te vanhemmat, jotka olette tehneet päätöksen mennä töihin ja viedä lapsenne hoitoon..

["Eräs äiti"]

Miksi ihmeessä teette lapsen hoitoon menosta niin pirun vaikeeta? Mun poikani on pph:lla ja samaan aikaan sinne tulee toisesta perheestä lapset. Joka ikinen aamu tämä äiti selittää lapsille että nyt teijän ei tarvii olla täällä ennää ku 4päivää ja sitten saatte olla taas kotona lomalla. Pikkusen aikaa leikitte ja sitten äiti tullee. Ja kaikkea muutakin. Sitten luetellaan mitä millonkin nämä lapset haluaa syödä ja juoda.
Mä en voi käsittää, kun itse äiti on ne lapset hoitoon tuomassa, niin miksi siitä sitten tehdään pakollinen paha? tai siltä se ainakin mun korvaan kuulostaa.
Miettiiköhän nämä vanhemmat ollenkaan miltä se hoitajasta tuntuu, kun ensimmäisenä ovella kuulee montako päivää ja tuntia mussukoitten pittää olla siellä..

 

[..]

NicoPettereitä

 

["vieras"]

No ehkä sillä äidillä on huono omatunto lasten hoitoon viemisestä, taloudellinen pakko mennä töihin vaikka sydäntä raastaa jättää lapset päiväksi.

 

["hmm"]

Oisko kyse siitä että äiti mielummin olisi kotona? Hänen on vaikea jättää lapset hoitoon?

Joskus lapsiperheessä aikuinen on pahempi asiakas kuin lapsi (näin kärjistetysti sanottuna)

 

[Micosa]

Yritetään saada kuulostamaan muiden korviin että "pakko" mennä töihin.
Mä en kyllä ole selitellyt koskaan miksi olen töihin palannut, olenpahan vain.

 

["eräs äiti"]

[QUOTE="vieras";22230150]No ehkä sillä äidillä on huono omatunto lasten hoitoon viemisestä, taloudellinen pakko mennä töihin vaikka sydäntä raastaa jättää lapset päiväksi.[/QUOTE]

no jos sillä äidillä on huono omatunto, niin miksi pitää vielä hankaloittaa lasten hoitoon tuloa? Eikö olisi helpompaa tehdä hoitoon menosta positiivinen asia ja kannustaa lasta, eikö voivotella? Tai näin ainakin itsestä tuntuu fiksummalta tehdä..

 

[Khimaira]

Mä syyllistyn välillä siihen että sanon pojalle ettei päiväkotia ole enää kuin x päivää, jonka jälkeen alkaa viikonloppu/ loma. Pojalla on menossa kova ikävä- vaihe ja olisi vaan äitin/ isin kanssa kotona, joten olen ajatellut että se helpottaisi poikaa jäämään kun tietää että leikkii, nukkuu ja syö ja sitten haetaan kotiin :ashamed:

 

[ajattelen]

Ehkä se onkin niin päin, että lapset ei halua sinne hoitoon, elikkä lähtökohta on ollut, että lapset valittaa kotona hoitoon menoa ja kyselee milloin saa olla kotona. Äiti sitten kertoo sen, ikävä kyllä pph:n eteisessä eikä kotona. ja tuolla kertausmielessä. Että ei täällä lopun elämää olla, tulen ja haen pois, kotiinkin päästään.
??

Oma 3 vuotiaani on osa-aikapäivähoidossa ja sen takia hoitoon jääminen on vaikeaa, koska siinä ei ole rutiinia, välissä on kotipäiviä. Kertaan, mitä päivän aikana tehdään ja missä vaiheessa tulen hakemaan, jotta ei koe, että jätetään epämääräisen pitkäksi aikaa ja unohdetaan sinne. Toisaalta lapsi kyllä viihtyy pk.ssa ja ikävöi kaveriaan kun on kotona, mutta sinne jääminen on sitten vähän hankalaa. Kun vähän aikaa ennätti olla kokopäiväisesti, jääminen oli helpompaa, tuli ja jäi tuttuun.

Ja olen osapäivätyössä hankalan ja kalliin työmatkan takia, en kuitenkaan viitsi vakipaikasta itseäni irtisanoa tyhjän päälle, etsin toista työtä koko ajan.

 

["eräs äiti"]

Mä syyllistyn välillä siihen että sanon pojalle ettei päiväkotia ole enää kuin x päivää, jonka jälkeen alkaa viikonloppu/ loma. Pojalla on menossa kova ikävä- vaihe ja olisi vaan äitin/ isin kanssa kotona, joten olen ajatellut että se helpottaisi poikaa jäämään kun tietää että leikkii, nukkuu ja syö ja sitten haetaan kotiin :ashamed:

Onko auttanut? En mitenkään vittuilumielessä kysy vaan ihan mielenkiinnosta. ja minkäikäinen lapsi?
Itse sanon pojalle, että äidin pitää mennä töihin ja hän menee siksi aikaa hoitoon. Lisäksi sitten mietitään että mitähän hoidossa tänään on ja mitkä on mukavia asioita.
omasta mielestä pojalla mieli kohenee ja onkin jäänyt aina kiltisti hoitoon. TOki voi olla että minun tapa on väärä ja siksi ihmettelen päivien laskemista.

 

[Khimaira]

[QUOTE="eräs äiti";22230221]Onko auttanut? En mitenkään vittuilumielessä kysy vaan ihan mielenkiinnosta. ja minkäikäinen lapsi?
Itse sanon pojalle, että äidin pitää mennä töihin ja hän menee siksi aikaa hoitoon. Lisäksi sitten mietitään että mitähän hoidossa tänään on ja mitkä on mukavia asioita.
omasta mielestä pojalla mieli kohenee ja onkin jäänyt aina kiltisti hoitoon. TOki voi olla että minun tapa on väärä ja siksi ihmettelen päivien laskemista.[/QUOTE]

Kyllä se mun mielstä poikaa auttaa jonkin verran´- enkä kyllä tiedä mitä ihmette hänelle sanoisi että jäisi paremmin. Aina on mielellään jäänyt päiväkotiin, nyt tänä syksynä van on olut nihkeämpää- siksi oletan sen olevan vain ikään kuuluva kausi.

En mä tietenkään surkuttele, totean vain ja sanon aina pojalle että hällä on kiva päivä kavereiden kanssa ja että ulkoilevat. tms. Iloisella mielellä mä lähden päiväkodista ja rohkaisen poikaa jäämään.

 

["eräs äiti"]

Kyllä se mun mielstä poikaa auttaa jonkin verran´- enkä kyllä tiedä mitä ihmette hänelle sanoisi että jäisi paremmin. Aina on mielellään jäänyt päiväkotiin, nyt tänä syksynä van on olut nihkeämpää- siksi oletan sen olevan vain ikään kuuluva kausi.

En mä tietenkään surkuttele, totean vain ja sanon aina pojalle että hällä on kiva päivä kavereiden kanssa ja että ulkoilevat. tms. Iloisella mielellä mä lähden päiväkodista ja rohkaisen poikaa jäämään.

ok. Ehkä sen äidin tyyli sanoa asia voivottelemalla on sitten se, mikä korvaan särähtää.

 

["vieras"]

minun 4v. lapseni on jo reilun vuoden ihan itse laskenut päiviä koska on taas vapaata päiväkodista viihtyy siellä tosi hyvin ja on aivan mielettömän ihania hoitajia, mutta hän tykkää olla ilmeisesti ja onneksi vielä enemmän kotona ja tuo sen myös esiin tuolla tavalla. Aina olen kertonut positiiviseen sävyyn päivän puuhista mitä hoidossa on tai hoitajista ja myös sen kuka hakee ja koska, kun se on hänelle erityisen tärkeää. On siis auttanut jäsentämään ajankulua ainakin ja helpottaa hänen arkeaan selvästi. Mutta taas, lapset on hyvin yksilöllisiä ja itse en pistä töissä (pk:ssa) pahaksi jos joku lapselleen laskee noin karrikoiden tunteja koska päivä päättyy ja pääsee taas kotiin, valehtelematta niin teen minäkin mielessäni tosin hiljaa itsekseni (työni on kivaa ja nautin suunnattomasti, mutta tosi on, että kotona paljon kivampaa)..

 

["kääk"]

Mitä helvettiä? Ei mun tarvi perustella kellekään sitä, että elätän kakarani.Ikävää, jos se on jonkun mielestä ollut julmaa mutta helvetin vaikeeta saada ruokaa pöytään ilman töitä, siis jos on sellanen ajattelumaailma että siitä vastaa mitä on tehny eli omien valintojen kautta on tilanne sellanen että itsensä lisäksi on elätettävä muitakin. Miksi sitä pitäisi pyytää lapsilta anteeksi? Nehän saa elatuksen ja kaikkea jipposkipposta siihen päälle kun vanhempi käy töissä, niin se maailma menee, työllä rahaa saa. Kaikkein onnettomimpia ovat ne, joilla käsitys äitiydestä on se, että äiti siivoo, äiti tiskaa ja leipoo vaan pullia päivät pitkät. Intohimoja lapsille pitää opettaa, että innostuvat yrittämään, elämään elämäänsä. Syöminen, paskominen ja nukkuminen on perusjuttuja, ne osaa kaikki. Se ei ole elämää, se on hengissä pysymistä.