Kakkosen synnytyksen lähestyessä on alkanut taas pohdituttamaan luomusynnytys ja kiva olikin kuulla kertomuksia. Ensimmäinen meni mulla vahingossa "luomuna", ei tosin mitenkään ihan puhtaasti, koska sain kaksi kipupiikkiä ja ilokaasua. Kipupiikit olivat täysin turhia ja toinen annettiinkin oikeastaan siksi, että ensimmäisen tuikkasi kätilöopiskelija väärään kohtaan pakarassa ja pakara alkoikin sitten armottomasti jomottamaan: no veipä jokin huomion pois supistuksilta... toisella piikillä korjattiin tuota pakaran jomotusta, mutta lähinnä piikit (petidiini ja jokin toinen) mun mielestä sekoitti vaan päätä ja näköä, mutta eivät vaikuttaneet kipuun. Eli ensi kerralla ilman noita, kiitos.
Ilokaasu taas oli iso pelastus. Tultiin laitokselle, kun olin vasta 1 cm auki ja yli 12 tuntia meni vain suihkutellen, oksennellen - ikävää kyllä- ja kärsien. Olin vain 3 cm auki. Klo 14 kätilö päätti puhkaista kalvot, ja sain ilokaasumaskin pyytämättä käteeni. Tähän asti olin ollut jalkeilla ja liikkeessä, mutta tuosta hetkestä eteenpäin sitten hengittelin kaasua antaumuksella kyljellä maaten.
Kätilö varmasti tiesi kalvot puhkaistessaan, etät nyt kovat kivut alkavat ja niin ne tekivätkin - ihan täysillä löi supistukset yhtäkkiä päälle ja niistä selvisin lähinnä antautumalla siihen kaasun hengitykseen. Jonkin ajan kuluttua aloin kysellä epiduraalia, mutta koska olin saanut ne kipupiikit, niin sanottiin, että vasta parin tunnin päästä voidaan katsoa tilannetta. Ja hyvä niin, koska 1 h 30 min kalvon puhkaisun jälkeen olinkin yhtäkkiä 10 cm auki ja sain alkaa ponnistamaan. Kätilökin yllättyi, koska ei ensin ottanut mua vakavasti kun sanoin, että ponnistuttaa - vasta kun toisen kerran mies kävi painamassa summeria, niin tarkasti tilanteen. Minä vielä siinä vaiheessa kyselin, että entäs se epiduraali
, mutta sehän nyt oli jo ihan liian myöhäistä. Ponnistus helpot 15 min. Kipeää toki otti, ääntä kyllä käytin apuna, vaikka sainkin saman ohjeen kuin moni muu, että keskity ponnistamaan, älä huutamaan. Ei pahempia repeämiä, tuliko 6 tikkiä.
Nyt sitten olisi toinen koitos pian edessä ja kovasti haluisin luomuna mennä, mutta tosin ilokaasun avulla. Mietityttää, että pystynkö, kun viimeksi parikin kertaa puudutusta kyselin... ja kieltäytymisen syyt olivat lääketieteelliset. Altaaseen haluaisin tällä kertaa, mutta epäilen, onko se mahdollista mun oksentelutaipumuksen kanssa... aivan varmasti lentää tälläkin kertaa kivusta (oksentelen muutenkin varsin helposti ja tulen kivusta pahoinvoivaksi), joten ehkä se amme ei ole hyvä yhdistelmä... sitä oksennuksen tuloa, kun ei aina ollut ihan helppo ennustaa... yäk. Kotona aion olla tällä kertaa pidempää, mutta jos vedet menee, niin sitten lähden nopsaan, kun kerta viimeksikin tapahtui varsin nopeassa tahdissa kalvojen puhkaisun jälkeen. Pitää vaan alkaa pikkuhiljaa asennoitumaan ja taas treenaamaan noita rentoutustekniikoita. Viimeksi olin hyvin valmistautunut, mutta jotenkin ne rentoutustekniikat pääsi unohtumaan siinä kärvistellessä. Eikä oikeen tunnu luontevalta, että mies niitä opettelisi ja muistuttaisi... on ne vaan jotenkin enemmän mun juttu.
Tulipa romaani, mutta jotenkin tästä aiheesta on vaan kiva kirjoittaa ja myös lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia.