C
"cisu"
Vieras
Perheeseemme kuuluu minä, mies ja kaksi lasta. Lapset ovat 4-ja 7-vuotiaat (vanhempi pian 8v). Lapset ovat eri sukupuolta. Ostimme ensiasuntomme vasta ja päädyimme kolmioon, koska tämä oli halpa ja rahaa pihistelemättä remontoitu. Lisäksi asuinalue kehityy jatkuvasti. On koulut,päiväkodit,puistoja ja iso marketti ihan likellä. Lisäksi julkiset kulkee ihan vierestä. Tarkoitus on asua tässä ihan lopun ikää, mutta jos tulisi tilanne myydä niin tämän saisi menemään helposti eteenpäin.
Asiaan. Lapsilla on siis yhteinen huone joka tuntuu olevan kauhistelun aihe niin aikuisille, kuin toisille lapsillekkin. Vanhemman lapseni kaverit kyselee, "missä sun huone on" ja "miks sulla ei oo huonetta". Jotenkin toiset lapset ei voi käsittää, että sisarukset jakavat huoneen. Kaikilla lapseni ystävillä on omat huoneet ja kun asiaa mietin, en tunne yhtään tuttavapiiristäni joilla lapset jakaisi huoneen. Mielummin vaikka vanhemmat nukkuvat olohuoneessa jos tila ei muuten riitä.
Toisekseen meillä on vain yksi kylpyhuone jossa talon ainoa wc. Sinne pitää jonottaa välillä jos huone on varattuna. Vain yksi televisio, yksi tietokone. Ei yhtään pelikonsolia tms.. Nämä seikat on toinen ihmetyksen aihe. "Miten te käytte suihkussa", "entä jos toinen katsoo eri ohjelmaa"..
Jakaminen ja odottaminen/jonottaminen lie ihan vieras käsite nykyään? Kukaan ei joudu kotonaan joustamaan omasta mieliohjelmasta kun kaikilla on oma tv-vastaanotin omissa huoneissaan. Kun vertaan perhettäni tuntemiini perheisiin, me vietämme yhteistä aikaa huomattavasti enemmän. Johtuen ihan vaan tilan puutteesta (oleskelemme paljon olohuoneessa tai lapset yhdessä omassa huoneessaan) ja katsomme samoja ohjelmia ja kuuntelemme koneelta musiikkia yhdessä. Se herättää myös yhteisiä keskusteluja. Silti vaan kauhistellaan miten te näin ahtaasti elätte ja lapsia on jopa säälitty.. Kolikolla on monta puolta, mutta mielestäni perheelle tekee vain hyvää olla tiiviimmin tekemisissä.
Asiaan. Lapsilla on siis yhteinen huone joka tuntuu olevan kauhistelun aihe niin aikuisille, kuin toisille lapsillekkin. Vanhemman lapseni kaverit kyselee, "missä sun huone on" ja "miks sulla ei oo huonetta". Jotenkin toiset lapset ei voi käsittää, että sisarukset jakavat huoneen. Kaikilla lapseni ystävillä on omat huoneet ja kun asiaa mietin, en tunne yhtään tuttavapiiristäni joilla lapset jakaisi huoneen. Mielummin vaikka vanhemmat nukkuvat olohuoneessa jos tila ei muuten riitä.
Toisekseen meillä on vain yksi kylpyhuone jossa talon ainoa wc. Sinne pitää jonottaa välillä jos huone on varattuna. Vain yksi televisio, yksi tietokone. Ei yhtään pelikonsolia tms.. Nämä seikat on toinen ihmetyksen aihe. "Miten te käytte suihkussa", "entä jos toinen katsoo eri ohjelmaa"..
Jakaminen ja odottaminen/jonottaminen lie ihan vieras käsite nykyään? Kukaan ei joudu kotonaan joustamaan omasta mieliohjelmasta kun kaikilla on oma tv-vastaanotin omissa huoneissaan. Kun vertaan perhettäni tuntemiini perheisiin, me vietämme yhteistä aikaa huomattavasti enemmän. Johtuen ihan vaan tilan puutteesta (oleskelemme paljon olohuoneessa tai lapset yhdessä omassa huoneessaan) ja katsomme samoja ohjelmia ja kuuntelemme koneelta musiikkia yhdessä. Se herättää myös yhteisiä keskusteluja. Silti vaan kauhistellaan miten te näin ahtaasti elätte ja lapsia on jopa säälitty.. Kolikolla on monta puolta, mutta mielestäni perheelle tekee vain hyvää olla tiiviimmin tekemisissä.