huoneissaan. Kun vertaan perhettäni tuntemiini perheisiin, me vietämme yhteistä aikaa huomattavasti enemmän. Johtuen ihan vaan tilan puutteesta (oleskelemme paljon olohuoneessa tai lapset yhdessä omassa huoneessaan) ja katsomme samoja ohjelmia ja kuuntelemme koneelta musiikkia yhdessä. Se herättää myös yhteisiä keskusteluja. Silti vaan kauhistellaan miten te näin ahtaasti elätte ja lapsia on jopa säälitty.. Kolikolla on monta puolta, mutta mielestäni perheelle tekee vain hyvää olla tiiviimmin tekemisissä.
 
Meillä kaksi aikuista ja yksi lapsi. Lapsella on oma huone ja vessoja on kaksi (toinen kph+sauna), mutta telkkareita on vain yksi ja sekin olohuoneessa. En edes haluaisi makkariin tv:tä. Yksi tietokone, kukaan meistä ei tarvitse omaa.

Hyvin riittäisi kyllä yksikin vessa. Lapsen huone on näistä ehdoton, mutta jos lapsia olisi useampi niin näkisin, että ihan hyvin voisivat jakaa huoneen. Ei se mikään kummastelun aihe ole.
 
Mä sain oman huoneen kun olin 15. Meillä oli tosi pitkään yksi telkkari viidelle hengelle. Ja yksi puhelin. Ja yksi vessa. Eipä silloin sitä kukaan ihmetellyt. Noilla ihmettelevillä vanhemmilla on tainnut unohtua oma lapsuus.
 
Meitä on asunut 4 henkeä kaksiossa ja minulla sekä veljellä ikäeroa 7 vuotta...
Hengissä olen.

Voitte myöhemmin vanhemmat muuttaa olkkariin ja jakaa makkarin lapsille vaikka kirjahyllyillä. Kohta huomaatte olevanne kolmiossa kaksin ja tilaa on ihan riittävästi.

Minusta on ihmeellistä tuo, että on PAKKO olla kaikille oma tila, oma tv, oma tietokone jne. Sitten vielä ihmetellään, että nuoret syrjäytyy??
 
ainut mitä mä kummastelen on tuo huoneen jakaminen, en mä ymmärrä miksi pitäis olla monta telkkaria tai tietokonetta
olen vakasti sitä mieltä ettei lasten ole noin muutenkaan tarvetta notkua koneella tai pelata tunkikaupalla päivässä mitään konsolipelejä, mieluummin koko perheen voimalla lautapelejä ja muuta yhteistä aikaa.
 
Meillä kolme lasta nukkuu samassa huoneessa ja leikkivät toisessa, pienin lapsistamme nukkuu meidän makkarissa, ei telkkaria, kannettava tk ja kaks vessaa, mutta pärjättäis me tottakai yhdelläkin haloo..
 
Minusta on vähän naurettavaa kiillottaa sädekehää tietokoneiden ja tv:n määrällä. Lasten on hyvä tottua käyttämään konetta jo lapsesta asti ja tietokoneen (netin) käytöstä valvottuna on paljon hyötyä. Kymmenen tv:tä ei sinäällään kerro mitään perheen yhteisestä ajasta.

Kyllä mä nään tuon ongelmana tulevaisuudessa. Murrosikäiset (ja aikuisetkin) tarvitsee omaa aikaa ja teidän asunnossa se on astetta hankalampi järjestää. Voi olla että lapset alkaa aikasemmassa vaiheessa viettää aikaa poissa kotoa. Jos lapset haluaa murrosiässä peseytyä aamuisin, mutta kaikki menee kahdeksaan kouluun ja töihin, niin en paljon kehuisi miten hienoa se on että teillä on vain yksi vessa/suihku.

Ymmärrän kyllä että rahasyistä eletään noin, ja mieluummin niin kuin ylivarojen eläminen. Mutta turha nyt on tuota ihanteelliseksikaan tilanteeksi väittää.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj ja as if
Minä jouduin joskus yläaste ikäisenä jakamaan vanhemman veljeni kanssa huoneen. Ei se kyllä mukavaa ollut. Veljellä kävi kavereita niin ei saanut olla rauhassa.. Mulla kävi kavereita niin ei voinut jutella tyttöjen juttuja kuuntelematta sitä veljen vinoilua..
 
Jaoin itse lapsena huoneen 6 vuotta vanhemman veljeni kanssa. Kun hän oli 18-vuotias ja asui edelleen kotona ja minä vasta 12-vuotta, muistan että jaoimme vuoroja jolloin huone oli vain toisen käytössä. Esim.jos minulla oli kaveri käymässä, veljeni lähti ulos yms.. Hyvin tultiin toimeen ja oltiin veljeni kuolemaan saakka todella läheisiä kotoa muuttamisen jälkeenkin. Opiskeluaikoina oli helppoa jakaa huone opiskelijatoverin kanssa kun siihen oli tottunut.

