Haluaisin vielä tarkentaa tuota epiduraalia eli mulla sen laitto osui nappiinsa ja vaikutti ponnistusvaiheen ylikin.
Minulla ei siis ole siitä mitään huonoa sanottavaa ja on hyvä että sain kokea molemmat tavat synnyttää.
Ainoastaan ponnistusvaihe pitkittyi tai sitä piti moneen kertaan tehostaa oksitosiinilla jotta syntyis.
Toki kyse oli myös esikoisesta ja suht isosta (4200g) lapsesta(pipo 38cm) enkä voi tietää miten kaikki olis mennyt ilman epiduraalia.
Vauva ei myöskään heti imenyt toisin kuin tää kakkonen vaan mun piti autella sitä rinnalle.En tiedä "puuduttaako" epiduraali jotenkin vauvaakin vai oliko kyse omasta kokemattomuudesta.
No joka tapauksessa tää kakkonen käynnistyi kotona itsekseen supistuksilla aamupvällä jatka hiljalleen voimistuivat.En ees aluks aatellut supistusten olevan synnytys supistuksia koska olivat niin "kesyjä".
Lähdin kävelylle ja olin jalkeilla koko ajan niin kuin esikoisenkin synnytyksessä.
Kun tulin kävelyltä ni kotona meni vedet mitä ei esikoisesta tapahtunut,silloin puhkaistiin kalvot tosin ei käynnistystapana.
Vesien mentyä supistukset muuttuivat kivuliaiksi ja suht tiheiksi 2-3min. välein.
Mutta homma oli kuitenkin "hallinnassa" ja vähän ennen kahta päivällä lähettiin ajamaan sairaalaa kohti.
Autossa ollessa oli ne muutamat tukalat supistukset kun ei voinut olla jalkeilla.
Eli jos ois ollut fiksu ni ois lähtenyt sairaalaan aikaisemmin mutta enhän mä voinut tietää että ne vedet menee ja siihen asti tuntui että pystyy viel olemaan tai että ei oo mikään kiire.
Mutta koska kaikki tapahtui niin nopeasti ei mulla ollut "aikaa" miettiä niitä supistuksia vaan lähinnä sitä että ehditään sairaalaan.
Sairaalassa oltiin varttia yli kaksi ja tekivät heti sis.tutkimuksen ja olin reilu 6cm auki.
Siinä vaiheessa pyysin kuitenkin varmuuden vuoksi saada jotain puudutusta ja alkoivat valmistella spinaalia epiduraalin sijaan.
Olis pitänyt mennä käyrille hetkeks selälleen mutten pystynyt vaan olin jalkeilla ja keinuin ja heiluin puolelta toiselle ja yksin kertaisesti hengitin syvään nenän kautta ja ulos suun kautta koko ajan vaan pitkään ja rauhallisesti.
Sydänääniä kuunneltiin alavatsalta dobblerilla ja koska äänet oli ok sai spinaalin laittaa.Siirryttiin saliin ja kello oli 20 vailla kolme.
Suosittelivat ottamaan ilokaasua vaikka ensin sanoin etten halua jos tulee huono olo.
Se tuliki taas hetkeksi tosin jo ennen kuin kerkesin koko kaasua ees ottaa eli mulla liittyi siihen supistukseen itsessään.
Otin kaasua ja se sitten auttoikin vieden juuri sen kipeimmän piikin supistuksesta.Ja koko ajan hengitin syvään ja olin silmät kiinni ja yritin mielikuvin ajatella vauvaa ja sitä että joka supistuksella olen lähempänä syntymää.
Mä nojasin sänkyä vasten etukenossa kunnes alkoikin ponnistuttaa ja kampesin siihen sängylle ja kappas vain olinki täysin auki joten ei muuta kuin ponnistelemaan.
Tässä vaiheessa supistusten luonne muuttui täysin eikä sitä kipua oikeastaan enää ollut-oli vain hillitön ponnistamisen tarve mitä esikoisen synnytyksessä en kunnolla päässyt tuntemaan.
Siinä sitten puolistuvassa asennossa silmät kiinni miehen kädestä puristaen ja maski toisessa kädessä kaasua naukkaillen ponnistin neidin maailmaan muutamalla työnnöllä ja hän näki päivän valon 2 minuuttia vailla kolme.
Omasta mielestäni kivuliaimmat hetket ovat juuri ne muutamat viimeiset avaavat supistukset juuri ennen ponnistamista ja itselläni niitä ei montaa tuohon tapahtumaan edes kerennyt tulemaan.
Se hengitys tekniikka auttoi ja sitten todella suuri osa oli kohdallani kätilö joka koko ajan neuvoi ja kehui ja kannusti mitä pitää tehdä.
Ja varsinkin ponnistusvaiheessa kun eihän sitä itse tuonne näe että mitä siellä tapahtuu niin kiitos hänen neuvojensa ei tullut yhtään repeämää eikä tikkejä.
Neiti nostettiin heti vatsan päälle ja kuinka ollakkaan hän "mönki" itse rinnalle ja alkoi imeä !
=)
Ja tosiaan sitä spinaalia ei sitten koskaan keretty antaa-ja hyvä niin!
Ja nyt mulla ei tullut kertaakaan semmosta oloakaan että homma ei olis hallinnassa vaan jotenki ku suunnilleen ties et mitä on tulossa ja sen lopputuloksen ni jaksoi.
Oon aina ollut kahden lapsen kannalla,mutta täytyy kyllä sanoa että nyt iski kyllä semmonen vauvakuume että!
Sanoivat vaan että jos joskus vielä tulet kolmatta synnyttämään ni pitää sitten heti lähteä matkaan eikä jäädä kotiin ihmettelemään...
Tyttö oli muuten 3770g,51cm ja pipo 36cm :heart:
Ja synnytyksen kestoksi merkittiin kolmisen tuntia,ponnistusvaihe 10min.
