Toggle sidebar

Teen kerrankin avauksen .. mitä ajattelette ihmisestä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ultramariini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ultramariini

Ultramariini

Aktiivinen jäsen
10.04.2006
33 025
-29
38
Heh :D

Mitä ajattelette ihmisestä, joka palaa pitäkähkön (vapaaehtoisen ja valitun poissaolon) jälkeen työelämään.
Tehden sen vastentahtoisesti ja vastaanhangoitellen. Tekeekö se ihmisestä
luuserin ja työtävieroksuvan, jos hän mieluummin jäisi kotiin.
( vaikkei kyllä jää ).
Ja onko työmotivaatio teidän mielestänne välttämätön, ja suotuisaa muunkin
kuin työntekijän itsensä kannalta. Onko ihmisen, joka työskentelee toisten ihmisten kanssa oltava työmotivoitunut..onko se jotenkin eettisesti tuomittavaa, jos ei ole.

Mitä sanoisitte ihmiselle, joka palaa töihin hampaitaan kiristellen?
Älä valita? Tekee ne muutkin töitä.. vai mitä.
 
Huono juttu, jos ei tykkää työstää ja ei motivaatiota. Ei sellaista jaksa. Itse tykkään työstäni ja toivon, että miehenikin löytäisi mieleisen työn. Opiskelee nyt, koska edellinen työpaikka oli järkyttävä. Heti ensimmäisenä työpäivänä sanoi, että kamala paikka ja reilun vuoden siellä kävi ennen kuin lopulta irtisanoi itsensä. Ei sitä tympeää naamaa ja jatkuvaa valitusta kestänyt.

Huono asia se on itsensä sekä läheisten, työkavereiden ja työpaikan kannalta jos ei viihdy töissä.
 
puhutkohan nyt musta kenties. noo mä palasin töihin hampaita kiristellen ja aikaisia aamuja vihaten. Äiti selitti mulle että ´töitä pitää tehdä ja sitten voi saada enemmän asioita mitä haluaa eikä tarvi aina miettiä kaupungilla et onko rahaa vai ei." No pakko oli töihin mennä ku hoitovapaa loppui... Mut ei, mulla ei oo muuta motiivia työhön kuin se raha.
 
Minulla on ollut noita motivaatio-ongelmia useinkin, lyhyenkin poissaolon jälkeen ja luulenpa, että niitä on tiedossa nytkin, kun työelämä taas kutsuu joittenkin viikkojen jälkeen. Yleensä se siitä notkistuu muutaman työpäivän jälkeen. Kunhan pitää suuta sen verran soukalla, ettei kovin suureen ääneen marmata, kun ei huvita jne, niin minusta asia on ok. :D

Olen tuota motivaatioasiaa muutenkin miettinyt. En tiedä kuinka se vaihtelee ihmisten kesken ja työstäkin riippuen. Joku varmaan tarvii sitä motivaation tunnetta, minä en jotenkin ilmeisesti tarvitse. Asialliset hommat hoidetaan jne. Ei minun tarvitse olla innoissani tai edes kovin kiinnostunut työstäni, kunhan sen siellä työssä hoidan parhaani mukaan. Monessa muussa työssä ei varmaan voisikaan mennä tuolla tapaa. Pitää omistautua. Tai se olisi hyväksi. Kutsumuksesta en ala edes puhua, en ole koskaan sellaista tuntenut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja One large coffee to go:
Ei se pitempään jatkuessaan voi olla vaikuttamatta ihmiseen, jos ei tykkää työstään ja tekee sitä vastentahtoisesti...
Click to expand...

niinhän se on.

Mutta onko se jotenkin "eettisesti" arveluttavaa, että ihminen, joka työskentelee

ihmisten parissa kärsii työmotivaatiopulasta. Olettettaen, että se on vaihtelevaa

se motivaatiopula. Sellaista aaltoliikettä- vai voidaanko olettaa, että se motivaatio

olisi oltava, jos ei ihan kutsumusta olisikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja EJK:
Valitettavasti se kyllä herkästi näkyy, jos työntekijällä ei ole motivaatiota ja vastentahtoisesti tekee töitä. Olisiko opiskelu mitään?
Click to expand...

olisi varmaankin, jos tällä kyseisellä ihmisellä olisi joku käsitys siitä, että mitä
hän voisi haluta opiskella ja riittävätkö rahkeet ja resurssit, jos mieluinen ala löytyisikin.