Omilla lapsillani on sermi huoneen välissä jakamassa nukkumisrauhaa ja isommalle läksyjen teko nurkkausta, mutta koska huone on jaettuna melko pieni, aina ovat leikkimässä olohuoneessa tai leikki jatkuu jopa terassille saakka. Itsekkin luin tenttiin terassilla kun siellä oli ainoa rauhaisa paikka :) Terassilla on lämmitys. Voihan omaa soppea laittaa vaikka mihin kun sitä rauhaa kaipaa. Tarvitseeko sen olla joku pysyvä huone (oma huone)? 50-vuotta sitten asui tuvassa 10 lasta, vanhemmat ja isovanhemmat jolloin perheet oli tiiviisti yhdessä. Mielestäni se luo myös turvallisuuden tunnetta ja yhteisöllisyyttä.
 
  • Tykkää
Reactions: Sisar Ponteva
Meillä 3 makuuhuonetta ja lapsille tulee 3 vuoden ikäero (toinen siis vielä mahassa). Ovat myös eri sukupuolta, todennäköisesti. Ajateltiin asua tässä max 5 vuotta, sitten muutetaan isompaan että mahdutaan paremmin ja lapset saavat omat huoneet. Nyt yksi huoneista on toimistotilana joka on meille välttämätön joten siksi huoneita pitää olla 4 jotta lapset saisivat omat huoneet.

Kyllä murrosiässä varsinkin eri sukupuolta olevilla sisaruksilla pitäisi olla omat huoneet.
 
Kyllä mä tahdoin oman huoneen kun tuli murrosikä ja menkat, sitä ennen jaoin huoneen vuotta nuoremman pikku veljen kanssa. Siskon kanssa ois ollut varmasti eri asia, varsinkin niin pienellä ikä erolla ja isosiskoni jakoivatkin keskenään saman huoneen niin kauan kuin asuivat kotona.
 
Meillä on 6 lasta ja asutaan 5h+k-asunnossa koska isompia ei ole (ei haluta missään nimessä omakotitaloa) ja osa lapsista joutuu jakamaan huoneen. En mäkään oikein ymmärrä että 2 tai 3 lapsen perheet ostaa niin pienen asunnon ihan loppuelämäksi ettei kaikille riitä huoneita. Neliöitä ja viisiöitä kun on tarjolla ihan runsaasti.
(mutta ei mun varmaan tarviikaan ymmärtää)


Meidän tämänhetkinen huonejako
14v poika omassa huoneessa
12v poika omassa huoneessa
10v tytöllä oma "kolo" vaatehuoneessa (paljon muuta kuin sänky sinne ei mahdu, saattaa olla että rakentelen jonkun parvihomman)
5v poika ja 3v tyttö yhteisessä huoneessa
2kk poika vanhempien makkarissa
 
Viimeksi muokattu:
Meillä kolmella lapsella omat huoneet. Meillä myös vain yksi tv. Kaksi tietokonetta, minun ja mieheni.

Mielestäni lapset aina ihmettelevät sitä mikä on erilaista. Lapsen kun sanovat ääneen mitä miettivät. Joka perheessä tehdään niinkuin asiat parhaaksi nähdään.
 
Minä taas en ymmärrä miksi kaksilapsisen perheen lapset ei voi jakaa huonetta jos viisilapsisen perheen lapset voi olla kaksi samassa huoneessa? Ystäväni kasvoi kolmen makuuhuoneen asunnossa ja heillä on kymmenen lasta. Vanhemmilla makuuhuone, neljällä pojalla yksi huone ja kuudella! tytöllä yksi huone. Olivat kuulema paljon pihalla ja kesäisin nukkuivat aitoissa :) Ainut missä hän kokee jotain negatiivista oli että omassa asunnossa aikuisena oli pelännyt pitkään asua yksin.
 
[QUOTE="cisu";27184408]Minä taas en ymmärrä miksi kaksilapsisen perheen lapset ei voi jakaa huonetta jos viisilapsisen perheen lapset voi olla kaksi samassa huoneessa? Ystäväni kasvoi kolmen makuuhuoneen asunnossa ja heillä on kymmenen lasta. Vanhemmilla makuuhuone, neljällä pojalla yksi huone ja kuudella! tytöllä yksi huone. Olivat kuulema paljon pihalla ja kesäisin nukkuivat aitoissa :) Ainut missä hän kokee jotain negatiivista oli että omassa asunnossa aikuisena oli pelännyt pitkään asua yksin.[/QUOTE]

