Te leikki-ikäisten vanhemmat!

[Noppu]

Hei tuolta vauvojen puolelta!

Minusta olisi kiva kuulla teidän arjestanne, minkälaista on leikki-ikäsen kanssa päivät. Onko se helpompaa vauva-ajan jälkeen vai onko se vaativampaa? Itsellä on 4kk ikäinen neitokainen ja innolla odotan että päästään enemmän touhuamaan askartelujen ja ulkoilun merkeissä. Vielä kun tämä arki pyörii niin paljon perusasioitten ympärillä. Kertokaas meille pienten vanhemmille!

Oikein ihanaa kesän odotusta ja voimia arkeen!! :hug:

 

[maranooka]

Ties vaikka tuolla vauvapuolella oltais tavattu. Meidän kuopus on 5kk ikäinen ja esikoinen pian kolme. Itse nautin niin vauvan kuin isommankin lapsen kanssa puuhailusta. Ehkä tuo aika jo kävelevän ja juttelevan (eli n.1v.->) on ollut kaikista mukavinta/ helpointa. Lapsi osaa jo kaikenlaista ja silti ilahduttaa joka päivä, kun oppii uutta. Tuon ikäinen osaa jo nukkua yönsä sekä päivärytmi -unineen on vakiintunut. Uhmakohtauksetkin ovat vielä alle kaksivuotiaalla vielä niin "alkeellisella" tasolla (jos niitä on ollnkaan), ettei oikein mikään voi pilata päivää pikku taaperon kanssa (paitsi se, jos päivärytmi jostain syystä sekoaa ja esim. päikkärit jäävät väliin). =) Kyllä uhmaikäisetkin ovt ihania suurimman osan päivästä ja heidän kanssaan pärjää, kunhan vain kasvattaa omaa pinnaansa hyvin venyväksi... Kaikki aikanaan, omat lapset ovat ihania aina! Niin, vielä tuosta puuhastelusta. Onhan se aika myös sitten ihanaa kun lapsi osaa jo askarrella ja puuhailla kaikenlaista jo itsekseenkin.. Nauti vauva-ajasta ja siitä, että lapsi on niin riipppuvainen sinusta vielä hetken aikaa! :wave:

 

[FANG-ANN-75]

Mulla on poika 2v5kk.
Vauvana se oli ylivaativa ja raskas
Alkoi helpottamaan kun lähestyi 2v:n ikä. Nyt ollut ihanaa puolisen vuotta
Kiva nukkua pikkusen viekussa perhepetissä, kiva askarrella, leipoa ja leikkiä yhdessä. Poju laulaa paljon ja rakastaa kylpemistä ja tiskaamista. Tää on niin huippuihanaa aikaa :heart: .
Uhma alkoi kun poju oli 1v1kk ja huippu tuli 1,5v:na...siitä alkoi helpottumaan. Toki uhmailee edelleen mutta on jo oppinut mitä saa periksi, mitä ei, eli ei huuda enää kauaa

 

[webmama]

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa... !

Meillä on lapset 5v, 2v10kk ja 1v7kk. Arki on melkosta karusellia, mutta mielestäni antoisaa kaikista nahisteluista ja uhmakohtauksista huolimatta. Vauva-ajoista olen nauttinut, mutten mitenkään sitä kaivannut lasten kasvaessa. Eli meille ei kyllä vauvoja ole haaveiltu vain sen vauvan hurmassa... itse odotan innolla esim. lasteni kouluunlähtöä, vaikka toisaalta se on aina askel omaankin vanhenemiseen... :\|

Minä elän aikalailla nykyhetkessä - lasten kasvua ja kehitystä on hienoa seurata.

 

[Augustina]

Mulla on vajaa 4 vuotias tyttö ja 8 kuinen poika, joten pääsen elelemään sekä vauva-arkea et leikki-ikäisen arkea. Toisaalta elämä helpottuu, mut toisaalta mukaan tulee ihan uusia juttuja. Negatiivinen juttu vois olla, et meillä ainakin tyttö vaatii koko ajan seuraa ja puhetta pulppuaa taukoamatta. Voi kuulostaa nyt kivalta, mut mä ainakin kaipaan välillä hiljaista hetkeä ja aikuista, järkevää juttuseuraa. Leikki-ikäisellä on myös uhma, meillä kinastellaan joka päivä - huudetaan kovaa!