Tosin tämä kyseinen ihminen on vielä kesälomalla, saatahan hän vaikka innostuakin työstään..
 
no tuota, suomalainen työelämä on aika rankkaa ainakin koulutetuilla ja julkisella sektorilla ja juuri niillä, jotka joutuvat ihmsiten kanssa tehdä työtä. opettajilta ym. vedetään vaan enemmän selkänahasta.

väittäisin, että jos ei rahan takia tarviste tehdä työtä, niin ei sinne kyllä jäisi kuin 1 kymmenestä,
 
ja tottakai opettajan tai lasten kanssa työskentelevän kuuluu sanoa, että tykkää.

mutta miksi ihmset jäävät terveenä eläkkeelle, ja nuorena, kun kauemminkin saisi tehdä töitä?
siksi kun siellä töissä käydään vain rahan takia, ja jos saa kohtuullisen eläkkeen, niin ei kannata tehdä enää töitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
no tuota, suomalainen työelämä on aika rankkaa ainakin koulutetuilla ja julkisella sektorilla ja juuri niillä, jotka joutuvat ihmsiten kanssa tehdä työtä. opettajilta ym. vedetään vaan enemmän selkänahasta.

väittäisin, että jos ei rahan takia tarviste tehdä työtä, niin ei sinne kyllä jäisi kuin 1 kymmenestä,
Click to expand...


tuon ehkä halusinkin kuulla. Vaikka, eihän se kai hyvä asia ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti:
Johtuuko motivaation puute siitä että ko. henkilöä ei huvittaisi palata ensinkään työelämään vai siitä että häntä ei huvittaisi palata ko. työpaikkaan tai ko. alalle?
Click to expand...

ehkäpä eniten jälkimmäistä, alasta se kaiketi eniten puristaa.
Tosin itse töihinpaluuta varjostaa huoli siitä, miten lapset pärjäävät aamuisin ja iltapäivisin. Itse työpaikassa ei sinällään olle vikaa. Mukavia työkavereita.
 
Ajattelen, että ihminen on hieman pelkuri jos toimii vastoin tahtoaan noin isossa asiassa.

Miksei tekisi sitä mitä elämältään tahtoo? Elämä on vain tässä ja nyt yhden kerran. Siitä voi tehdä mieluisan, kun ei tiedä koska se päättyy. Varmasti löytyy ala joka kiinnostaa ja opiskelemaan on aina mahdollista lähteä, koskaan ei ole liian myöhäistä. No okei, eläkeiässä se tuskin enää kannattaa, mutta esimerkiksi 40 vuotiaskaan ei ole liian vanha vaihtamaan alaa, todellakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Heh :D

Mitä ajattelette ihmisestä, joka palaa pitäkähkön (vapaaehtoisen ja valitun poissaolon) jälkeen työelämään.
Tehden sen vastentahtoisesti ja vastaanhangoitellen. Tekeekö se ihmisestä
luuserin ja työtävieroksuvan, jos hän mieluummin jäisi kotiin.
( vaikkei kyllä jää ).
Ja onko työmotivaatio teidän mielestänne välttämätön, ja suotuisaa muunkin
kuin työntekijän itsensä kannalta. Onko ihmisen, joka työskentelee toisten ihmisten kanssa oltava työmotivoitunut..onko se jotenkin eettisesti tuomittavaa, jos ei ole.

Mitä sanoisitte ihmiselle, joka palaa töihin hampaitaan kiristellen?
Älä valita? Tekee ne muutkin töitä.. vai mitä.
Click to expand...

Ajattelen, että ehkä hänellä olisi alan vaihto paikallaan. Henk.koht en jaksaisi alituisesti valittavaa ja pahantuulista työkaveria :(. Se vie työmotivaation ja inspiksen kaikilta. KOkemusta on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiina:
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Heh :D

Mitä ajattelette ihmisestä, joka palaa pitäkähkön (vapaaehtoisen ja valitun poissaolon) jälkeen työelämään.
Tehden sen vastentahtoisesti ja vastaanhangoitellen. Tekeekö se ihmisestä
luuserin ja työtävieroksuvan, jos hän mieluummin jäisi kotiin.
( vaikkei kyllä jää ).
Ja onko työmotivaatio teidän mielestänne välttämätön, ja suotuisaa muunkin
kuin työntekijän itsensä kannalta. Onko ihmisen, joka työskentelee toisten ihmisten kanssa oltava työmotivoitunut..onko se jotenkin eettisesti tuomittavaa, jos ei ole.