mun mielestä näissä asioissa pitää kuunnella myös lasta, haluaako jakaa sen huoneen. lapsen luonne vaikuttaa siihen kuinka paljon omaa rauhaa ja tilaa tarvitsee, joskus jopa sisaruksilla on yhteensopivuus ongelmia jolloin se samaan huoneeseen tunkeminen voi olla hermoja raastavaa koko perheelle.
suurilla ikäeroilla ja lasten ollessa erisukupuolta voi se yhteisen huoneen jakaminen olla epämiellyttävää molemmille.
kyllähän se sopu sijaa antaa, mutta jos mun olis tarvinnut jakaa huone siskoni kanssa tai pikkuveljeni kanssa, en olisi juurikaan ollut kotona ja yhteiselo olisi ollut täynnä riitaa
 
Miksi pitää aina vedota siihen, että kyllä sitä ennenkin nukuttiin koko kymmenhenkinen perhe samassa huoneessa ja koitettiin sulkea korvat siltä, kun vanhemmat teki uusia sisaruksia. Onko se muka jotenkin hienoa? Toiset tuntuu ihan väkisellä pyrkivän siihen, että mahdollisimman moni on samassa huoneessa, koska "on se aina ennenkin toiminut".
 
[QUOTE="cisu";27184408]Minä taas en ymmärrä miksi kaksilapsisen perheen lapset ei voi jakaa huonetta jos viisilapsisen perheen lapset voi olla kaksi samassa huoneessa?.[/QUOTE]

Ei se mikään ihannetilanne kenellekään ikinä ole että joutuu huoneensa jakamaan ja kaksilapsisella perheellä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet asua niin että lapsille riittää omat huoneet, katso huvikses paljonko löydät myytäviä/vuokrattavia asuntoja joissa 3 makuuhuonetta, ja paljonko niitä joissa 6 huonetta tai enemmän...
Pienet, alakouluikäisetkin, lapset voivat mielestäni hyvinkin jakaa huoneensa mutta kyllä teineillä pitää olla koko perheen mukavuuden vuoksi omat huoneet, vaikka sit pienetkin.
 
Me ollaan isoveljeni kanssa niin erilaiset luonteen kun olla ja voi, joten ei todellakaan tultu toimeen samassa huoneessa hetkeekään taistelematta, joten isä joutui raijaamaan sängyn olkkariin, että saatiin omat huoneet. Ei vaan tultu yhdessä toimeen ollenkaan, kun toinen hiljainen ja rauhallinen ja toinen erittäin vilkas ja rauhaton. Tällänenkin pointti kannattaa ottaa huomioon, kun lapset tosta kasvaa. Eri sukupuolen edustajat samassa huoneessa teini-iässä ei välttämättä ole se toimivin ratkasu, vaan saattavat tarvita sitä omaa itsenäistä tilaa.
 
[QUOTE="vieras";27184315]Minusta on vähän naurettavaa kiillottaa sädekehää tietokoneiden ja tv:n määrällä. Lasten on hyvä tottua käyttämään konetta jo lapsesta asti ja tietokoneen (netin) käytöstä valvottuna on paljon hyötyä. Kymmenen tv:tä ei sinäällään kerro mitään perheen yhteisestä ajasta.

Kyllä mä nään tuon ongelmana tulevaisuudessa. Murrosikäiset (ja aikuisetkin) tarvitsee omaa aikaa ja teidän asunnossa se on astetta hankalampi järjestää. Voi olla että lapset alkaa aikasemmassa vaiheessa viettää aikaa poissa kotoa. Jos lapset haluaa murrosiässä peseytyä aamuisin, mutta kaikki menee kahdeksaan kouluun ja töihin, niin en paljon kehuisi miten hienoa se on että teillä on vain yksi vessa/suihku.

Ymmärrän kyllä että rahasyistä eletään noin, ja mieluummin niin kuin ylivarojen eläminen. Mutta turha nyt on tuota ihanteelliseksikaan tilanteeksi väittää.[/QUOTE]

Meitä kun on kolme, niin kukaan meistä ei vietä tietokoneella aikaa niin kauan päivässä, etteikö yksi tietsikka riittäisi. Ei tässä mistään sädekehästä ole kyse. Ennemminkin rahasta, jos nyt lisää syitä pitää hakea.

Meitä oli aikanaan omassa lapsuudenkodissani 5 henkeä, ja ihan hyvin kerettiin kaikki suihkuun ja vessaan tarvittaessa. Eikä tehnyt tiukkaakaan.
 
kyllä mä pärjäsin mun pikkuveljen kanssa lapsena/nuorena/murrosiässä samassa huoneessa, kunnes muutin kotoa pois :) ainakin se on opettanu jos ei muuta :D apn tilanteessa yleensäkään ei mun mielessä oo mitään kauhisteltavaa.
 

Yhteistyössä