Mut sit on näitä positiivisia puolia: tyttö osaa käydä itse vessassa, leikkii yksinäänkin, syö itse, kertoo mitä haluaa, osaa ilmaista itseään kaikin tavoin ja jos esim. tulee pipi osaa kertoa mistä sattuu. Ja onhan leikki-ikäisestä seuraa, varsinkin jos tykkää leikkiä ja askarrella paljon.Leikki-ikäisen jutut on välillä aika lennokkaita ja hauskoja mitä suustaan päästää! Eli on positiivista ja negatiivista vauva-aikaan verrattuna, tavallaan elämä helpottuu mut uhmaikä tekee siitä vaan välillä aika raskasta. Mut kaikkea kestää aikansa.

 

[Annuli harmaana]

\

Mulla on vajaa 4 vuotias tyttö ja 8 kuinen poika, joten pääsen elelemään sekä vauva-arkea et leikki-ikäisen arkea. Toisaalta elämä helpottuu, mut toisaalta mukaan tulee ihan uusia juttuja. Negatiivinen juttu vois olla, et meillä ainakin tyttö vaatii koko ajan seuraa ja puhetta pulppuaa taukoamatta. Voi kuulostaa nyt kivalta, mut mä ainakin kaipaan välillä hiljaista hetkeä ja aikuista, järkevää juttuseuraa. Leikki-ikäisellä on myös uhma, meillä kinastellaan joka päivä - huudetaan kovaa!

Mut sit on näitä positiivisia puolia: tyttö osaa käydä itse vessassa, leikkii yksinäänkin, syö itse, kertoo mitä haluaa, osaa ilmaista itseään kaikin tavoin ja jos esim. tulee pipi osaa kertoa mistä sattuu. Ja onhan leikki-ikäisestä seuraa, varsinkin jos tykkää leikkiä ja askarrella paljon.Leikki-ikäisen jutut on välillä aika lennokkaita ja hauskoja mitä suustaan päästää! Eli on positiivista ja negatiivista vauva-aikaan verrattuna, tavallaan elämä helpottuu mut uhmaikä tekee siitä vaan välillä aika raskasta. Mut kaikkea kestää aikansa.

Wau, tosi hyvin kirjoitettu, allekirjoitan! Meillä lapset 3 ja 5-vuotiaita ja leikkivät tosi ihanasti välillä keskenään parikin tuntia (kunnes 'räjähtää'). Toisaalta isommat lapset, isommat murheet. Nyt mietin kovasti 5-vuotiaani kiinnostusta laajentaa reviiriään ilman aikuisen valvontaa. Se huolestuttaa kovasti, enhän toki voi lopun ikää seisoa ja vahtia vieressä, mutten voi olla rauhassa sisällä, kun hän menee yksin ulos. Mielikuvitus laukkaa... Sitten tulee nämä ajatukset, että kun lapsi lähtee kerhoihin tms. en olekaan enää minä itse vaikuttamassa siihen, mitä lapselleni kerrotaan tai en kuule mitä lapseni puhuu ja kenen kanssa.
Joku voisi ajatella, että irroitapa napanuorasi hyvä mamma... mutta tämä mamma on välillä aivan tuskissaan, kun lapset 'karkaavat' pahaan maailmaan :'(
Tulikohan tästä hieman sekavaa, saikohan kukaan ajatuksestani kiinni?! =)

 

[meikä]

Kyllä se taitaa olla niin, että pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet :attn:

 

[Ketsuppi]

Nauti vain rauhassa vauva-ajastanne, kyllä ne sieltä kasvavat liiankin nopeasti

 

[Lotta]

Vauva-aika on minusta sitä ihaninta aikaa.. Onneksi se kuitenkin kestää niin vähän aikaa että ei ehdi väsyä kovin pahasti yösyöttöjen ja valvomisten kanssa. Isompana on sitten ilot erilaisia. Leikitään ja pelataan yhdessä. Ja tapellaan... ja sovitaan.
Rankkaa on kun yhdessä hetkessä iso lapsi muuttuu taas pieneksi eikä äiti meinaa aina pysyä perässä. Tulee sitten sitä pahaa mieltä välillä liiankin helposti.
Kun lapset kasvavat on ainakin meillä koti koko ajan sekaisin. leluja ja vaatteita pitkin poikin..ja pyykkiä ja tiskiä kertyy.

Jännää oli huomata ero ensimäisen ja kolmannen lapsen vauva-ajassa. Ensimäinen vei kaiken aikani, en meinannut edes suihkuun ehtiä Toinen vauva tuli niin pian ekan jälkeen että kohta perheessä oli kaksi vauvaa yhtäaikaa.
Kolmas vauva on taas ollut helpoin ja tuntuu että häntä ihan ilokseen hoitelee eikä hänestä ole "työtä" lainkaan.
Mitenkähän sitten kun neljäs lapsi syntyy elokuussa..