Mitä sanoisitte ihmiselle, joka palaa töihin hampaitaan kiristellen?
Älä valita? Tekee ne muutkin töitä.. vai mitä.
Click to expand...

Ajattelen, että ehkä hänellä olisi alan vaihto paikallaan. Henk.koht en jaksaisi alituisesti valittavaa ja pahantuulista työkaveria :(. Se vie työmotivaation ja inspiksen kaikilta. KOkemusta on.
Click to expand...

entäs jos tämä henkilö pyrkisi peittelemään sen motivaation puuteen, ja tekisi tehtävänsä ja pyrkisi olemaan hyväntuulinen- mutta vailla sellaista omistautumista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiina:
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Heh :D

Mitä ajattelette ihmisestä, joka palaa pitäkähkön (vapaaehtoisen ja valitun poissaolon) jälkeen työelämään.
Tehden sen vastentahtoisesti ja vastaanhangoitellen. Tekeekö se ihmisestä
luuserin ja työtävieroksuvan, jos hän mieluummin jäisi kotiin.
( vaikkei kyllä jää ).
Ja onko työmotivaatio teidän mielestänne välttämätön, ja suotuisaa muunkin
kuin työntekijän itsensä kannalta. Onko ihmisen, joka työskentelee toisten ihmisten kanssa oltava työmotivoitunut..onko se jotenkin eettisesti tuomittavaa, jos ei ole.

Mitä sanoisitte ihmiselle, joka palaa töihin hampaitaan kiristellen?
Älä valita? Tekee ne muutkin töitä.. vai mitä.
Click to expand...

Ajattelen, että ehkä hänellä olisi alan vaihto paikallaan. Henk.koht en jaksaisi alituisesti valittavaa ja pahantuulista työkaveria :(. Se vie työmotivaation ja inspiksen kaikilta. KOkemusta on.
Click to expand...

entäs jos tämä henkilö pyrkisi peittelemään sen motivaation puuteen, ja tekisi tehtävänsä ja pyrkisi olemaan hyväntuulinen- mutta vailla sellaista omistautumista.
Click to expand...

Kuulostaa kovasti siltä mitä suuriosa suomalaisista taitaa olla, kuin pässit narussa siinä ammatissa minkä on nuorena sattuneet lukemaan. Ja sitten tehdään loppuelämä hampaat irvessä ja yritetään näyttää, että on ihan kivaa. Iltasella sitten facebookissa päivitetään kuinka ei kiinnosta ja tympäsee....:)
 
Tälle kyseiselle henkilölle kannattaisi varmaan sanoa, että lakkaisi marisemasta, kun työ ei ole vielä edes alkanut. Että nauttisi vielä kun on hetken lomaa jäljellä..
Sellaisen vellovan vetelehtimisen sijaan, jollaiseen ko. henkilö tuntuu välillä vajoavan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Tälle kyseiselle henkilölle kannattaisi varmaan sanoa, että lakkaisi marisemasta, kun työ ei ole vielä edes alkanut. Että nauttisi vielä kun on hetken lomaa jäljellä..
Sellaisen vellovan vetelehtimisen sijaan, jollaiseen ko. henkilö tuntuu välillä vajoavan.
Click to expand...

Ehkä häntä kuitenkin masentaa tai ahdistaa se työ siinämäärin että etukäteenkin siitä on kova paine ja ahdinko. Se ei ole kovin hyvä juttu psyykkeelle, päivät esittää hyväntuulista kun oikeasti ei tykkää olostaan.

Epämiellyttävät jutu ahdistaa itseänikin siinämäärin, että lomasta nauttiminen voisi olla vähän hankalaa. Sen kun tietäisi, että joutuu johonkin epämiellyttävään kohta. Sama kuin odottaisi vankilatuomion täytäntöönpanoa tai jotain yhtä kamalaa, siltä se työ voi pahimmiltaan tuntua jos ei siitä pidä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa